Uuden kuntatalouden aikaan

Alkavalla viikolla legendaarisen Rafon yhteydessä julkistetaan kuntien tilinpäätösten ennakkotiedot vuodelta 2022. Kysymys on samalla ”vanhan kuntatalouden” viimeisistä tilinpäätöksistä.

Koronan häntien sekä Venäjän hyökkäyssodan ja sitä seuranneen energiakriisin varjossa vuosi ei ole ollut kunnillekaan tavanomainen. Toisaalta työllisyyskehitys on ollut vahvaa ja toimintoja on monin tavoin organisoitu uudelleen. Miten tämä kaikki heijastuu kuntien talouteen, siitä siis esimakua tämän viikon keskiviikkoaamuna. Tiedot antavat myös osviittaa siitä, minkä verran vuoden vaihteessa tehtyä kustannusten ja tulojen siirtoa kunnilta hyvinvointialueille pitää korjata vuodelle 2024.

Mutta nyt siis elämme jo uuden kuntatalouden ensimmäistä vuotta. Mitä siitä voidaan sanoa? Ei vielä kovinkaan paljon kokemusperäisesti tai seurantatietojen valossa.

Sen kuitenkin tiedämme, että sote- ja pelastustoimen rahoitusvastuun siirtyminen kunnilta valtiolle kyllä parantaa kuntatalouden ennakoitavuutta, mutta samalla puolitti sen volyymin. Toisaalta kuntien suhteellinen velkaantuneisuus on kasvanut merkittävästi, ja kuntakonsernien merkitys korostunut. Tämä on suora seuraus siitä, että sote-uudistus ei vähentänyt kuntien velkaa läheskään samassa suhteessa kuin tuloja. Samalla puolta pienemmän ”emokunnan” vastuu suhteessa lähes entisen kokoiseen konserniin kasvaa. Korkotason nousu osaltaan lisää myös velanhallintaan sekä takausvastuisiin liittyviä riskejä.

Elinvoiman ja tulopohjan merkitys korostuu

Talous ei ole kuntienkaan kohdalla itseisarvo. Kuntatalouden idea on jatkossakin rahoituksen riittävyys pitkällä aikavälillä. Mutta jos talouden perusta pettää, ei myöskään hyvinvoinnin ja elinvoiman moninaisista tehtävistä voida uudistuneessa kunnassakaan selviytyä.

Uudessa kuntataloudessa korostuvat (vero)tulojen lisäämiseen liittyvät tekijät menojen hallinnan rinnalla. Kunnat luovat muun muassa maankäytöllä, asumisella, kaavoituksella, elinkeinopolitiikalla sekä aktiivisella otteella tutkimus- ja kehittämistoiminnassa perustaa alueensa yritysten kasvulle ja paremmalle työllisyydelle.

Työvoima- ja yrityspalvelujen sekä kotouttamisen tehtävien siirtyminen laajasti kuntien vastuulle tuo tähän vielä uusia työkaluja. Kuntien mahdollisuudet vaikuttaa yhä kriittisemmäksi pullonkaulaksi käyvän osaavan työvoiman saatavuuteen ei rajoitu vain oman organisaation tarpeisiin.

Kuntasektori on kasvun, työllisyyden ja yrittäjyyden keskeisin käytännön edellytysten luoja julkisten toimijoiden työnjaossa. Siinä onnistuminen kartuttaa kansantalouden kakkua, mutta näkyy myös omissa verotuloissa. Uusi kuntatalous onkin aiempaa selvemmin elinvoiman vahvistamisen taloutta. Tähän kytkeytyy yhä vahvemmin myös kuntien ennakoinnin ja varautumisen merkitys mitä moninaisimpien kriisitilanteiden etulinjassa toimimisen varalle.

Samalla pitää muistaa, että sote-uudistus ei tehnyt rikkaasta kunnasta köyhää eikä köyhästä rikasta. Tässä suhteessa uusi kuntatalous jatkaa siitä, mihin vanha lopetti. Mutta vuoden vaihteen big bang kyllä vaikuttaa siihen, millä tavalla tehtävistä ja ennen kaikkea investointipaineista selvitään.

Toisaalla tarvitaan älykkään sopeutumisen keinoja, ja tässä liikkumavara on aiempaa pienempi. Etenkin kasvavissa kaupungeissa investointitarpeisiin on puolestaan pystyttävä vastaamaan ja niitä priorisoimaan pienemmillä omilla verotuloilla. Tämä lisää riskejä ja ennakoimattomuutta sote-menojen poistumisesta huolimatta.

Lisää liikkumavaraa ja kokeiluja

Nyt on siis erityinen tarve arvioida uuden kuntatalouden käyttäytymistä ja rahoituksen riittävyyttä palveluvelvoitteisiin ja investointeihin samoin kuin käynnissä olevien suurten uudistusten yhteisvaikutuksia erityyppisiin kuntiin. Samalla uudella hallituksella tulee olla valmius tehdä nopeita korjausliikkeitä laajemman valtionosuus- ja rahoitusjärjestelmän uudistamistarpeen rinnalla.  

Silti parasta, mitä tulevan hallitusohjelman kirjoittajat voivat uuden kuntatalouden eteen tehdä, on pidättäytyä uusista velvoitteista ja tehtävistä ilman vastaavaa rahoitusta. Sen sijasta kuntien itsehallintoa ja liikkumavaraa tulisi aidosti lisätä tehtävien yksityiskohtaista sääntelyä keventämällä ja kuntakokeiluja käynnistämällä. Tämä auttaisi osaltaan edessämme olevasta julkisen talouden mittavasta sopeuttamisurakasta selviytymisessä. Muitakin keinoja löytyy Kuntaliiton hallitusohjelmatavoitteista.