Siviiliyhteiskunnan varautumista on vahvistettava tulevalla hallituskaudella

Eurooppaa ravistelee yhtäaikaisesti monta samanaikaista kriisiä, kuten Venäjän hyökkäys Ukrainaan, energiakriisi, korona, jengirikollisuuden ja nuorten pahoinvoinnin kasvu ja talouden matalasuhdanne. Myös Suomen kriisinkestävyyttä on koeteltu toden teolla jo useamman vuoden ajan. Kuntien suorituskyvyllä on ollut suuri merkitys häiriötilanteen vaikutusten lieventäjänä, palveluiden jatkuvuudenhallinnan turvaajana ja kansalaisten kriisinsietokyvyn ylläpitäjänä.

Helmikuussa 2022 alkanut Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on nostanut esille kaupunkien merkityksen osana maanpuolustusta. Ukrainassa kaupunkien kriittinen infrastruktuuri on joutunut keskeiseksi sodankäynnin kohteeksi ja koko kansan henkistä kriisinkestävyyttä mitataan kaupunkien sietokyvyllä.

Ei siis ole ihme, että Kuntaliitto on kirjannut selkeäksi hallitusohjelmatavoitteeksi kuntien varautumisen edellytysten vahvistamisen. On tunnistettu ja tunnustettu, että kuntien ja myös hyvinvointialueiden laaja vastuu siviiliyhteiskunnan arjen sujuvuudesta edellyttää aktiivisia toimenpiteitä kehittyäkseen. Ruotsissa hallitukseen perustettiin kokonaan uusi siviilipuolustusministerin salkku, jolla vahvistetaan koko yhteiskunnan puolustus- ja kriisinsietokykyä. Ruotsin viitoittama tie osoittaa, että myös Suomessa siviiliyhteiskunnan varautumista tulee vahvistaa.

Yhteistyöllä, ennakoivalla turvallisuustyöllä ja selkeillä vastuilla kohti turvallista arkea

Keskeistä varautumisen edellytysten parantamisessa on kokonaisturvallisuuden periaatteen mukainen yhteistyö ja yhdessä varautuminen. Erityisesti se tarkoittaa yhteisen tilannekuvan ja uhka-arvioiden muodostamista sekä tiedonvaihdon edellytysten parantamista. Koettujen kriisien yhteydessä kuntien yleinen tilannekuva tapahtumista on nojannut median kautta tulevaan tietoon, eikä vuoropuhelu viranomaisten välillä ole ollut riittävää.

Huoltovarmuuden kokonaiskuva, uhka-arviot ja eri toimijoiden vastuut tulee selkiyttää. Konkreettisimmin vastuiden epäselvyydet tulivat esille koronan yhteydessä maskien puutteena keväällä 2020. Kunnilla ja hyvinvointialueilla on lakisääteisiä velvoitteita huolehtia tehtävistään, mutta kuka huolehtii viimesijaisesta huoltovarmuudesta?

Kriittinen infrastruktuuri, veden, ruoan, sähkön, lämmön ja lääkintähuollon järjestäminen, pelastustoiminta, evakuointikyky, liikenne, viestintäverkot, väestösuojat, kansalaisten kyky toimia kriiseissä ja muut kansalaisten arkeen elintärkeästi vaikuttavat asiat on syytä huomioida osana kriisikestävää yhteiskuntaa kaikissa häiriötilanteissa. Kunnille on turvattava edellytykset rahoittaa niille säädetyt palvelut ja velvoitteet. Kriittisen infrastruktuurin taloudelliset ja toiminnalliset järjestämisedellytykset riippuvat yksinomaan kuntien taloudellisesta tilanteesta. Myös hyvinvointialueille tulee antaa työrauha, eikä niille tule siirtää uusia tehtäviä kunnilta.

Isot kriisit, kuten korona, aiheuttavat yhteiskunnassa seurauksia, joita havaitaan vasta vuosia jälkeenpäin. Nuorison pahoinvointi, jengiytyminen ja rikollisuuden lisääntyminen on herättänyt kuluneen syksyn aikana vakavaa huolta myös Suomessa. Kunnat ja hyvinvointialueet voivat ennakoivalla turvallisuustyöllä sekä edistämällä hyvinvointia ja terveyttä vahvistaa kuntalaisten ja kuntien kriisinsie­tokykyä, vähentää rikoksia, häiriöitä, onnettomuuksia ja niistä aiheutuvia vahinkoja sekä ylläpitää turvallisuuden tunnetta.

Arjen turvallisuus on kestävän yhteiskunnan tunnusmerkki.