Tuuletetaan päätöksentekoprosesseja ja talouden suunnittelua

Ympäri Suomen kunnissa tehdään jatkuvasti erilaisia päätöksiä. Tietokoneen näppäimistöt nakuttavat jatkuvalla syötöllä erilaisia päätösesityksiä luottamushenkilöiden ratkaistavaksi. Ilmassa leijuu kahvin tuoksu, kun kevät aurinko siivilöityy suljettujen sälekaihtimien rei’istä tietenkin inhottavasti tietokoneen ruudulle pieniksi pisteiksi. Samalla mielessä on ennen kesälomaa tehtävä talous- ja käyttösuunnitelmien valmistelu, joka on usein yksinäistä ja melko mekaanista työtä.

Kuntien päätösprosessit ovat perinteisiä ja nojaavat toki hyvän hallinnon periaatteisiin. Merkittäviä uudistuksia ei ole pitkään aikaan tehty. Perusperiaatteet ovat edelleen samat kuin viime vuosisadalla, joskin digitalisaatio on helpottanut ja mahdollistanut monta asiaa. Huomaan usein pohtivani, miltä näyttää päätöksenteko 20 vuoden kuluttua. Hyvin samalta kuin nykyään?

Toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti. Valmistelulle ja kuntien päätöksenteolle asetetaan suuria odotuksia. Tehokkuutta ja laatua on tuotettava samaan aikaan. Päätöksiä pitäisi tehdä nopeasti ja samalla ottaa huomioon niiden erilaiset ja moninaiset vaikutukset. Kuntalaiset haluavat avointa päätöksentekoa ja osallistua, jos ei aktiivisesti niin ainakin joidenkin yhteisten asioiden ratkaisemiseen. Some on täynnä arjen filosofeja, jotka tietävät, miten asiat pitäisi hoitaa. Demokratiakehityksemme suorastaan huutaa uusia avauksia päätöksentekoprosesseihin.

Sitra on käynnistänyt kiinnostavan rahoitushaun, jossa on tarkoitus pilotoida kuntien talouden suunnittelun osallisuuden muotoja. Kuntalaisista kootaan satunnaisotannalla raati, joka pääsee antamaan äänensä talouden suunnitteluun.

Suomessa osallistava budjetointi on ollut lähinnä tällaista päätöksentekoprosessien kehittämistä. Osallistavan budjetoinnin alkujuurilla Etelä-Amerikassa kansalaiset ovat saaneet päättää suoraan budjettien painotuksista, kun Suomessa painopiste on ollut erillisen pienen rahasumman jakamisesta ja käyttämisestä asukkaiden yhteisiin hankkeisiin.

Kriisiytyneistä taloustilanteista Suomessa löytyy esimerkkejä, joissa asukkailta on suoraan pyydetty säästökohteita (Osallistava budjetointi kunnissa ja maakunnissa, katso sivu 11). Kokemukset ovat olleet rohkaisevia. Keskustelu on ollut rakentavaa ja yhteiseen hyvään pyrkivää.

Mitä jos onnistumme lisäämään kunnan yhden pyhimmistä prosesseista, taloudensuunnittelun laatua ja vahvistamaan kuntien päätöksenteon avoimuutta osallistamalla enemmän kuntalaisia siihen? Olemmeko valmiita tarkastelemaan kaikkia päätöksentekoprosessejamme uudelleen? Miten paljon uskallamme luopua tehokkuudesta laadun eteen? Onko viimeinen kysymys aivan absurdi?

Oikeastaan kyse on siitä, olemmeko valmiita siirtymään sulkeutuneesta hallinnosta kuntalaisten pariin. Matka turvallisesta kahvintuoksuisesta toimistohuoneesta tai kuutiosta toreille ja ihmisten pariin on pitkä. Olisimmeko kuitenkin valmiit ottamaan ensimmäisen askeleen ja mikä se olisi? Kahvikupin saa toki ottaa mukaan.