11 pelkoa, miksi normienkevennystä ei haluta tehdä – Ja ratkaisu pelon voittamiseen

Kuntia koskevan lainsäädännön keventämisen ympärillä on käyty viime kuukausina vilkasta keskustelua. Keskustelijoina ovat puolueet, ministerit, kansanedustajat, valtiosihteerit, ministeriöiden virkamiehet, kunnanjohtajat, kuntien toimialajohtajat, kuntapäättäjät, kuntien henkilöstö, edunvalvontajärjestöt, tutkijat ja media.

Kaikkien, myös maan hallituksen, kauniina tavoitteena on keventää kuntien toimintaa jäykistäviä normeja ja siirtyä normiohjauksesta kohti tavoiteohjausta. Mutta kun aletaan raaputtaa tämän yhteisesti jaetun päämäärän pintaa, törmätään nopeasti pelkoihin ja perusteluihin normien keventämistä vastaan.

Jotkut eivät halua keventää normeja, sillä normit ovat heidän mielestään ainut tapa saada aikaan yhteiskunnallista kehitystä.

Jotkut eivät halua keventää normeja, koska he pelkäävät palveluiden laadun heikkenevän.

Jotkut eivät halua keventää normeja, koska he pelkäävät, että ilman normeja kunnat eivät hoitaisi niille asetettuja tehtäviä.

Jotkut eivät halua keventää normeja, sillä osaa normeista on kehitetty pitkään ja pelkona on, että hyvä kehitys menetettäisiin kokonaan.

Jotkut eivät halua keventää normeja, koska normien asettaminen on heidän työkalunsa olla itse viimesijaisessa vastuussa asukkaiden palveluista.

Jotkut eivät halua keventää normeja, koska arjen työ ja sen johtaminen kunnissa on helpompaa tarkkojen lakipykälien ansiosta.

Jotkut eivät halua keventää normeja, koska he pelkäävät itseen kohdistuvaa negatiivista palautetta kansalaisilta.

Jotkut eivät halua keventää normeja, koska he haluavat varmistaa samanlaiset toimintatavat kaikissa kunnissa, vaikka ne ovatkin hyvin erilaisia.

Jotkut eivät halua keventää normeja, koska he haluavat minimoida kaiken pahan tapahtumisen ja kansalaisten haavoittumisen.

Jotkut eivät halua keventää normeja, sillä he haluavat säilyttää oman hallinnan tunteen nopeidenkin toimintaympäristön muutosten keskellä.

Jotkut eivät halua keventää normeja, sillä eivät näe niiden säästöpotentiaalia ja epäilevät hyviä vaikutuksia kuntien arjen työlle.

Normi on helppo mutta kankea työkalu – kokeilkaamme muuta!

Kukaan Suomessa ei halua maailmaa, jossa kuntia koskeva normitus olisi kokonaan purettu. Tarvitsemme edelleen joissakin kuntien tehtävissä tarkkaa lainsäädäntöä. Silti tarvitsemme myös avointa keskustelua sekä tutkimusta siitä, missä kuntien tehtävissä lainsäädäntö voisi olla keveämpää jättäen kunnille enemmän harkintavaltaa.

Oikeustieteelliset ja hallintotieteelliset tutkijat ovat 1970–luvulta tähän päivään saakka todenneet, että laki on kankea työkalu muutosten hallintaan ja toteuttamiseen.

Tarkat pykälät liittyvät kyvyttömyyteemme etsiä uudella tavalla uusia ratkaisuja yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Normit liittyvät kontrollointitarpeeseen haasteellisissa tai nopeissa toimintaympäristön muutoksissa. Ne liittyvät oman epävarmuuden vähentämiseen. Ne liittyvät luottamuksen puutteeseen. Ne liittyvät pelkoihin. Ne liittyvät työläältä tuntuvan verkostomaisen yhteistyön torjumiseen.

Tarvitsemme keskustelua siitä, mitä hankalaa tai vaivalloista yritämme välttää sillä, että näemme yhteiskunnallisen kehityksen työkaluna vain tarkat pykälät. Kun kädessä on vain yksi työkalu, näemme sille tarvetta joka puolella.

Muutoksia ei voi kukaan kontrolloida. Yhteiskuntamme kehittyy yhdistämällä eri näkökulmia, sopimalla yhteisistä tavoitteista, sitoutumalla yhteisiin tavoitteisiin, kirkastamalla toimijoiden roolit, kehittämällä yhteistyötä, seuraamalla yhteistyön vaikuttavuutta ja tarvittaessa yhdessä parantamalla toimintaa.