Kuntien heikon talousnäkymän taustalla useita syitä

Kuntien talousnäkymät kuluvalle vuodelle ovat heikentyneet nopeasti. Näkymiä on heikentänyt muun muassa pitkittynyt taloustaantuma, joka pienentää kuntien yhteisöverotuloja sekä kasvattaa kuntien rahoittamia työmarkkinatuen menoja. Myös sote-siirtolaskelmien tarkentumisesta aiheutuneet takaisinperinnät pienentävät kuntien tuloja 2025–2027. Kuluttajien luottamuksen ja yleisen talouskasvun piristymistä sekä korkotason asteittaista laskua odotetaan kunnissa kuin kuuta nousevaa.

Kevään kuntatalousohjelmassa kuntien yleistä kustannustasoa kuvaava peruspalvelujen hintaindeksiennuste vuodelle 2024 ei värähtänyt juuri lainkaan viime syksyn ennusteesta. Kuntien menoennuste vuodelle 2024 ja siitä eteenpäin pomppasi viime syksystä kuitenkin yli kahdella miljardilla ylöspäin. Kohonneiden menojen taustalla olevat tekijät ovat vielä jossain määrin epäselvät. Keskeneräisen talousraportoinnin ohella tulkintaa vaikeuttaa sote-uudistuksen myötä katkennut tilastojen vertailukelpoisuus. Voidaan kuitenkin sanoa jo hyvin suurella varmuudella, että verohäntien ja muiden lisätukien varjossa kuntien sotesta putsatut kulut ovat kasvaneet poikkeuksellisen nopeasti. Ilman suunnanmuutosta menotason nousu ulottuu koko kehyskaudelle ja kunnat velkaantuvat rajusti.

Julkisen sektorin menoennuste rakennetaan tyypillisesti hintojen nousun, tehtävämuutosten ja laskennallisen palvelutarpeen ympärille. 

Kuntapalveluissa nuorten ikäluokat pienenevät, joten laskennallinen palvelutarve on miinuksella. Tämän tekijä ohjaa kuntien menoennustetta maltilliseen, jopa laskevaan suuntaan. Kuntatalousohjelman kehitysarviossa palvelutarpeen laskua on loivennettu, sillä monissa kunnissa mahdollisuudet kouluverkon sopeuttamiseen ovat rajalliset. Lisäksi koulujen lakkauttaminen merkitsee kuljetuspalveluiden lisäostoja. 

Edellisiä vuosia maltillisempaan suuntaan on asettumassa myös inflaatio sekä kuntien tehtävien normittaminen. Edes kuntien yleistä ansiokehitystä korkeampi palkkaratkaisu ei selitä kokonaan kuntien menojen rajua kasvua vuonna 2023. Mitä kunnissa on tapahtunut?  

Yleisen kustannuskehityksen taustalla on 309 eri tarinaa

Vaikka yleisen kustannuskehityksen taustalla on 309 eri tarinaa, kunnat kertovat kustannusten nousun syistä hyvin yhdenmukaisesti.

Osittain kuntien menokasvu voi johtua hyvien talousvuosien 2020–2023 perinnöstä, jolloin panostuksia on vähitellen lisätty hankkeisiin ja kehittämistoimintaan. Toisaalta menojen kasvussa voi olla kyse myös siitä, että koronavuosina supistunut toiminta on palautunut vasta asteittain palvelutarvetta vastaavalle tasolle. Jossain määrin menoja saattaa lisätä tilastollisesti myös kuntien ja hyvinvointialueiden väliin syntynyt sektoriraja. Muitakin syitä löytyy.

Palkkojen sopimuskorotusten ohella työnkuvien tiukka mitoitus ja työvoimapula nostavat henkilöstöresurssin hintaa. Inflaation ja korkojen nousu puolestaan näkyvät kuntien pidempien sopimuskausien ja suojauksien vuoksi vasta nyt ostopalveluiden hinnoissa ja korkokuluissa. Vaikka energian hintahuippu on jäänyt taakse niin kuntien energiakustannukset olivat korkealla tasolla ainakin vuonna 2023. 

Sivistystoimessa menopainetta lisäävät varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nousu, oppilaiden erityistuen ja ohjauksen sekä maahanmuuttajien valmistavan koulutuksen tarpeen kasvu. Myös paine lisätä turvallisten aikuisten määrää kouluissa ja oppilaitoksissa lisää painetta kokonaan uusien ammattilaisten palkkaamiseksi. 

Lisäksi varautumisen kustannuksia kohottaa kiristynyt turvallisuuspoliittinen tilanne, kun mm. verkkovalvontaa lisätty, turvaluokituksia on tiukennettu, käyttöympäristöjä eriytetty ja lisenssejä uusittu. Ylipäätään digitalisaation hyödyntäminen näkyy kunnissa alussa pelkkinä investointeina, ja sen hyödyt menosäästöinä realisoituvat vasta pidemmällä aikavälillä toimintatapojen muututtua.

Sote-uudistuksen myötä syntynyt uusi yhdyspinta hyvinvointialueiden kanssa hakee vielä lopullista muotoaan. On kuitenkin viitteitä siitä, että alueiden talousongelmistaan johtuen jotkut kunnat ovat joutuneet paikkaamaan palveluita esimerkiksi oppilas- ja opiskeluhuoltoon ja vanhusten asiointiin liittyen. Myös paineet kolmannen sektorin toimijoiden avustamiseen ovat lisääntyneet, kun alueen ja valtio ovat leikanneet järjestö- ja muista avustuksistaan. 

Käyttötalouden ohella ei voi unohtaa investointeja, jossa kuntien tarpeet ovat hyvin kirjavat. Kuntien investointikustannuksiin vaikuttavat palveluverkon uudistamistarpeet, kun monet 70- ja 80-luvulla valmistuneet kuntakiinteistöt alkavat olla tiensä päässä. Väistötilojen lisäksi myös purkukustannukset rasittavat kuntien taloutta. 

Hyvin pitkään kuntien taloushuolet ovat liittyneet sote-kuluihin ja niiden kasvuun. Sote-uudistuksessa eletään yhä siirtymävaihetta, sillä hyvinvointialueet tekevät päätöksiä palveluverkostaan, voimaanpanolain mukainen kiinteistöjen 3+1-vuoden pakkovuokra-aika päättyy ja osa kuntien omistukseen jääneistä, soten ja pelastustoimen käytössä olleista kiinteistöistä jää tyhjilleen 2026 ja 2027 alkaen. Tämä nk. ”kiinteistötsunami” tulee näkymään kunnissa menoina ja tulojen menetyksinä hyvin vaihtelevilla tavoilla.