Julkinen talous ei vahvistu - puoliväliriiheen kasaantumassa lisäpaineita

Hallituksen huomattavista sopeutustoimista huolimatta julkisen talouden tilanne ja näkymät ovat lähivuosina erittäin huolestuttavat. Kuntia ja hyvinvointialueita vaivaa sitkeä menojen kasvu ja sosiaaliturvarahastojen tulovirtaa heikentää muun muassa työttömyysvakuutusmaksun alentaminen. Valtio taas on huomattavan alijäämäinen, sillä tulot kasvavat vain vaimeasti ja muun muassa puolustusmenot, korkomenot ja paineet hyvinvointialueiden lisärahoittamiseen lisääntyvät voimakkaasti. Valtion alijäämää tulee kasvattamaan vielä hallituksen investointiohjelma sekä kevään 2024 kasvupaketti, joiden talousvaikutukset on huomioitu valtiovarainministeriön kansantalouden tilinpidon mukaisessa julkisen talouden ennusteessa osittain tai ei lainkaan. 

Kierre, jossa leikataan valtion menoja, mutta samalla myös paikkaillaan leikkauksia tai luodaan uusia aukkoja valtiontalouteen budjetin ulkopuolisilla hankkeilla, omaisuustuloilla tai verotuilla, siis jatkuu. 

Kikkailut paljastuvat kuitenkin kansantalouden tilinpidon mukaisesta ennusteesta. Erityisesti julkisen talouden tilanteen vaikeus näkyy ennusteesta, josta on poistettu yhden julkisen talouden alasektorin, työeläkelaitosten, tulot ja menot. Tällä tavalla mitattuna julkisen talouden epätasapaino kyntää huomattavasti matalammalla kuin EU:n komission tarkkailemat kolmen prosentin viitearvot. 

Kuva 1. Julkisen talouden tila ei ole vielä vahvistunut.

Kaaviossa kiinnittää huomion se, että suhteessa hallituskauden alkuun julkisen talouden tilanne ei vahvistu juuri ollenkaan. Kun vuonna 2023 tulojen ja menojen erotus suhteessa bruttokansantuotteeseen oli 3,9 prosenttia niin vuonna 2028 rahoitustasapainon ennakoidaan päätyvän 3,8 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen. Lisäksi on muistettava, että ennustetta heikentävät vielä edellä kuvatut vaikutukset investointiohjelmasta sekä kasvupaketista. 

Julkisen talouden keskeisten alasektoreiden ennuste on pilkottu alle liitettyyn kuvaan. Työeläkesektori, jossa rahoitetaan nykyisten ja tulevien sukupolvien eläkevastuut, on julkisessa taloudessa ainoa alasektori, jonka tulot ylittävät menot. Jopa muut sosiaaliturvarahastot ovat alijäämäisiä, valtiosta ja paikallishallinnosta puhumattakaan. Paikallishallinto jakaantuu kuntahallintoon ja hyvinvointialueisiin. Alasektoreista suurinta miinusta tekee valtio. 

Kuva 2. Julkinen talous ilman sosiaaliturvarahastoja on sitkeästi alijäämäinen.

Paikallishallinon noin kolmen miljardin alijäämä vuonna 2023 jakaantuu suurin piirtein puoliksi kuntahallinnon ja hyvinvointialueiden välillä. Valtiovarainministeriön ennusteen mukaan kuntahallinnon alijäämä kasvaa lähivuosina, mutta hyvinvointialueiden alijäämä supistuu voimakkaasti 2025–2027. Paikallishallinnon alasektoreiden poikkeavan talousnäkymän taustalla on epäsymmetriset oletukset sektorien toteuttamasta sopeutuksesta. Hyvinvointialueiden sopeutustoimien määräksi oletetaan noin 0,5–0,65 miljardia euroa, mutta kuntien ennusteeseen ei ole pistetty sisään lainkaan menojen kasvua hillitseviä toimia tai tulojen korotuksia. Kuntien kohdalla nollasopeutus ei tule pitämään paikkaansa, joten ennusteeseen sisältyy positiivista painetta. Toki syksyn aikana eteen voi tulla myös uusia tekijöitä, jotka vaikuttavat vastakkaiseen suuntaan. 

Sopeuttamisen pallo on nyt kunnilla

Jo pitkään on ollut odotettavissa, että kuntatalouden tila heikkenee vuodesta 2024 lähtien sote-uudistukseen liittyvien kertaluonteisten erien väistyessä pois. Kuluvana vuonna ennusteet ovat kuitenkin synkentyneet odotuksia voimakkaammin. Tuoreita kuntatalouden ennusteita löytyy muun muassa kevään 2024 kuntatalousohjelmasta, kesän Taloudellisesta katsauksesta sekä Kuntarahoituksen suhdanne-ennusteesta.  

Ennusteiden heikkenemisen taustalla on sote-uudistuksen varjossa kunnissa tapahtunut voimakas menokasvu. Menojen kasvun syitä on pohdittu aikaisemmassa kirjoituksessa pääekonomistin palstalla. Vaikka syitä löytyy hyvin laajalti, eikä menoja kasvattavat tekijät ole poistumassa myöskään kehyskaudella, niin tulevina vuosina menojen kasvua on pakko hillitä voimakkaammin. Meno- ja investointitaso on mitoitettava viimeistään nyt kaventuneen verorahoituksen kehitysnäkymän tuntumaan. 

Kunnissa tilanteen vakavuus on havaittu. Sopeutusohjelmia on työstetty ja osa niistä on etenemässä jo käytäntöön. Sopeutusohjelmien sisällöistä lisää tulevissa blogeissa. 

Nykyiset toimet vuosikatteen vahvistamiseksi eivät kuitenkaan ole riittäviä nostamaan kuntataloutta kestävälle tasolle. Isojen ongelmien edessä on niin pieniä kuin isojakin kuntia. Kriisikuntamittareiden tuntumaan nousee jo lähivuosina totuttua isompi kuntajoukko. Pahempaakin voi olla luvassa. On sangen mahdollista, että ensi vuoden kehysriihessä joudutaan sopimaan jälleen uusista sopeutustoimista. Paras keino torjua tätä näkymää on uudistaa kunnan toimintaa mahdollisimman pian. Se tarkoittaa vaikuttavampaa palvelua ja pitkän tähtäimen hyötyjen tavoittelemista. Sopeuttamisen pallo on nyt kunnilla.