PISA-ahdistuksesta eteenpäin

Viime viikolla suomalaisen koulutuksen ylle laskeutui synkkyys ja ahdistus, kun PISA-tulokset jatkoivat laskuaan yhä jyrkempää alamäkeä. 

Hämmästelin, miten joillakin toimijoilla oli jo välittömästi vastaus tähän vaikeaan kysymykseen. Syinä esitettiin esimerkiksi digitalisaatiota, älypuhelimia ja resurssien vähäisyyttä. 

On toki selvää, että valtion rahoituksen jatkuva pienentyminen näin merkittävällä tehtäväalueella on kestämätön tie. Kunnat eivät voi yksin rahoittaa koko laajenevaa ja kehittyvää perusopetusta. Riittävä rahoitus on välttämätöntä opetuksen yhdenvertaisen saatavuuden ja saavutettavuuden näkökulmasta. Valtion tulee kantaa tältä osin vastuunsa.

On kuitenkin ilmeistä, että keskustelu resursseista ei yksinomaan riitä ratkaisemaan ongelmaa oppimistulosten laskusta. 

Yhden tempun ratkaisujen sijaan tarvitaan koko perusopetusta tarkastelevaa analyysia

Tutkijat ovatkin jo ryhtyneet analysoimaan digitalisaatioon liittyviä kysymyksiä syvemmälti, pohtimaan koulun ja kodin roolia lukutaidon kehittymiseen sekä oppimisympäristöjen ja tuen muotojen vaikutuksia. 

Tilanteessa, jossa hallitusohjelmaan kirjattu perusopetuksen tulevaisuustyö on käynnistymässä, tarvitsemme kipeästi tutkimusta ja tutkimukseen perustuvia analyysejä. Jotta emme harhaudu yhden tempun ratkaisuihin, tarvitaan eri näkökulmista tehdyn sirpaleisen tutkimuksen ohella koko perusopetusta tarkastelevaa, kokoavaa analyysiä. Käytettävissä tulisi olla myös vaikuttavuustutkimusta ja arviointia jo tehdyistä toimenpiteistä ja panostuksista. 

Tutkimustiedon lisäksi perusopetuksen tulevaisuustyössä on oltava mukana arjen ymmärrystä ja järjestämisen näkökulmaa. Sitä edustavat kunnat opetuksen järjestäjinä ja opetuksen ammattilaiset. 

Ilman kokoavaa analyysiä perusopetuksen tulevat linjaukset ovat huteralla pohjalla. 

Vaalitaan perusopetuksen kivijalkaa, mutta pohditaan yhdessä uudistusta vaativat asiat

Tutkijoiden suulla on todettu viisaasti PISA-tulosten heijastavan enemmän yhteiskunnan muutosta kuin koulua. Yhteiskunta on muuttunut hurjasti 20 vuodessa. Iso kysymys on, miten löydämme peruskoulusta ne asiat, joita tulee vaalia ja mitkä kaipaavat uudistusta. Huono juttu ei olisi tällä kertaa peilata omaa tekemistä myös siihen, mitä muualla tehdään. Mihin perustuu se, että Viro pärjää noin hyvin ja millä toimenpiteillä muut Euroopan maat ovat parantaneet tuloksiaan? 

Suomalainen perusopetus on edelleen ylpeyden aihe. Se pohjautuu oppijoiden tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden periaatteelle. Kunnat perusopetuksen järjestäjinä ja korkeasti koulutetut opettajat ovat mahdollistaneet laadukkaan opetuksen erilaisten muutosten ja kriisienkin keskellä. Tätä kivijalkaa ei ole syytä horjuttaa. Perusopetuksemme sisällöt ja toimintatavat sen sijaan ansaitsevat perusteellisen pohdinnan. Vain yhdessä löydämme vastauksia.