Kuntien välinen sopimus TE-uudistuksen talousvaikutusten keskiössä

Vuoden 2025 alusta kuntien vastuu työllisyyden ja kotoutumisen edistämisessä ja elinvoiman vahvistamisessa lisääntyy merkittävästi. TE24-uudistuksen lait hyväksyttiin maaliskuussa. Myös kotoutumislain hyväksyttiin maaliskuussa ja se tulee voimaan samanaikaisesti TE24-uudistuksen lakien kanssa. Lokakuun loppuun mennessä kuntien on toimitettava ilmoitukset järjestämisvastuun toteutuksista siten, että perustettavilla TE-alueilla lailla määrätty vähintään 20 000 työvoimapohja täyttyy.

Tärkein vaihe uudistuksen taloudellisten vaikutusten ja vastuiden valmistelussa on juuri nyt. Jotta valtuustot ehtivät päättää järjestämisvastuun toteutuksesta lokakuun loppuun mennessä, kuntien on päästävä sopimukseen sekä järjestämisestä ja siihen liittyvästä työnjaosta että kustannusten jaosta ja rahavirtojen kulusta. Kaiken tämän pitäisi olla valmiina jo ennen kesälomia.

Järjestelmä ei tunnista ”TE-palvelujen valtionosuutta”

TE-palveluista tulee kuntien lakisääteinen tehtävä vuonna 2025. Samalla tehtävään aletaan myöntää kunnille valtionosuutta osana valtiovarainministeriön hallinnoimaa peruspalvelujen valtionosuutta. Valtionosuus muuttuu vuosittain esimerkiksi laskentatekijöiden, kustannustason ja valtionosuusprosentin muuttuessa.

Vaikka uudistuksen voimaantulohetkellä kuntien valtionrahoitusta lisätään eurolleen kunnille siirtyvien TE-tehtävien arvioituja kustannuksia vastaava määrä ja siirtolaskelma pyritään tekemään myös kuntakohtaisesti mahdollisimman oikein, laskennallisesta yleiskatteisesta valtionosuusjärjestelmästä ei voi yksiselitteisesti erottaa kuntakohtaista ”TE-palvelujen valtionosuutta”.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että kuntien välisissä sopimuksissa kustannusten korvaamista ei voi sitoa ”TE-palvelujen valtionosuuteen”. Sellaista valtionrahoituksen osaa järjestelmä ei tunnista nyt eikä tulevaisuudessa. TE-osuuden erottaminen sivistystoimesta on siis tulopuolella aina arvionvaraista ja vain teoreettista.

Kunnat sopivat keskenään kustannusten korvaamisen perusteista

Valtionrahoitusta myönnetään kunnille ja kunnat rahoittavat TE-palvelujen järjestäjää. Järjestäjä vastaa palvelujen järjestämisestä koko alueellaan. Järjestäjä on työvoimaviranomainen, jolla on viranomaisvastuu. Kunta voi toimia palvelujen tuottajana, jos järjestäjän kanssa niin sovitaan. Järjestäjällä tulee olla tosiasialliset taloudelliset mahdollisuudet lakisääteisten palvelujen järjestämiseen koko alueella. Järjestäjän ja kuntien välisessä sopimuksessa sovitaan myös kustannusten jaosta.

Talouden näkökulmasta yksittäisen kunnan kannalta keskeisintä on se, mitä kuntien välisessä sopimuksessa rahoista sovitaan. Rahojen osalta kysymykset pelkistyvät kustannusten korvaamiseen ja kannustimiin.

• Mitä TE-palveluja järjestäjä alueella järjestää? Mistä palveluista järjestäjälle maksetaan? Mitä kustannuksia kunnat rahoittavat yhdessä?
• Paljonko kunnat siirtävät rahaa järjestäjälle? Miten rahoitus lasketaan? Miten toimintaa ja taloutta seurataan?
• Miten kustannusten kasvua hillitään ja vaikuttavuutta lisätään? Minkälaiset taloudelliset kannustimet rahavirtoihin sisältyy? Mistä muodostuu järjestäjän kannustin järjestää palvelut taloudellisesti, tehokkaasti ja kustannusvaikuttavastikoko alueella? Tukeeko sovittu rahansiirtomalli kokonaisvaikuttavuuden lisäämistä osaoptimoinnin sijaan?
• Maksavatko kunnat järjestäjälle rahoitusta eri periaatteilla esimerkiksi siksi, että toimivat tuottajina? Nettoutetaanko kunnan korvaus palvelujen tuottajuudesta jo ennen rahojen siirtoa järjestäjälle vai menevätkö kaikki rahat ensin järjestäjälle?

