Varhaiskasvatus tähtää kohti parempaa - mitä tulisi tehdä?

Varhaiskasvatuksessa on parin viimeisen hallituskauden aikana tehty lukuisia uudistuksia. Muutoksilla on ollut myös joiltakin osin nähtävissä ei toivottuja vaikutuksia. Emme ole pystyneet niitä täysin estämään tai poistamaan. Työolosuhteita ei kaikilta osin ole saatu kuntoon eikä kelpoisuusvaatimusten mukaista henkilöstä ole ollut riittävästi tarjolla kaikkiin tarvittaviin tehtäviin. Muutosten nopeus ja kiire niiden toimeenpanossa aiheuttaa monia haasteita. Siitä huolimatta moni asia toimii ja on edelleen hyvin. Hienona osoituksena tästä Helsingin sanomien keräämiä lukijoiden kehuja varhaiskasvatuksen työntekijöille. Huolimatta vaikeista ja haastavista hetkistä, varhaiskasvatuksessa työskentelee iso joukko ihmisiä, jotka tekevät superhyvää työtä joka päivä. Toivottavasti onnistumme muuttamaan suuntaa siten, että näiden työntekijöiden joukko voi kasvaa. Haluan myös osaltani kiittää heistä aivan jokaista.

Hallitusneuvotteluissa huomioitava varhaiskasvatuksen henkilöstöhaasteet

Tulevaa hallitusta rakennetaan parhaillaan Säätytalolla. Varhaiskasvatuksen kehittämisen suhteen voidaan toivoa hieman aiempaa seesteisempää aikaa. Varhaiskasvatuksen henkilöstötilanne on kuitenkin asia, jonka korjaamiseksi on tehtävä selkeitä ratkaisuja. Mielestäni siitä keskeisestä tavoitteesta, että viimeistään vuodesta 2030 lähtien päiväkodin työntekijöistä kaksi kolmasosaa tulee olla korkeammin koulutettuja, ei pidä luopua. Se tarkoittaa sekä varhaiskasvatuksen opettajien että varhaiskasvatuksen sosionomien koulutusmäärien kriittistä tarkastelua ja selkeää pysyvää aloituspaikkojen määrän lisäämistä. On myös syytä pohtia kahden eri koulutuksen tuottaman osaamisen potentiaalia siten, että molempien koulutusten kautta lapsen varhaiskasvatuksen toteuttaminen on mielekästä. Päiväkodissa työskentelee kolmen eri koulutuksen kautta osaamisensa saavia ammattilaisia. Kaikkia heitä tarvitaan ja työtehtävien määrittelyn osalta on muistettava, että heiltä löytyy myös paljon yhteistä osaamista ja potentiaalia. Toivottavasti emme sorru karsinoimaan heitä liian tiukkoihin työtehtävien kokonaisuuksiin, vaikka tehtäväkuvat onkin syytä määritellä.

Yksi selkeä viesti hallitusneuvotteluin on se, että päiväkodinjohtajan kelpoisuusehtoa tulisi tarkastella hieman nykyistä laajemmin. On selvää, että päiväkodinjohtajalla tulee olla varhaiskasvatuksen opettajan tai varhaiskasvatuksen sosionomin kelpoisuus. Mutta onko tässä hetkessä perusteltua, että sen lisäksi tulee olla suoritettuna nimenomaisesti kasvatustieteen maisterin tutkinto? Vaikka johtajuusalue koskettaakin lapsen varhaiskasvatusta, on päiväkodin johtaminen siihen liittyvine kokonaisuuksineen erittäin laaja. Näin ollen pidän erikoisena, että ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut varhaiskasvatuksen sosionomi ei ole jatkossa kelpoinen toimimaan päiväkodinjohtajana. Tämä tulisi pikaisesti korjata.

Varhaiskasvatuksessa työtä tehdään lapsia varten

Lähitulevaisuudessa varhaiskasvatukseen vaikuttaa myös kaksivuotisesta esiopetuksesta käytävä keskustelu ja mahdollinen toteutus. Olisi hyvä malttaa odottaa esiopetuskokeilu loppuun ennen päätöksiä. Viittaan myös aiemmin tänä vuonna kollegani Mari Sjöströmin kanssa kirjoittamaani blogiin, jossa pohdimme varhaiskasvatuksen, esi- ja alkuopetuksen kokonaisuutta. Ennen ratkaisujen tekemistä olisi kokonaisuuden kannalta hyvä pohtia, mihin suuntaan haluamme kehittää järjestelmää. Lapsen kokonaisen ja ehyen päivän toteuttamiseksi liiallinen pirtaleisuus säädöspohjassa ei ainakaan helpota palveluiden järjestämistä ja lapsen edun toteuttamista.

Julkisessa keskustelussa varhaiskasvatuksen nykytilan syynä on pidetty sitä, että aiemmin varhaiskasvatus oli osa sosiaalihuoltoa. Tilanne on tuttu meille alalla pitkään olleille. Vaikka varhaiskasvatus on perustellusti osa koulutuspalveluita, on sillä kuitenkin oma merkittävä tehtävänsä lasten ja perheiden arjessa. Varhaiskasvatuksen sosiaalihuollollista roolia ei voi kokonaan unohtaa ja se tulisikin tunnustaa ja tunnistaa palvelua kehitettäessä. Vaikka osallistumista varhaiskasvatukseen on hyvä yrittää lisätä, on muistettava, että perheet tekevät päätöksen varhaiskasvatukseen osallistumisesta ja palvelun käyttämisestä omista lähtökohdistaan. Osallistumiseen ei ole pakkoa eikä sen sellaiseksi pitäisi muodostuakaan.

Palvelun järjestämistä haastaa yksittäisten lasten hyvinkin erilaiset palvelutarpeet. Koska tulorajojen noston myötä suurin osa perheistä ei enää palvelusta maksa tulisi tämä huomioida varhaiskasvatuslaissa ja säätää perheille myös velvoite ilmoittaa lapsen poissaoloista sekä palvelun viikoittaisesta käytöstä huomioiden varhaiskasvatuksen järjestäjän velvoitteen esimerkiksi työvuorojen laadintaan liittyen.

Vaikka varhaiskasvatuksen järjestämiseen liittyy monia pulmia ja haasteita, niistä varmasti selvitään. Tarvitaan parempaa yhteistyötä ja toistemme kuuntelemista. Myös kykyä tehdä kompromisseja. Asioissa on usein monta erilaista näkökulmaa, joissa kaikissa piilee totuuden siemen. Niiden yhteensovittaminen voi olla vaikeaa, mutta ei varmaankaan mahdotonta. Varhaiskasvatuksessa on paljon asioita, joista eri tahot ovat samaa mieltä. Työolosuhteista ja ammattilaisten palkkauksesta tulee puhua ja parantaa. Työolosuhteiden parantamisen eteen voimme tehdä paljon ja jokaisen on hyvä tunnistaa myös oma vastuu. Palkkakeskustelu on hieman haastavampaa ja siinä on pidettävä mielessä talouden realiteetit.

Varhaiskasvatuksessa työtä tehdään lapsia varten. Kun jokainen alalla työskentelevä muistaa sen ja huolehtii, että lapsilla on hyvä päivä jokaisena päivänä, nousee varhaiskasvatus varmasti uuteen kukoistukseen ja osa ongelmistakin pystytään ehkäisemään.



Kohti kesää positiivisin ajatuksin!