Kuntasektorin talous odotettua heikompi vuonna 2023

Viime viikkoina julkisuuteen on tipahdellut monenlaisia tilastoja talouden tilasta viime vuonna. Yhden jymy-yllätyksen tarjosi Tilastokeskuksen ennakkotieto bruttokansantuotteen kehityksestä. Oli kyllä odotettua, että kansantalous tulisi painumaan taantumaan vuoden lopussa. Mutta bruttokansantuotteen volyymin supistuminen viime vuonna peräti 1,0 prosentilla oli synkkääkin synkempi aloitus monille alkuvuoden ennustekierroksille sekä myös valtion budjettikehysten laatijoille. Yhden prosentin miinusta voi suhteuttaa esimerkiksi erittäin poikkeukselliseen koronavuoteen 2020, jolloin BKT:n volyymi putosi lopulta ”vain” 2,4 prosenttia.

Kuva 1. Suomen kansantalous painui vuonna 2023 odotettua syvemmälle taantumaan.

Kansantalouden tuotantolukujen ohella ennakkotietoja saatiin myös julkisen sektorin kokonaistuloista ja kokonaismenoista vuonna 2023. Kehitys oli rumaa. Julkisen sektorin tulojen ja menojen erotus eli nettoluotonotto kasvoi rajusti mutta odotetusti vuodesta 2022. Nettoluotonotto painui viime vuonna noin 7 miljardiin euroon, mikä bruttokansantuotteeseen suhteutettuna lähentelee EU:n liiallisen alijäämän viitearvoja. Tulojen ja menojen epätasapainoa aiheuttivat Tilastokeskuksen mukaan arvonlisäveron ja muiden tuoteverojen alentuneet kertymät, maksettujen palkkojen kasvu sekä hyvinvointialueisiin liittyvät menot.

Kuntahallinnon rahoitusasema sukelsi hyvinvointialueiden tasolle

Vaikka koko julkisen sektorin kehitys ennakoitiin kohdilleen, Tilastokeskuksen ennakkotiedot kuntahallinnosta tarjosivat päättäjille ja talousasiantuntijoille kuitenkin toisen jymy-yllätyksen. Paikallishallinnon muiden kuin sote-palvelujen järjestäjien rahoitusjäämä painui viime vuonna yllättäen reippaalle miinukselle. Sektorin nettoluotonannon oli ennakoitu pysyvän lähellä tasapainoa, mutta nyt tilastot osoittivat 1,4 miljardin euron alijäämää. Suuri epätasapaino herättää kummastusta varsinkin, kun helmikuussa julkaistut kuntien ja kuntayhtymien kirjanpidon mukaiset tilinpäätösarviot vuodelta 2023 olivat kertaluonteisten verohäntien myötä vahvat. Verohäntien poistamisen jälkeenkin kuntasektorin talouden tasapainon olisi voinut kuvitella asettuvan lähelle tasapainoa.

Kansantalouden tilinpidon paikallishallintosektoriin kuuluu myös sote-ja pelastustoimen palveluiden järjestäjät eli hyvinvointialueet. Hyvinvointialueiden alijäämä oli ennakkolukujen mukaan 1,6 miljardia euroa. Summa vastasi varsin hyvin ennusteita sekä alkuvuonna raportoituja hyvinvointialueiden tilinpäätösarvioita.

Kuva 2. Paikallishallinnon rahoitusjäämä vuodelta 2023 jäi ennusteista.

Yhteensä kuntien ja hyvinvointialueiden kansantalouden tilinpidon mukainen alijäämä nousi viime vuonna kolmeen miljardiin euroon. Alijäämä kasvoi peräti 2,6 miljardilla eurolla vuodesta 2022. Kasvu on poikkeuksellisen suurta, sillä koskaan aikaisemmin, ainakaan 1975 alkavan tilaston mukaan, paikallishallinnon alijäämä ei ole kasvanut näin paljon. Yhden kerran aikaisemmin, vuonna 2019, paikallishallinnon alijäämä on kuitenkin yltänyt kolmeen miljardiin euroon. Tuo vuosi oli viimeinen niin sanottu kiky-vuosi, jolloin kuntasektorin tuloihin kohdistui useita leikkauksia ja verokorttiuudistuksen aiheuttamia jaksotusmuutoksia.

