Enemmän faktoja, vähemmän mutua kulttuurin rahoista

Suomessa valtio ja kunnat rahoittavat yhdessä taidetta ja kulttuuria yli miljardilla eurolla joka vuosi. Vastuu on jaettu valtion ja kuntien kesken, jotta kulttuurin alueellinen saatavuus voitaisiin turvata ja ammattimaista kulttuuritoimintaa pystyttäisiin tukemaan maan eri osissa. Kun valtio säästää ja kaupunkien ja kuntien talouden näkymä heikentyy, kohdistuu kulttuurin resursseihin leikkausten uhka samaan aikaan kahdesta suunnasta. Uskottava kulttuurin puolestapuhuja ottaa haltuun julkisen rahoituksen kummatkin rahavirrat.

Fakta 1: Kulttuuri on miljardibisnestä 

Kulttuurin rahoitusjärjestelmä on monimutkainen ja vaikeaselkoinen. On vos-laitoksia, yhdistyksiä, säätiöitä, yhtiöitä ja yksityisiä elinkeinonharjoittajia. Vuonna 2023 valtio rahoitti kulttuuria noin 590 miljoonalla eurolla. Siitä kunnille myönnetyt kulttuurin valtionosuudet olivat noin 110 miljoonaa euroa. Pääosa, noin 480 miljoonaa euroa valtion rahoituksesta kohdistui muille kuin kunnallisille kulttuurin toimijoille.

Kuva 1. Kulttuurin julkinen rahoitus oli yli miljardi euroa vuonna 2023

Valtiontalouden säästöjen myötä valtion rahoitus pienenee. Ensi vuonna 2025 jaettavana on enää 550 miljoonaa euroa. Valtio jakaa kokonaispontin kulttuurin toimijoille useaa väylää pitkin. Euromääräisesti suurin erä ovat valtionosuudet esittävään taiteeseen, museoille ja taiteen perusopetukseen, yhteensä noin 250 miljoonaa euroa vuonna 2025. 

Esittävän taiteen ja museoiden valtionosuusjärjestelmää voidaan pitää suomalaisen kulttuuripolitiikan keskeisenä kivijalkana. Sitä kautta 100 esittävän taiteen ja 124 museoiden toimintayksikköä saa rahoitusta toimintaansa. Järjestelmän merkittävyyttä korostaa se, että osana valtiontalouden säästöjä toteutetut, juuri tähän rahoitukseen kohdistuvat leikkaukset ovat aiheuttaneet paljon julkista keskustelua syksyn aikana.

Kuva 2. Valtion rahoittaa kulttuuria noin 550 miljoonaa euroa vuonna 2025

Valtionosuuksien lisäksi valtio myöntää avustuksia taiteen ja kulttuurin edistämiseen ja kansallisille taidelaitoksille sekä rahoittaa museoviraston ja sen kulttuuri- ja nähtävyyskohteiden kustannuksia. Vaikka euromäärät ovat em. eriä merkittävästi pienempiä, valtio myöntää myös apurahoja taiteilijoille, kirjailijoille ja kääntäjille, ylläpitää kansallista audiovisuaalista instituuttia ja Taiteen edistämiskeskusta ja huolehtii digitaalisen kulttuuriperinnön saatavuudesta.

Kuntien 580 miljoonan euron vuosittaisista kulttuurin kokonaismenoista valtion rahoitus (110 milj. €) riittää kattamaan vain alle viidenneksen. Kuntien järjestämän kulttuurin rahoituksesta suurin osa tulee siis kuntien omista verotuloista (470 milj. €). Vaikka valtionosuuden laskenta perustuu yksityiskohtaisiin laskentatietoihin, kulttuurissa esimerkiksi henkilötyövuosiin, mitään osaa valtionosuudesta ei ole korvamerkitty kulttuurille. Kunta saa itse täysin vapaasti päättää sekä valtionosuuden että verotulojensa käytöstä osana vuosittaista talousarviovalmistelua. Samalla kunta päättää myös siitä, miltä osin mahdolliset kunnan talouden tasapainotustoimenpiteet kohdistuvat kulttuurin rahoitukseen.