Sopimuksia laadittaessa tulee muistaa, että hyvän rahoitusmallin ominaisuuksiin kuuluvat myös ymmärrettävyys, selkeys, läpinäkyvyys ja ennustettavuus. Vaikka vaikuttavuuden lisääminen on tärkeää myös TE-palveluissa, vaikuttavuutta kuvaavien laskentaperusteiden käyttöön kustannusten jaossa liittyy merkittäviä riskejä. Niiden valinta on hankalaa, haluttujen lopputulemien esittäminen numeerisella asteikolla jopa mahdotonta, monimutkaisuus heikentää kannustimia ja osaoptimoinnin riski kasvaa. 

Toisaalta tulee kuitenkin ottaa huomioon, että järjestämisvastuisella taholla tulee olla mahdollisuus myös muuttaa toiminnan painopisteitä ja resursointia alueen tarpeiden mukaan. Sopimuksen tulee siis olla muutettavissa myös resurssoinnin osalta.

Sopimus voi rahojen osalta olla sisällöltään täysin samanlainen sekä kuntayhtymä- että vastuukuntamallissa

Taloudellisten vastuiden näkökulmasta merkittävää eroa ei ole sillä, järjestetäänkö TE-palvelut kuntayhtymä- vai vastuukuntamallilla. Talousvaikutusten kannalta keskeisintä on se, mitä kuntien välisessä sopimuksessa rahoista sovitaan.

Kuntayhtymä on hallinnollisesti raskaampi ja päätöksenteoltaan itsenäisempi. Koska kuntayhtymä on oma juridinen toimijansa ja sillä on oma organisaationsa ja henkilöstönsä ja esimerkiksi omat talousarvio ja tilinpäätös, ovat hallinnon kustannukset kuntayhtymässä todennäköisesti vastuukuntavaihtoehtoa suuremmat. Tärkeää on huomioida, että TE-palvelujen järjestämisvastuu on mahdollista antaa myös olemassa olevalle kuntayhtymälle, esim. ammatillisen koulutuksen kuntayhtymälle.

Vastuukunta on osa kunnan organisaatiota, eikä siten lähtökohtaisesti synnytä uutta kuntahallintoa. Sen henkilöstö osa kunnan henkilöstöä, talousarvio osa kunnan talousarviota ja kirjanpito osa kunnan kirjanpitoa, vaikka taloutta seurattaisiin erillään. Vastuukuntavaihtoehdossa TE-palvelujen järjestämisen taustalla on ehkä vahvemmat resurssit, mutta toisaalta vastuukunta edellyttää suurempaa luottamusta sopijakumppaneiden välillä. Sopimuksessa tulee toimintojen järjestämiseen liittyvien kustannusten lisäksi sopia muun muassa otto-oikeuden rajaamisesta ja siitä, miten toimitaan esimerkiksi yli- tai alijäämien suhteen toiminnan lakkaamistilanteessa.

TE-palvelujen onnistuminen mitataan aluetalouden vahvistumisena

Aluetalouden näkökulmasta järjestämistavan valintaa, kuntien valtionrahoituksen määräytymisperusteita tai kuntien välisen sopimuksen rahakirjauksia tärkeämpää on se, miten ja mitä kustannusvaikuttavia TE-palveluja alueella tosiasiallisesti järjestetään.

Keskeistä on se, kuinka hyvin uusi TE-palvelujen järjestäjä pystyy vähentämään työttömyyttä, panostamaan alueellisiin kasvun tekijöihin ja yritystoiminnan kehittämiseen, turvaamaan osaavan työvoiman saatavuuden ja onnistuu vieraskielisen väestön kotoutumisen edistämisessä ja jopa työperusteisen maahanmuuton lisäämisessä. Lisäksi talouden kannalta erityisen tärkeää on palvelujen piirissä olevien työmarkkinakelpoisuuden kohentaminen ja pitkäaikaistyöttömyyden vähentäminen.

Kaikki edellä mainitut toimenpiteet lisäävät verotulojen kertymää ja vahvistavat alueen taloutta pitkällä aikavälillä. Siksi TE-palvelujen järjestäjällä pitää olla sekä rohkeutta tehdä asioita uudella tapaa että tosiasialliset mahdollisuudet myös taloudellisesti vaikuttavampien TE-palvelujen järjestämiseen.

Kuntaliitto tukee kuntia ja palvelujen järjestäjiä myös TE-uudistuksen raha-asioissa.

Tutustu Kuntaliiton TE-palvelut 2024 -uudistuksen verkkosivustoon.