Petteri Orpon hallitusohjelma on rohkea − mutta myös toiveiden tynnyri

Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelma tavoittelee kriisinkestävää yhteiskuntaa, jossa työnteko ja yrittäminen kannattavat, asuinpaikasta riippumattomat palvelut turvataan ja kaikista pidetään huolta. Hallituksen talouspolitiikka nojaa kannustimien ja ostovoiman vahvistamiseen, työllisyysasteen nostamiseen sekä Suomen velkaantumisen taittamiseen. Veroastetta ei olla nostamassa, mutta velkaantumista suitsitaan mittavalla paketilla yksityiskohtaisia suoria sopeutustoimia sekä erillisillä työllisyystoimilla. Hallitusohjelmassa on myös kertaluonteinen investointiohjelma, jolla edistetään muun muassa infrahankkeita sekä puretaan korjausvelkaa.

Neljään miljardiin euroon mitoitettuihin suoriin sopeutustoimiin suhtaudutaan hallitusohjelmakirjauksissa ilmeisen tosissaan. Finanssipolitiikan linjauksissa sitoudutaan noudattamaan valtiontalouden kehysmenettelyä, laskemaan kehyksen määrärahoja 1,5 miljardilla eurolla vuoden 2023 kevään teknisestä kehyksestä sekä yhteensovittamaan EU:n finanssipolitiikan säännöt hallitusohjelmaan. Kehyksessä pysyminen edellyttää, että hallitusohjelman toimia priorisoidaan ja viedään eteenpäin vaalikauden kehyksen mahdollistamissa rajoissa. Kunnille erittäin tärkeä finanssipolitiikan kirjaus on se, että sopeutustoimia mitoitettaessa julkinen talous huomioidaan kokonaisuutena välttäen valtion, kuntien, hyvinvointialueiden sekä sosiaaliturvarahastojen välistä osaoptimointia.

Kuntien ensireaktio on helpotus

Ensituntumalta tuore hallitusohjelma herättää arvostusta rohkeudestaan. Hallitusohjelmassa on ekonomistin silmiin monia linjauksia, jotka ravistelevat poteroita ja saavutettuja etuja muun muassa työmarkkinoilla ja sosiaaliturvassa. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamisella, työssäoloehdon pidentämisellä ja TE-palvelumalliin tehdyillä hallitusohjelman linjauksilla on välittömiä ja välillisiä vaikutuksia kuntien talouteen. Havaintoja työllisyystoimista löytyy muun muassa Mikko Mehtosen blogista. Työttömyysturvan uudistamisen ohella rohkeita rakenneuudistuksia ovat myös toimeentulotuen sekä asumistuen kokonaisuudistus. Ekonomisteja lämmittää tunnetusti alennettujen arvonlisäverokantojen yhdistäminen sekä verotuksen painopisteen siirtäminen kohti kiinteistöveroja ja kulutusveroja.

Vaikka hallitusohjelma herättää sekä arvostusta että kritiikkiä niin kuntien näkökulmasta ensireaktioita kuvaa helpotus. Kunnat pelkäsivät pahinta mittavan kuuden miljardin euron sopeutusohjelman edessä. Perinteisesti isot säästöt valtiontalouteen on kauhottu kuntien peruspalvelujen valtionosuusmomentilta ja leikkauksia on kaunisteltu lusikoimalla kuntiin joitakin uusia harkinnanvaraisia valtionavustuksia. Nyt isoilta valtionosuusleikkauksilta vältyttiin, vaikka kuntien valtionosuuksiin kohdistuukin seuraavalla hallituskaudella yhden prosenttiyksikön indeksijarru. Myös monet kirjaukset hallitusohjelman kuntapolitiikkaa käsittelevässä kappaleessa ovat Kuntaliiton hallitusohjelmatavoitteiden mukaisia.

Hallitusohjelmasta löytyy kunnille myös huolenaiheita

Tarkemmalla kaivamisella hallitusohjelman kuntalinjauksista löytyy kuitenkin myös huolenaiheita. Yleisen valtionosuuden indeksitarkistuksen jarruttamisen lisäksi leikataan reippaasti myös opetus- ja kulttuuriministeriön valtionavustuksia kunnille ja valtion rahoitusta muun muassa vapaalle sivistystyölle. Näiden lisäksi pienennetään kunnille maksettavia kotoutumiskorvauksia ja työllisyysmäärärahoja.

