Kehysriihen 5 miljoonaa euroa lapsiin ja nuoriin – onko se tarpeeksi?

Kevään kehysriihen päätöksissä Petteri Orpon hallitus sitoutui rahoittamaan erillisen lapsiin ja nuoriin liittyvän toimenpidepaketin, jolle osoitetaan pysyvästi 5 miljoonaa euroa. Toimenpidepakettiin on kerrottu sisältyvän monenlaisia asioita, kuten lastensuojelun hybridimallin kehittämistä sekä lisärahoitusta koulu- ja oppilaitosnuorisotyöhön, mielenterveyden matalan kynnyksen chat-palveluihin ja ensi- ja turvakodeille. 

Vaikka on positiivista, että lasten ja nuorten hyvinvointivaje on tunnistettu, tarvitaan pitkäkestoisempaa ja merkittävämpää panostusta heidän hyvinvointiinsa. Hyvinvoinnin vahvistaminen tapahtuu normaaleissa arjen palveluissa, kuten kouluissa ja nuorisopalveluissa, joiden rahoitus tulisi olla pitkäjänteistä ja pysyvää. 

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin haasteet ovat moninaisia ja monisyisiä. Samalla kun hallitus on sitoutunut lisäämään panostuksia tällä alueella, kohtaavat lapsiperheet ja nuoret leikkauksia, jotka heikentävät entisestään heidän hyvinvointiaan. Esimerkiksi sosiaaliturvaa heikentävät leikkaukset voivat syventää eriarvoisuutta ja lisätä perheiden taloudellista painetta.  

Yksittäiset lisäpanostukset voivat sirpaloittaa rahoitusta entisestään: ensin leikataan laajasti ja sitten tuetaan yksittäisillä kertaluontoisilla panostuksilla. Tämä ei ole kestävä tapa vastata lasten ja nuorten hyvinvoinnin haasteisiin. Sen sijaan tarvitsemme pitkäkestoista ja ennakoivaa panostusta, joka huomioi lapsen ja nuoren erilaiset tarpeet. 

Kuntien arjessa nähdään nopeasti lasten ja nuorten hyvinvoinnin heikentyminen  

On myönteistä, että kehysriihessä tunnistettiin koulunuorisotyön rooli. Koulunuorisotyö on osoittautunut hyödylliseksi toimintatavaksi, ja sen erityisvahvuutena on lakisääteisten tehtävien kohtaaminen perusopetuksen ja nuorisotyön välillä. Nuorisotyön ammattilaisilta löytyy myös vahvaa osaamista yhteisölliseen työhön, jota koulujen arjessa tarvitaan. Yhteistyöllä on keskeinen rooli lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisessä. 

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin heikkeneminen näkyy kuitenkin nopeasti kuntien arjessa. Päiväkodeissa, kouluissa ja nuorisopalveluissa kohdataan päivittäin lapsia ja nuoria, joiden hyvinvoinnista huolehtiminen vaatii resursseja. Samalla kun järjestöiltä leikataan, kasvaa paine kunnallisten palveluiden suuntaan. 

On tärkeää painottaa moniammatillisen työn merkitystä ja roolia. Resurssien vähentyessä meidän tulee pohtia, miten voimme käyttää niitä fiksusti yhdessä sopien ja tehden. Yhteistyö eri toimijoiden välillä on avain lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisessä. Myös kuntien ja hyvinvointialueiden palveluiden yhteensovittamista ja yhteistyötä tulee edelleen tukea ja edistää. 

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen ei ole vain yksittäisiä toimenpiteitä, vaan se on kokonaisuus, johon tarvitaan pitkäjänteistä sitoutumista ja panostusta.