TE-uudistus ja rahoitus: Kannustimet

Nykyistä TE-hallintoa on kritisoitu siitä, ettei sillä ole taloudellisia kannustimia työttömyyden vähentämiseen. TE-toimistot saavat osana valtion budjettia tietyn määrärahan, joka käytetään muun muassa henkilöstömenoihin ja ostopalveluihin. Määrärahat eivät nykymallissa reagoi työllistymis- tai työttömyyskehitykseen. Asia muuttuu kertaheitolla TE-uudistuksen yhteydessä. Uuteen järjestelmään on koodattu vahvat taloudelliset kannustimet. Kunnille on luvassa porkkanaa ja keppiä.

Valtionosuudet - porkkana

Tämän blogisarjan ensimmäisessä osassa todettiin, kuinka kunnille aiheutuvat lisäkulut korvataan lisäämällä kuntien valtionosuuksia. Rahoitusta lisätään sekä siirtyvien palveluiden että työttömyysetuuksien rahoitusosuuden kasvun kompensoimiseksi. Siirtyvien palveluiden osalta valtionosuuteen lisätään kaksi uutta valtionosuuskriteeriä: työikäinen väestö eli 18–64-vuotiaat sekä työttömien lukumäärä. Näiden lisäksi vieraskielisyyden painoarvoa korotetaan. Työttömien määrä muuten lasketaan niin sanotun laajan työttömyyden perusteella, jolloin mukaan pääsevät myös työvoimapalveluiden piirissä olevat työttömät sekä esimerkiksi palkkatuella työskentelevät.

Kuvio 1. TE-palveluiden valtionosuuskriteerit.

Uusia valtionosuuskriteerejä miettiessä nousee äkkiseltään ajatus, että järjestelmä palkitsee työttömyydestä, koska rahoitusta saa työttömien määrän perusteella. On totta, että rahoitusta saa jatkossa myös työttömien määrän mukaan, mutta kun huomioidaan kaikki työttömyyteen liittyvät lisäkulut sekä tuottomenetykset, tulee työttömyys aina työllisyyttä kalliimmaksi.

Laajan työttömyyden kriteerin painoarvo rahoituksessa on vajaa 50 prosenttia. Painotuksen taustalla on ajatus kannustavuudesta. Jos työttömät saadaan töihin, pienenee valtionrahoitus ainoastaan laajan työttömyyden kriteerin osalta, muut osat pysyvät ennallaan. Tämä on yleiskatteellisen valtionosuuden perusidea, rahoitus ei ole korvamerkittyä. Säästyneet rahat saa käyttää haluamallaan tavalla.

Valtionosuuskriteerien mukainen rahoitus lasketaan kuntakohtaisesti vuosittain työttömien ja työikäisen määrän mukaan. Laskennassa on jonkin verran viivettä, koska valtionosuuslaskenta ei perustu täysin ajantasaisiin tilastotietoihin.

Kuntien rahoitusosuus etuuskuluista - keppi

Työttömyyden ehkäisyn todellinen kannustin liittyy etuuskuluihin. Kuntien etuuskulut muuttuvat jatkossa sekä työttömien määrän että porrastetusti työttömyyden keston mukaan. Miten pidempään henkilö on työttömänä, sitä isomman siivun kunta rahoittaa työmarkkinatuen, peruspäivärahan sekä ansiopäivärahan perusosan kuluista. Rahoitusosuus kasvaa ensin sadan päivän välein ja sitten kolmen sadan päivän välein. Korkeimmillaan rahoitusosuus nousee 50 prosenttiin. Työssäoloehdon täyttyminen katkaiseen laskurin.

Kuvio 2. Rahoitusosuuden kasvu työttömyyden pitkittyessä.

Ensimmäisen sadan päivän ajalta kunnan rahoitusosuus on nolla. Työttömyyden iskiessä valtaosa työnhakijoista löytää uuden työpaikan ensimmäisen kolmen kuukauden sisällä. Näiden henkilöiden etuuskuluja kunnat eivät joudu maksamaan. Korkein rahoitusosuus on mitoitettu vastaamaan kuntien perustoimeentulotuen kustannusta. Yli 700 päivää työttömänä olevien siirtäminen perustoimeentulotuelle ei vähennä siten kunnan kuluja.