Fakta 2: Esittävä taide on kuntien kulttuurin kunkku 

Kaupunkien ja kuntien järjestämistä kulttuuripalveluista suurin on esittävä taide eli musiikki, teatterit, tanssi ja sirkustaide. Sen menot olivat 190 miljoonaa euroa vuonna 2023. Lähes yhtä suuri kokonaisuus oli museo- ja näyttelytoiminta, jonka menot olivat noin 160 miljoonaa euroa.

Kunnat järjestävät myös sellaista yleistä kulttuuritoimintaa, jonka rahoitukseen valtio ei osallistu. Kunnat muun muassa ylläpitävät kulttuurikeskuksia, järjestävät tapahtumia ja festivaaleja, panostavat lastenkulttuuriin ja investoivat julkiseen taiteeseen. Oman toimintansa lisäksi kunnat myöntävät avustuksia kulttuuritoimintaa järjestäville yhdistyksille, säätiöille ja taiteentekijöille. Näiden avustusten yhteismäärä oli 150 miljoonaa euroa vuonna 2023.

Kuva 3. Kuntien kulttuurin menoeristä suurimmat vuonna 2023 olivat esittävä taide ja museot

Kunnilla on tärkeä rooli kulttuuritoimen kiinteistöjen ylläpitäjänä ja kehittäjänä. Kuntien omistuksessa on iso määrä erilaisia taide- ja kulttuuritiloja, näyttely-, esitys-, harjoittelu- ja varastotiloja. Nämä aiheuttavat kunnille kustannuksia sekä ylläpitokulujen (sähkö, lämmitys, kiinteistöhuolto, siivous ym.) että peruskorjausinvestointien kautta. Vuokrakulujen osuus kuntien kulttuuritoimen kokonaismenoista oli noin 15 prosenttia vuonna 2023. 

Fakta 3: Kuntatalouden heikentyvä tilanne uhkaa kulttuurin resursseja 

Kuntien talouden näkymät ovat heikentyneet (Kuntaliiton Talousbarometri 8/2024). Kuntien heikkoa talousnäkymää selittävät sote-uudistuksen varjossa tapahtunut kustannusten voimakas kasvu, laajenevat tehtävät ja tuloihin kohdistuvat leikkaukset. Poikkeuksellista on se, että entistä useammassa isossa kaupungissa, jopa maakuntakeskuksessa ja yliopistokaupungissa tulot eivät riitä menoihin. 

Kulttuurin ammattilaisten on erityisen tärkeää havahtua tähän kuntatalouden tilanteeseen juuri nyt, kun samaan aikaan myös valtio leikkaa kulttuurin rahoitusta. Vuonna 2025 taide- ja kulttuurilaitoksiin kohdistuva valtionosuusleikkaus on lähes 11 miljoonaa euroa. Suurin osa leikkauksesta kohdistuu esittävän taiteen valtionosuuksiin (musiikki, teatterit, sirkus- ja tanssiryhmät), joiden valtionosuutta leikataan lähes 8 miljoonaa euroa. 

Valtionrahoituksen vähenemistä ei automaattisesti kompensoida kunnan lisäavustuksella kulttuuritoimeen. Kuntaliiton suurimpien kaupunkien talousjohtajilta marras-joulukuussa keräämän tiedon mukaan vain muutama kaupunki kompensoi kulttuurin vähenevää valtionrahoitusta. Useassa kaupungissa kulttuurilaitosten tulee sopeuttaa talouttaan jo ensi vuonna 2025. 

