Agendat vaihtuvat – kestävä kehitys pysyy

Paikallinen Agenda 21-projektin Kestävän kehityksen pullonkaulat kunnissa-julkaisussa vuodelta 1998 esiteltiin tuloksia kunnille kohdistuneesta kyselystä, joka kartoitti kestävän kehityksen edistämistä. Kysely on varsin vertailukelpoinen viime vuoden Agenda2030-kuntakyselymme kanssa, vain Agendan nimi on vaihtunut. Sisältöön perehtyessäni sain huomata, että myös maailma on muuttunut varsin paljon kolmessa vuosikymmenessä.

1990-luvulla Neuvostoliiton hajoamisesta ja Euroopan yhdentymisestä huolimatta esimerkiksi Ruandan kansanmurha ja Jugoslavian hajoamissodat heikensivät uskoa ikuiseen rauhaan ja demokratian riemuvoittoon. Historia ei Francis Fukuyaman ennustuksesta huolimatta loppunutkaan, vaan aloimme kirjoittaa uutta, kylmän sodan jälkeistä historiaa.

Läheisessä tulevaisuudessa odottivat WTC-iskut ja terrorismin vastainen sota, finanssikriisi ja siitä hidas toipuminen, joka joidenkin asiantuntijoiden mukaan on edelleenkin kesken. Lama sekä sitä seurannut Nokia-Suomen nousu ja tuho vaikuttivat syvällisesti yhteiskuntaamme. Taaksepäin katsoessa historia rullautuu auki ketjuna kriisejä ja toipumisjaksoja. Kriisejä siis tulee ja menee, mutta kestävän kehityksen viitekehyksen selitysvoima pysyy.

Vuonna 1998 kestävän kehityksen edistäminen oli kyselyn mukaan kunnille ennen kaikkea asennekysymys. Monet viime vuoden kuntakyselyssäkin esiin tulleet esteet kuten resurssien (raha- tai henkilö-) sekä poliittisen sitoutumisen puute kestävän kehityksen edistämiselle ovat pysyneet samoina. Toisaalta ilmastonmuutoksen aiheuttamat ääri-ilmiöt, yhteiskuntien kriisiytyvä polarisoituminen tai sotien, nälänhädän ja köyhyyden aiheuttamat muuttoliikevirrat eivät enää korjaannu vain kestävää kehitystä arvostamalla. Enää emme voi tarkastella kestävää kehitystä yhtä abstraktina aiheena kuin kolme vuosikymmentä sitten. Kestävän kehityksen haasteet ovat osa arkeamme, haluamme sitä tai emme. 

Kestävä kehitys nähtiin vuonna 1998 kuntien työstä erillisenä asiakokonaisuutena, enemmän arvona tai näkökulmana kuin arjen työhön kytkeytyvänä. Tänä päivänä iso osa kuntia näkee kestävän kehityksen kaikkea kunnan toimintaa läpileikkaavana teemana. Toki edistettävien tavoitteiden priorisointia tehdään tänäkin päivänä, erityisesti pienemmissä kunnissa. Kunnilla on kuitenkin varsin jaettu ymmärrys kestävyystyön keskeisyydestä elinvoimaisuutensa säilyttämisen takaamiseksi. On otettava huomioon paitsi taloudellinen (joka on vahvasti esillä vuoden 1998 vastauksissa), myös ekologinen ja sosiaalinen kestävyys.

Suomessa 1998 kestävä kehitys oli jo kuntalaissa ja kestävän kehityksen toimikunta vietti 5-vuotispäiviään, mutta Agenda2030:n globaalit seitsemäntoista tavoitetta neuvoteltaisiin ja astuivat voimaan vasta seuraavalla vuosikymmenellä, vuonna 2015. Kuntien kohtaamien haasteiden määrä lienee vuosikymmenestä toiseen vakio, mutta niiden olemus on muuttunut maailman muuttuessa. Tässä aikaväliperspektiivissä tulee ymmärrettävämmäksi, miksi osa kunnista kokee vaihtuvat agendat ja ulkoa tai ylhäältä tulevat viitekehykset irrallisiksi, trendimäisiksi tai vanhan tarinan uudelleenbrändäykseksi. 

Megatrendit kuten kaupungistuminen ja globalisaatio olivat kiihtymässä jo vuonna 1998, mutta vuonna 2024 näemme niiden todelliset vaikutukset. Paljon on opittu ja tehty, resilienssiä on kasvatettu joutuessamme kohtaamaan pandemioiden ja konfliktien uusvanhoja uhkia. Kuntien toimintakenttä ei enää rajoitu sen omille lähialueille tai edes Suomeen, vaan globaalit muutosvoimat vaikuttavat kuntien arkeen yhä vahvemmin. Toisaalta myös paikalliset tapahtumat vaikuttavat vahvemmin globaaliin tilanteeseen, erityisesti tehostuneen tiedonvälityksen ja internetin käytön yleistymisen myötä. Tiedämme maailmasta paljon enemmän ja nopeammin tänään kuin kolme vuosikymmentä sitten. Kunnat toimivat ja tekevät yhteistyötä globaalisti, glokaalissa ympäristössä. 

Vuonna 1998 kunnat kokivat kestävän kehityksen kannalta vähiten tärkeinä yhteistyön eri hallintokuntien, muiden kuntien ja valtion viranomaisten kanssa. Vuonna 2024 kunnat tietävät, että vain yhteistyössä muiden kanssa voimme päästä kestävän kehityksen tavoitteisiin. Tästä upeana esimerkkinä on kuutoskaupunkien kolmatta vuotta jatkuva yhteiskehittäminen SDG-tavoitteiden strateginen johtaminen kaupungeissa-verkostoprojektissa sekä valtioneuvoston kanslian kestävän kehityksen sihteeristön ja Kuntaliiton yhdessä kunnille järjestämä työpaja, jonka tuotoksia hyödynnetään kansalliseen kestävyysraportointiin vuonna 2025. 

Toivoa herättävää on lopulta se, että vuonna 1998 kestävä kehitys oli jo niinkin vahvasti kuntien tutkissa. On upeaa huomata, että kolme vuosikymmentä myöhemmin yhä useampi kunta pitää kestävän kehityksen strategista johtamista ja kestävyysmurroksen vaatimaa ajattelun ja tekemisen murrosta sekä niihin liittyvää jatkuvaa oppimista itsestään selvinä asioina. Tämän tosiasian sekä ylipäätään kestävän kehityksen tavoitteiden kunniaksi liputamme tänään Kuntatalolla 25.9. yhdessä Helsingin, Espoon, Tampereen, Vantaan, Oulun ja Turun kanssa.