Kasvaneet työttömyysetuuskulut korvataan palveluiden tapaan valtionosuuksilla. Palveluista poiketen, etuuskulut korvataan kuitenkin kiinteällä valtionosuuden lisäyksellä, jonka suuruus lasketaan uudistushetkellä. Kuntakohtaisen kompensaation suuruus perustuu vuoden 2023 työttömyystietoihin eli siihen paljonko uusi porrastus lisäisi kunnan etuuskuluja vuoden 2023 työttömyystiedoilla. Kompensaatio ei siten muutu työttömien tai muunkaan määrän mukaan. Korvausta korotetaan ainoastaan vuosittain kansaneläkeindeksillä.

Etuuskuluihin liittyvä kannustin on palveluita voimakkaampi. Kompensaatio eli rahoitus pysyy, indeksikorotusta lukuun ottamatta, vuosittain samana. Kulut kuitenkin elävät välittömästi työttömyystilanteen mukaan. Sama logiikka pätee kautta linjan, mikäli kunnan etuuskulut laskevat alle kompensaation, saa kunta käyttää säästyneet rahat haluamallaan tavalla. Palveluista poiketen, etuuskulujen osalta vaikutus on välitön ja täysimääräinen. Sama pätee myös työttömyystilanteen heikentyessä.

Voiko palkkatuella katkaista ”sakkolaskurin”?

Kunnat saavat halutessaan käyttää palkkatukea henkilöiden työllistämisen edistämiseen. Palkkatuella työskentelevällä henkilöllä on työsuhde, hänelle maksetaan palkkaa ei työttömyysetuutta. Eli työttömyysetuuksia maksaminen kyllä katkeaa, mutta varsinainen sakkolaskuri katkeaa vasta sitten kun työssäoloehto täyttyy. Jos työsuhde on lyhyt, ei työssäoloehto välttämättä täyty. Työttömyyden jatkuessa kunnan maksuvastuu jatkuu silloin samalta sakkoportaalta mihin ennen palkkatukijaksoa jäätiin.

Täytyy muistaa, että kunnat maksavat itse palkkatuen kustannukset. Toki palkkatukeen myönnetään valtionosuutta ja se on yksi työkalu työllistymisen edistämisessä. Järjestelmän kokonaisuuden näkökulmasta palkkatukea ei kuitenkaan ole järkevää käyttää etuuskulujen optimointiin. Talouden kannalta tärkeintä on saada työttömät pysyviin työsuhteisiin.

Edellä mainittujen rinnalla myös verotulot ovat keskeinen osa kannustimia. Sote-uudistuksen jäljiltä verotuloista tuli kuntien keskeisin tulolähde. Verotulojen osuus kuntien tuloista on nykyään lähes puolet.

Työttömyyden hinta kunnan taloudessa?

Mitä tämä kaikki tarkoittaisi kunnan talouden kannalta? Otetaan karkea laskentaesimerkki, jossa taivaalle kerääntyy synkkiä pilviä ja kunnassa toimiva aurinkopaneelitehdas irtisanoo 100 työntekijää. Oletetaan, että he heillä on hieman keskimääräistä parempi palkkataso ja että he ovat ensimmäisen vuoden aikana työttöminä 200–300 päivää ja siitä eteenpäin jatkuvasti työttöminä. Miltä talousvaikutukset näyttävät kolmen ensimmäisen vuoden osalta:

Kuvio 3. Karkea laskelma* työttömyyden talousvaikutuksista.

Laskelma osoittaa, kuinka kunnan talous vuotaa kuiviin työttömyyden pitkittyessä. Verotulot sekä etuuskulut aiheuttavat isoimman loven. Valtionosuudet helpottavat hieman tilannetta, mutta niiden kasvu ei paikkaa vuotoa. Valtionosuudet tulisivat oikeasti viiveellä, eikä ensimmäisenä vuotena vielä näkyisi lisäystä. Valtionosuudet on asian hahmottamiseksi kohdistettu tässä laskentaharjoituksessa työttömyyttä vastaaville vuosille.

Miten ihmisiä sitten saisi töihin? Yksi työkalu ihmisten työllistämiseen on ammatillinen koulutus. Vipusen tilastopalvelusta näemme kuinka ammatillisen tutkinnon suorittaneista jopa 12 % on työttömänä vielä vuoden päästä valmistumisesta. Nyt kun kunnat ovat vastuussa työllistymisestä tulee asiaan kiinnittää huomioita.

Kehittämispäällikkömme Maarit Kallio-Savela pureutuu tarkemmin ammatillisen koulutuksen rooliin tuoreessa kirjoituksessaan.

*Laskelmat tehty keskimääräisen kunnan tiedoilla. Veromenetykset sekä työttömyyskerroin vaihtelevat kuntakohtaisesti.