Fakta 4: Kulttuuri kisaa niukkenevista resursseista kunnan muiden toimialojen kanssa 

Kunnan talouden näkökulmasta kulttuuri kilpailee samoista niukkenevista resursseista lasten ja nuorten koulutuspalvelujen, kirjastojen, liikunnan ja ensi vuodesta alkaen myös kuntiin siirtyvien työllisyyspalvelujen kanssa. Mikään yksittäinen kunnan toimiala ei ole automaattisesti suosiossa tai sopeutustoimien ulkopuolella. Koska suurin osa kulttuurin menoista (80 %) rahoitetaan kaupunkien ja kuntien omilla verotuloilla, tiukassa tilanteessa ollaan arvovalintojen äärellä.

Kulttuurin puolesta puhuminen kaupungin tai kunnan talousarviovalmistelussa ei aina ole helppoa. Toisin kuin koulutus tai TE-tehtävät, taidelaitosten ylläpito tai rahoittaminen ei ole kunnan lakisääteinen tehtävä. On ymmärrettävää, että sopeutustoimien yhteydessä ei-lakisääteisiin toimintoihin ja menoeriin puututaan ensimmäisenä.

Mikä on kunnan ydintoimintaa? Onko kaupungin säästettävä lakisääteisistä peruspalveluista, jotta kulttuurilaitokset voivat jatkaa? Mitä on taloudellisesti järkevää omistaa, ylläpitää ja kunnostaa? Lähdetäänkö rahoittamaan avustuksin kumppaneita nykytasoa enempää, kun omaan toimintaan kohdistuu säästöpaineita? Mikä olisi kulttuuriin käytetyn euron vaihtoehtoinen käyttökohde?

Vaikka kulttuurin menot (580 milj. €) ovat vain noin 2,4 prosenttia kuntatalouden kokonaismenoista (24 000 milj. €), kuntien kulttuuritoiminnalla on usein euromääräistä merkitystään suurempi arvo myös kunnallisessa päätöksenteossa. 

Fakta 5: Uusia tuloja tarvitaan 

Kaupunkien rooli taidelaitosten ylläpitäjinä ja kulttuurin rahoittajana korostuu, kun valtio vähentää rahoitustaan. Alueelliset taidelaitokset tarjoavat työtä taiteen ammattilaisille ja turvaavat kulttuurin saatavuutta maan eri osissa. Kuntien järjestämän kulttuuritoimen menoista (579 milj. € vuonna 2023) suurin erä (37 %) ovat henkilöstökulut.

Kuntien järjestämän kulttuuritoimen menoista maksutuotoilla katetaan alle kymmenesosa (37 milj. €, 6,4 %). Vaikka taidelaitosten ylläpitämisen tarkoituksena ei ole taloudellisen voiton tavoittelu, toiminnan pitäisi silti nojata taloudellisesti kestävälle pohjalle. Maksu- ja myyntituottojen kasvattamisen lisäksi kulttuurin vaikuttavuutta on mahdollista lisätä toimijoiden välistä yhteistyötä lisäämällä ja investointitarpeita uudelleen tarkastelemalla. Yksittäisen leikkauksen tai lisäyksen sijaan pitäisi entistä paremmin keskustella niukkojen resurssien allokaatiosta. Saammeko kuntalaisen maksamalle verorahalle parhaan mahdollisen vastineen?

Kuntatalous on tasapainotaloutta. Tähän myös kulttuurin toimijoiden tulisi entistä paremmin pyrkiä, vaikka julkisen toimijan rooli on paljon muutakin: edistää, mahdollistaa, kasvattaa, säilyttää ja siten ylläpitää ja mielellään lisätä asukkaiden hyvinvointia ja terveyttä, osallisuutta, yhteisöllisyyttä ja vahvistaa alueen elinvoimaa. Ja samalla vaalia kulttuuriamme, onhan se keskeinen osa suomalaisen identiteetin ydintä. 

Enemmän faktaa, vähemmän mutua -blogin diat (PDF, 10 sivua)