Etsitään yhdessä ratkaisuja koulusegregaatioon

Järjestämme opetus- ja kulttuuriministeriön, ympäristöministeriön sekä Helsingin kaupungin kanssa Mistä ratkaisuja koulusegregaatioon? -seminaarin 19.–20.11. Kuntatalolla Helsingissä. Nyt on viime hetket ilmoittautua! Ilmoittautuminen sulkeutuu 15.11. vuorokauden päätteeksi. 

Koulutusmahdollisuuksien yhdenvertaisuus on ollut suomalaisen yhteiskuntapolitiikan johtotähti. Siitä täytyy pitää kiinni. Nyt suomalaisten peruskoululaisten välille on alueiden ja koulujen eriytymisen vuoksi kasvamassa monilla alueilla syviä kuiluja sen perusteella, missä he käyvät koulua. Tiedetään, että erityisen huono-osaisen alueen peruskoulun käyminen heikentää jopa korkeakouluun hakeutumisen todennäköisyyttä. Yhdenvertaisuusperiaate on lipeämässä otteestamme. Koulujen segregaatiokehitys on tärkeää pysäyttää ennen kuin on liian myöhäistä. 

Viime blogissamme pureuduimme koulusegregaation syihin. Nyt etsimme ratkaisuja. 

Kunnat ovat monin tavoin murrosvaiheessa. Oppilaiden yhä moninaisemmat taustat ja lähtökohdat haastavat pohtimaan, miten oppimista ja koulunkäyntiä voidaan tukea. Alueellisen eriytymisen torjumisen ohella tarvitaan hyvin kohdennettuja täsmäratkaisuja. 

Yksi tärkeä, kuntien esiin nostama keino on jakaa kouluille resursseja oppilasmäärien rinnalla entistä painokkaammin tarpeiden pohjalta. Myönteisen erityiskohtelun käytäntöjä on ollut käytössä eri kaupungeissa jo pitkään. Esimerkiksi Helsingin kaupunki on jakanut kouluille kohdennettua rahoitusta jo yli 15 vuoden ajan. Myös valtiolla on oma rahoitusväline samaan tarkoitukseen. 244 kuntaa saa parhaillaan valtion koulutuksellista tasa-arvoavustusta vuosille 2024–2027.   

Opetuksen järjestäjät ja koulut eivät voi yksin omalla toiminnallaan estää segregaatiokehitystä. Tarvitsemme yhteistyötä ja laajoja verkostoja.  

Lisäksi monipuolinen asuntokanta asuinalueilla on edelleen perusteltu keino segregaation hillintään. Muutos on kuitenkin hidasta. 

Mahdollisuudet laajoihin kaupunkiuudistuksiin vaihtelevat eri alueilla. Uusilla asuinalueille monipuolista asuntokantaa voidaan tuottaa, erityisesti vetovoimaisissa sijainneissa. Vanhemmilla asuinalueille tilanne on toinen, erityisesti, jos sijainti ei ole kovin houkutteleva. Myös asuinalueiden maineet istuvat tiukassa, usein syyttä.  

Myös eriytymisen ja sen vaikutusten tietopohjaa sekä politiikkatoimien vaikutusten arviointia on syytä kehittää. Näin resurssit voidaan jakaa parhaalla tavalla. Kuntien on tärkeää jakaa kokemuksiaan ja toimivia käytäntöjään toisilleen.