Eläinsuojelu erittäin tärkeä yleinen etu – jopa ilmoittajan henkilöllisyys voidaan pitää asianosaiselta salassa

Eläinsuojelu voidaan nähdä sellaisena erittäin tärkeänä yleisenä etuna, jonka perusteella asianosaisjulkisuutta on mahdollista rajoittaa. Asianosainen oli saanut tietoonsa eläintenpidostaan tehdyt ilmoitukset siten, että ilmoittajien tietoja, joista olisi käynyt ilmi heidän henkilöllisyytensä ja yhteystietonsa, oli peitetty.

Tämä kävi ilmi korkeimman hallinto-oikeuden tuoreessa ennakkopäätöksessä KHO:2024:31 (Finlex).

Ajattelen, että päätös on monelta osin merkittävä ja selkiyttää tämänhetkistä tilannetta eläinsuojeluvalvonnassa. 

Merkittävää päätöksessä on mielestäni erityisesti se, että eläinsuojelun todettiin yksiselitteisesti olevan ”erittäin tärkeä yleinen etu”. Ratkaisussa viitataan julkisuuslain esitöihin, joissa mainitaan tällaisena erittäin tärkeänä yleisenä etuna esimerkiksi lastensuojelu. Ratkaisu vahvistaa siten osaltaan eläinsuojelun asemaa yhteiskunnallisesti merkittävänä intressinä, jonka valvonta on toteutettava tehokkaasti ja asianmukaisesti. Lisäksi valvonnan edellytykset tulee turvata. 

Olemme kaikki osaltamme vastuussa siitä, että yhteiskunnassamme varmistetaan heikoimpien ja puolustuskyvyttömien oikeuksien toteutuminen. Myös ilmoituksen tekijää on suojattava vastatoimilta.

Ilmoittajan henkilöllisyyden salaaminen turvaa osaltaan valvontaviranomaisen tiedonsaantia 

Ensinnäkin ratkaisussa pidettiin selvänä sitä, että eläinsuojeluilmoituksen tekijöiden henkilöllisyys ei ollut yleisölle julkinen tieto. KHO selkeästi toteaa, että julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 15 kohdan (Finlex) tavoitteena on turvata myös valvonnan yleisiä toteuttamisedellytyksiä, ja että ilmoituksen tekijän henkilöllisyyden salaaminen edesauttaa valvontaviranomaisen tiedonsaannin turvaamista myös yleisesti. 

Toiseksi eläinsuojeluilmoituksen tehneen henkilön henkilöllisyyttä koskevien tietojen julkisuus vaikuttaisi todennäköisesti haitallisesti meidän ihmisten halukkuuteen saattaa havaitsemiamme ongelmia eläinsuojeluviranomaisten tietoon. Tämä taas vastaavasti vaikuttaisi haitallisesti eläinsuojeluviranomaisten tiedonsaantiin ja kykyyn huolehtia lakisääteisistä eläinsuojelutehtävistä. 

Lisäksi tietojen julkisuus voisi olla omiaan aiheuttamaan vahinkoa eläinsuojeluilmoituksen tehneille henkilöille. 

Asianosaisen tiedonsaantioikeus on kuitenkin yleisöjulkisuutta vahvempi 

Asianosaisella on oikeus saada tieto salassa pidettävän asiakirjan sisällöstä, mutta vain silloin, kun tieto voisi vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn. 

Tiedonsaantioikeutta ei kuitenkaan ole, jos tiedon antaminen on vastoin ”erittäin tärkeää yleistä etua taikka lapsen etua tai muuta erittäin tärkeätä yksityistä etua”. KHO totesi, että eläinsuojeluilmoitukset ovat hyödyllinen väline, jolla varmistetaan, että toimivaltainen viranomainen voi havaita rikkomisia ja määrätä niistä seuraamuksia. 

Se, että ilmoittajan henkilöllisyys tulisi nimenomaan ilmoituksen kohteen tietoon, voi kuitenkin vaikuttaa ihmisten halukkuuteen tehdä eläinsuojeluilmoitus, minkä seurauksena ilmoitus voi jäädä tekemättä esimerkiksi vastatoimien pelossa.

Tärkeää on huomata kuitenkin myös se, ettei minkä tahansa ilmiannon tekijän henkilöllisyyttä voida kategorisesti pitää asianosaiselta salassa. Asianosaisen tiedonsaantioikeuden arvioiminen edellyttää aina tilannekohtaista punnintaa asianosaisen oikeusturvan ja yleisen edun välillä. Tässä tapauksessa oli eläinsuojeluilmoitusten sisällön perusteella selvää, ettei ilmoittaja toiminut vahingoittamistarkoituksessa. KHO totesi, ettei eläinsuojelutarkastuksesta katsottu aiheutuneen asianosaiselle muutakaan vahinkoa. Eläinten pitäjän oikeusturva ei siten edellyttänyt tietojen antamista hänelle. ”Erittäin tärkeätä yleistä etua” pidettiin tässä nimenomaisessa tapauksessa asianosaisen tiedonsaantioikeutta painavampana. 

Koska tämä erittäin tärkeän yleisen edun edellytys täyttyi, korkein hallinto-oikeus ei arvioinut, olisiko ilmoittajien henkilöä koskevien tietojen antaminen ollut vastoin erittäin tärkeätä yksityistä etua eikä myöskään sitä, olisiko tietojen antaminen vaarantanut ilmoituksen tekijän turvallisuutta, etuja tai oikeuksia.

