Yöpakkaset odottavat myös kuntataloutta

Tänään näki päivänvalon Orpon hallituksen ensimmäinen talousarvioesitys, julkisen talouden suunnitelma (ml. valtiontalouden kehykset 2024-2027) ja niitä syventävä kuntatalousohjelma. Vaalikauden vaihdoksesta johtuen elämme jo yöpakkasten aikaa, ja niitä on näkyvissä myös kuntatalouden yllä.

Monet merkit viittaavat siihen, että kuntien talous heikkenee kuluvasta vuodesta selvästi jo ensi vuonna ja edelleen kohti kehyskauden loppua. Kuntatalousohjelman kehitysarviossa vuosikatteen arvioidaan putoavan 5,3 miljardista 3,7-3,9 miljardin euron tasolle ja tilikauden tuloksen 2,4 miljardista 0,7 miljardiin euroon. Tosin tänä vuonna kuntien tulopohjassa näkyvät vielä sote-uudistuksen myötä poikkeuksellisen suuret “verohännät” ja pois leikkautuvat valtionosuudet.

Kuntatalous kokonaisuutena tulee olemaan toiminnan ja investointien rahavirralla mitattuna pakkasella jokaisena vuonna. Suomeksi se tarkoittaa, että tulot eivät riitä menoihin, kun mukaan lasketaan myös investointien rahoitustarve.

Edessä on sopeutustoimia, kuten menojen ja investointien priorisointeja sekä verojen ja maksujen korotuksia. Näitä ei kehitysarviossa ole vielä oletettu, vaan se on luonteeltaan painelaskelma, jossa on mukana selvästi tiedossa olevat valtion ja kuntien kustannusten muuttujat sekä toimenpiteet.

Huomionarvoista on, että kehitysarvio on laadittu valtiovarainministeriön suhdanne-ennusteen oletukselle, jonka mukaan talous kasvaisi ensi vuonna 1,2 prosenttia, seuraavana 1,8 ja loppukaudella hiukan vähemmän. Toisin kuin joskus aiemmin, tällä kertaa valtiovarainministeriön BKT-ennuste on selvästi optimistisempi kuin useiden muiden uskottavien ennustajien. Jos päädytäänkin ennakoitua alhaisempiin kasvulukuihin, näkyisi se suoraan myös kuntataloudessa.

Heikkenevä ja eriytyvä näkymä kävi hyvin ilmi myös Kuntaliiton tuoreesta talousbarometristä, johon vastasi yli kolmasosa kuntien talousjohtajista. Heistä valtaosa arvioi oman kunnan talouden heikkenevän selvästi seuraavan 12 kuukauden aikana. Yli 40 prosenttia vastanneista ennakoi kunnallisverotason nousevan; tieto on kiinnostava siksikin, että tälle vuodelle ei sote-uudistuksen vuoksi tuloveroprosentteja koskevia päätöksiä kunnissa voitu tehdä.

Työllisyyskehitys ratkaisee paljon

Valtion omat suorat päätösperäisen toimet näyttäisivät vahvistavan kuntataloutta hieman ensi vuonna. Tässä merkittävintä on maapohjien kiinteistöveron alarajan korottaminen. Tämä arviolta 108 miljoonan euron verotulo kohdistuu käytännössä muutamaan suurimpaan kaupunkiin. Myös esimerkiksi työttömyysvakuutusmaksun aleneminen näkyy positiivisesti kuntien taloudessa. Muutoin päätösperäiset verotuksen ja tehtävien muutokset pyritään kompensoimaan kustannusneutraalisti kuntatalouteen.

Valtion budjettipäätöksiä tai hallitusohjelman linjauksia merkittävämpää on kuitenkin se, millaista yleinen talous-, työllisyys- ja siten verotulokehitys on ja miten siihen voidaan vaikuttaa. Vuodesta 2025 alkaen tämä korostuu entisestään, kun vastuu TE-palveluista ja entistä laajemmin myös työttömyysturvan rahoittamisesta siirtyy kunnille.

Välillisiä vaikutuksia kuntatalouteen tulee nyt erityisesti sosiaaliturvan muutoksista. Leikkaukset ensisijaiseen sosiaaliturvaan lisäävät toimeentulotuen tarvetta ja vähentävät verotuloja. Mitä heikommin toimet lopulta parantavat työllisyyttä, sitä enemmän ne kuormittavat kuntataloutta. Kuntien toimeentulotuen rahoitusosuudesta luopuminen olisi nyt perusteltua myös siksi, että erisuuntaisten muutosten vaikutusten arvioiminen olisi helpompaa.

Velka- ja korkotaakka kasvaa

Kuntatalousohjelman mukaan myös kuntien velkaantuminen kasvaa tästä vuodesta yli viidellä miljardilla 24,2 miljardiin euroon vuonna 2027. Kun mukaan lasketaan kuntakonsernit, velkataakan määrä pitää kertoa kahdella. Nopeasti noussut ja ilmeisen pysyväksi jäävä korkorasitus lisää merkittävästi myös kuntasektorin kustannuksia, ja sekin on jostakin muusta pois.

Kunnat kohtaavat myös ennennäkemättömän kiinteistötsunamin, kun hyvinvointialueiden vuokrausvelvoite päättyy vuodesta 2026 alkaen. Ilman nykyistä käyttötarkoitusta ja vuokratuloja jäävien kiinteistöjen ongelma on tunnistettu myös kuntatalousohjelmassa. Siihen on hyvissä ajoin valmistaututtava useilla toimenpiteillä ja yhteistyössä valtion kanssa.

Tuhannen taalan kysymys onkin nyt se, selvitäänkö tästä yöpakkasilla vai jäätyykö kuntien kyky vastata peruspalveluista ja muista tehtävistään, infran ylläpidosta ja investointitarpeista syvemminkin? Jos näin käy, sulatustoimiin tarvitaan myös valtiolta muitakin kuin kustannusneutraaliutta varmistelevia toimenpiteitä, kuten hallitusohjelmaan kirjatuissa normien keventämistä koskevissa tavoitteissa onnistumista.