Kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyö hoituu parhaiten yhdessä sopimalla
Vuodenvaihde oli poikkeuksellisen jännittävä, koska pitkään valmisteltu hyvinvointialueuudistus käynnistyi toden teolla. Sote- ja pelastustoimen järjestämisvastuu siirtyi kunnilta uusille hyvinvointialueille. Lukuun ottamatta pientä kompurointia, kaikki sujui pääosin hyvin, eikä missään osassa maata ajauduttu katastrofiin.
Nyt hyvinvointialueet tarvitsevat työrauhan, sillä kunnilta siirtyneiden tehtävien ja toimintojen haltuunotto ja vakiinnuttaminen tulee työllistämään hyvinvointialueita vielä vuosia. Työrauha taataan parhaiten sillä, ettei uusia tehtäviä siirretä kunnilta hyvinvointialueille.
Ensimmäiset toimintavuodet ovat todellinen happotestaus, jossa hyvinvointialueiden toimintakyky testataan käytännössä. Alueet ovat tyytymättömiä rahoituksensa riittävyyteen ja lisäongelmia tuovat koronapandemian jälkivaikutukset sekä paheneva henkilöstöpula, jotka kaikki ovat osaltaan kasvattaneen hoitojonoja. Lähtötilanne ei ole helppo.
Tavoitteena ehjät palveluketjut yhdyspinnoilla
Kunnilla ja hyvinvointialueilla on yhteiset asukkaat, joiden hyvinvoinnista molemmat vastaavat. Kuntien ja hyvinvointialueiden väliin muodostuu väistämättä monia yhdyspintoja tai rajapintoja. Tavoitteena onkin rakentaa ehjät palveluketjut ja tunnistaa tehtävät, joita tulee hoitaa yhdessä sopien. Näistä eniten puhututtanut on oppilashuolto, joka siirtyi uudistuksessa kunnilta hyvinvointialueille. Tehtävän hoitamisesta on säädetty laissa hyvinkin yksityiskohtaisesti. Tehtävän siirtyminen pois kunnilta aiheutti paljon polemiikkia, ja moni olisikin pitänyt sen mieluummin kuntien tehtävänä, mikä on varsin perusteltu näkemys.
Vastaavia yhdyspintoja on paljon myös työllisyydenhoidossa ja varautumisessa, maahanmuutossa ja kotoutumisessa sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Koska kunnat ja alueet ovat hyvin erilaisia väestöltään, elinkeinorakenteeltaan ja taloudelliselta kantokyvyltään, olisi perusteltua pystyä sopimaan aluekohtaisesti siitä, miten ja kenen toimesta kyseinen tehtävä parhaiten hoidetaan. Erityistä päänvaivaa ovat aiheuttaneet kuntouttava työtoiminta, nuorten työpajatoiminta sekä kehitysvammaisten lasten aamu- ja iltapäivätoiminta, joiden siirtäminen hyvinvointialueelle on aiheuttanut paljon ongelmia. Näiden osalta olisikin toimivampaa, että kyseinen tehtävä jäisi kunnan hoidettavaksi ja hyvinvointialue tukisi sitä esimerkiksi sosiaalipalveluilla.
Kuntaliiton näkemyksen mukaan lainsäädännön tulisikin olla niin väljä, että se sallisi tehtävien siirtämisen kuntien ja hyvinvointialueiden välillä silloin, kun se on toiminnallisesti järkevää. Tästä on esimerkkinä ympäristöterveydenhuolto, jonka järjestämisestä ja työnjaosta kunnalla on oltava mahdollisuus sopia hyvinvointialueen kanssa, mikäli alueen kunnat ja hyvinvointialue näkevät sen tarkoituksenmukaisena.
Lienee väistämätöntä, että tulevalla hallituskaudella joudutaan laatimaan ns. soten korjaussarja, jossa korjataan virheratkaisuja. Tässä työssä Kuntaliitto tarjoaa mielellään asiantuntemustaan.