Voisiko “erittäin tärkeä yleinen etu” asianosaisjulkisuuden arvioinnissa tulla kysymykseen myös ympäristö- tai rakennusvalvonnassa, ei tällä ratkaisulla vielä saanut vastausta.

Usein yksittäisten kohujen ja rikkomusten taustalla pitkään jatkunut toiminta tai laiminlyönti

Moni järkyttyy yksittäisinä kohuina julkisuuteen tulevista eläinten kaltoinkohtelutapauksista. Yhä useampi kyseenalaistaa koirien ja hevosten väkivaltaiset koulutusmenetelmät kilpailu- ja harrastustoiminnassa, osa myös eläinten hyvinvoinnin ja lajityypillisen käyttäytymisen kustannuksella tapahtuvan tehotuotannon ruoka- ja vaateteollisuudessa ylipäätään sekä eläinten viihdekäytön. 

Yksittäisten kohujen ja rikkomusten taustalla on usein kuitenkin pitkään jatkunut toiminta tai laiminlyönti, josta todennäköisesti useat henkilöt ovat olleet jo ainakin jollakin tasolla tietoisia. Silti katseet on käännetty toisaalle ja suut pidetty supussa. Kyse voi olla pelosta joutua tietyn porukan ulkopuolelle, hankalan ja epälojaalin tyypin maineen saamisesta jossakin itselle tärkeässä viiteryhmässä, vinojen katseiden välttelyn halusta, naapurisovun varjelemisesta tai suoranaisesta pelosta joutua häirinnän, maalittamisen, vainoamisen tai muiden kostotoimenpiteiden kohteeksi. Nuo kaikki ovat sinänsä inhimillisiä ja ymmärrettäviäkin syitä olla puuttumatta asiaan, joka ”ei kuulu minulle” ja jonka se kuuluisa ”joku muu” saa hoitaa. 

Ilmapiiri on kuitenkin muuttumassa, myös lainsäädännöllisesti

Lähisuhdeväkivallasta sekä lasten ja muidenkin haavoittuvassa asemassa olevien oikeuksista puhutaan aiempaa enemmän. Ymmärretään, etteivät ne ole yksityisasioita. Epäkohtia pyritään tunnistamaan, jotta niihin voitaisiin pureutua aiemmin ja välttää tilanteiden kärjistymistä. Kärsimys ja hintalappukin olisi pienin, jos pahat laiminlyöntitapaukset voitaisiin ehkäistä jo ennalta. 

Eläinten oikeudet ovat edelleen osalle ihmisistä yhdentekeviä. Mielellään mainostetaan, miten maailman onnellisin kansa kohtelee hyvin myös tuotanto-, kilpa-, harrastus- ja lemmikkieläimiään ja miten meillä on – ainakin joihinkin muihin maihin nähden – edistyksellinen uusi eläinten hyvinvointilaki. 

Useimmiten asiat onneksi ovatkin osapuilleen kunnossa. Pelkät lait eivät kuitenkaan turvaa kenenkään oikeuksia. Tarvitaan myös uskottavaa ja riittävää valvontaa. Ja jotta valvonta olisi toimivaa, valvovan viranomaisen tulee saada käyttöönsä kaikki valvontaa varten tarpeelliset tiedot. Niukkojen resurssien kanssa kamppailevat eläinsuojeluvalvojat eivät mitenkään kykene yksin oma-aloitteisilla valvontatoimenpiteillään ja tarkastuksillaan saamaan riittäviä ja ajantasaisia tietoja kaikista toimenpiteitä vaativista tapauksista.

Kysymys on myös välittämisestä. Eläinten kaltoinkohtelun taustalla voi olla, paitsi silkkaa välinpitämättömyyttä, myös vakavia inhimillisiä kärsimyksiä ja elämänhallinnan ongelmia. Epäkohdista ilmoittajan ei pitäisi joutua pelkäämään turvallisuutensa vuoksi siinäkään tapauksessa, että lopulta vakavia rikkeitä ei tarkastuksessa ilmenisi, ja eläintenpito voitaisiin saada oikeille raiteille esimerkiksi neuvonnan keinoin. 

Vielä lopuksi: Vuoden 2024 alussa tuli voimaan uusi laki eläinten hyvinvoinnista.  Siinä säädetään, että ”jos ilmoituksen toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle sen valvontaan kuuluvien säännösten todellisesta tai epäillystä rikkomisesta on tehnyt luonnollinen henkilö, hänen henkilöllisyytensä on pidettävä salassa, jos henkilöllisyyden paljastamisesta voidaan olosuhteiden perusteella arvioida aiheutuvan hänelle haittaa”. Lailla on kansallisesti pantu täytäntöön Euroopan unionin niin sanotun virallista valvontaa koskevan asetuksen kohta, artikla 140 (Eur-lex),  joka edellyttää rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden asianmukaista suojelua kostotoimilta, syrjinnältä tai muun tyyppiseltä epäoikeudenmukaiselta kohtelulta. 

Edellä mainitut lainmuutos ja ratkaisukäytäntö varmistavat tehokkaan valvonnan toteutumista ja turvaavat ilmoittajan oikeutta tuoda perusteltuja epäkohtia esiin ilman pelkoa vastatoimista. Hyvän hallinnon mukaisessa, luotettavassa ja uskottavassa valvonnassa kaikkien osapuolten oikeudet ovat tasapainossa.