Syyt heikentymiseen vielä epäselvät

Paikallishallinnon alijäämän kasvun taustoista ei ole tässä vaiheessa varmuutta, sillä sote-uudistuksen vuoksi juuri mikään tulo- tai kuluerä ei ole verrannollinen aikaisempiin vuosiin. Epävarmuutta paikallishallinnon alasektoreiden tilastoihin tuovat luonnollisesti myös uusi hallintorakenne sekä Helsingin kaupungin toimintojen jakautuminen sekä hyvinvointialueeksi että kuntahallinnoksi. On hyvinkin mahdollista, että toimintaan liittyviä normaaleja tai poikkeuksellisia eriä ei ole pystytty tässä vaiheessa arvioimaan tai kohdistamaan oikein. Ennakkotilastot voivatkin tarkentua vielä aiempaa voimakkaammin.

Se kuitenkin on varmaa, että julkinen kulutus ja menot koko paikallishallintosektorilla kasvoivat viime vuonna erittäin voimakkaasti. Menojen kasvua on tullut ainakin sosiaali- ja terveyspalveluiden työllisyyden kasvusta sekä palkkojen noususta. On myös mahdollista, että kuntapuolella kulut ovat kasvaneet odotettua enemmän. Keskimääräistä ansiotasokehitystä korkeampi palkkojen nousu koskettaa myös kuntia. Sen lisäksi kuluja nostattaa paitsi ostopalveluiden kallistuminen niin myös varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nousu sekä erilaisten rahoitusvastuiden, muun muassa työttömyydestä, lisääntyminen. Tarkemmat tilastot kuntien menokehityksestä viime vuonna saadaan lähiviikkojen aikana.

Alijäämän kasvun ajurina on todennäköisesti toiminut myös tulopuolen heikkous. Paikallishallinto saa tuloja veroista, tulonsiirroista sekä esimerkiksi maksu-, myynti- ja omaisuustuloista. Varsinaisten kuntien tulojen ohella sektoriin luokitellaan hyvin sekalaisia tuloeriä, kuten kuntien arvonlisäveron palautukset sekä ammattikorkeakoulujen valtionosuus. Tilastokeskuksen ennakkolukujen perusteella näyttäisi, että kuntahallinnon yhtiöiden myyntitulot jäivät odotuksista. Syyt ovat tässä vaiheessa kuitenkin hyvin epävarmalla pohjalla. 

Kehysriihessä kuntien taloustilannetta tulee kirittää

Kuntien talous ei koko julkisen talouden viitekehyksessä ollutkaan vuonna 2023 niin vahva kuin odotettiin. Itse asiassa kuntahallinto ei täyttänyt viime vuonna edes hallituksen kuntien talouden tilalle asettamaa rahoitusasematavoitetta. Hallituskauden edetessä tavoitteen saavuttaminen vain vaikeutuu. 

BKT:n supistuminen viime vuonna vaikutti nimittäin saman tien myös talousnäkymiin. Viimeisimmissä suhdanne-ennusteissa BKT:n kasvua kuluvalle vuodelle on jo pienennetty. Heikompi taloudellinen lähtölava kuluvaan vuoteen on pitkittämässä taantumaa ja painaa myös tämän vuoden talousennusteet miinukselle. Talouskasvun puute kiteytyy erityisesti vienti- ja investointikysynnän jatkumiseen heikkona. Yhteenveto uusimmista kansantalouden ennusteista löytyy Pääekonomistin palstan diaesityksistä.

Heikentynyt talousnäkymä edellyttää päättäjiltä vastuunottoa kunnissa. Asetelma pitää tunnistaa myös kehysriihessä. Kuntien taloustilannetta tulee kirittää turhien normien purkamisella ja uusilla tulomuodoilla. Ainakaan kehysriihessä ei tule sortua osaoptimointiin laatimalla näennäisiä säästöjä kuntien kukkarosta.