Kuntien asemaa sopeutustoimien kokonaisuudessa kuvaa hyvin se, että kunnat ovat ainoa julkisen talouden alasektori, joka ei hyödy sopeutustoimista lainkaan. Mittava noin neljän miljardin euron julkista sektoria vahvistava sopeutuspaketti kohdistaa säästöt valtiolle (2,6 miljardia euroa), hyvinvointialueille (0,9 miljardia euroa) sekä sosiaaliturvarahastoille (0,8 miljardia euroa), mutta kuntien taloutta toimet heikentävät noin 0,2 miljardia euroa. Vaikka kunnille lankeava lasku on näiden ennakollisten vaikutusarvioiden mukaan pieni niin maksumiehen rooli tässä viiteympäristössä on kyseenalainen.

Tätä suurempi huolenaihe piilee lisäksi siinä, mitä hallitusohjelma ei vielä kerro. Yksi kipukohta uudella hallituskaudella tulee väistämättä olemaan kuntien ja hyvinvointialueiden työnjako erityisesti asumispalveluissa sekä kuntalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Kirjaukset tähän liittyen ovat hallitusohjelmassa epäselvät. Myös tukijärjestelmien uudistamisella saattaa olla kunnille oletettua voimakkaammat talousvaikutukset. Jo nyt on nähtävissä, että kunnista on muotoutumassa tulevaisuudessa yhä merkittävämpi tukimuotojen rahoittaja. Eikä vähäisimpänä: Rakenneuudistuksiin on istutettu tällä hetkellä voimakkaat työllisyysjoustot. Jos työnhakijat eivät löydäkään uusia työpaikkoja niin julkista sektoria vahvistavat vaikutusarviot pettävät ja kunnille jää työllisyystoimista käteen odotettua isompi lasku kasvaneiden etuusmenojen rahoittajana.

Politiikka on uinut sisään vaikutusarvioihin

Ensimmäinen viikko hallitusohjelman julkaisun jälkeen on vahvistanut sen, että kauniiden linjausten takana on vielä hyvin vähän konkretiaa. Sen ohella eri kirjausten välillä on paljon sisäistä ristiriitaa. Tieto siitä, mitä kirjauksilla tarkoitetaan ja mitä asioida tullaan priorisoimaan, on vielä vaillinaista.

Hallitusohjelman kuntalinjauksista on paljastunut myös älyllistä epärehellisyyttä. Vaikka hallitusohjelmaneuvotteluihin toimitettujen materiaalien mukaan indeksijarrun soveltaminen kuntien peruspalvelujen valtionosuuteen ei vahvista julkista taloutta*, niin lopullisessa hallitusohjelmassa päätös nimenomaan esitetään sellaisena. Miksi tähän jälleen päädyttiin, vaikka hallitusohjelman alkukirjauksissa sanouduttiin irti julkisen sektorin sisäisestä osaoptimoinnista?

Hallitusohjelman sopeutustoimien kokonaisuudessa kuntien rahoitukseen kohdistuvan valtionosuusleikkauksen on siis arvioitu vahvistavan valtion taloutta, mutta vaikutus kuntatalouteen on nollattu tai oikeastaan jätetty tyhjäksi. Yllättäen kyse ei ole virheestä. Vaikutusarvion taustalle on nimittäin liitetty implisiittinen oletus, että valtionosuusleikkauksen seurauksena kunnat sopeuttavat menojaan välittömästi vastaavalla summalla. Käsittämätöntä. Kuntaliitto sanoutuu irti tämän kaltaisesta vaikutusarviosta.

Esimerkki kuvastaa sitä, että hallitusohjelman sopeutustoimien vaikutusarvioihin on perinteiseen tapaan sisällytetty paljon epärealistisuutta ja politiikkaa. Lukujen kaunistelu ei kuitenkaan auta. Kuntien vaikutusarviot pitää saada kuntoon syksyn budjettiriiheen, 19.–20. syyskuuta, mennessä.  

*Kuntien valtionosuuksien leikkaus vahvistaa valtiontaloutta (pienentää valtion menoja), mutta heikentää kuntataloutta (pienentää kuntien tuloja) jättäen koko julkisen talouden rahoitusaseman neutraaliksi.