Kuntatalouden näkymä heikentyi vuodesta 2025 alkaen

Viime päiviin on kasaantunut lukuisia tilasto- ja suhdanne-ennusteiden julkistuksia. Kuntatalouden ytimeen sujahtavat myös uunituore valtiontalouden tarkastusviraston finanssipolitiikan valvonnan raportti 2023 sekä eduskunnan tiistaina hyväksymä valtion vuoden 2024 talousarvio. Mitä nämä uudet tiedot merkitsevät kuntataloudelle ja tulevalle talouspolitiikalle?

Tilastojulkaisut kertovat vahvasta kuntatalouden lähtötilanteesta

Tilastokeskus julkaisi maanantaina kansantalouden tilinpidon lopulliset tiedot vuoden 2022 paikallishallinnosta ja muusta julkisesta taloudesta. Julkinen sektori vahvistui vuodesta 2021 huomattavasti, vaikka kokonaistulojen ja -menojen erotus painuikin yhä alijäämän puolelle. Myös paikallishallinnon alijäämä puolittui. Paikallishallinnon nettoluotonanto oli viime vuonna noin -400 miljoonaa euroa, mikä on bruttokansantuotteeseen suhteutettuna -0,2 prosenttia. Paikallishallinnon alijäämä on murto-osa koko julkisen sektorin epätasapainosta, sillä valtion alijäämä ylsi viime vuonna peräti 4,2 miljardiin euroon. Julkiseen sektoriin kuuluvat myös sosiaaliturvarahastot, jotka ovat tyypillisesti ylijäämäisiä.

Kunnat ovat raportoineet Valtiokonttorille tilastotietoja kuluneen vuoden kolmelta ensimmäiseltä neljännekseltä. Kuntien kirjanpidon mukaiset varttitiedot ennakoivat ennätyksellisen vahvaa kuntatalouden vuotta. Toimintakate oli tammi-syyskuussa noin 4 miljardia vahvempi kuin vuonna 2022, tilikauden tulos plussalla 2 miljardia euroa ja investointimenot soten jälkeen aikaisempia vuosia pienemmät. Nämä kaikki tiedot viittaavat, että kuntatalousohjelman vahva ennuste vuodelle 2023 saattaa hyvinkin toteutua. Kuntien tilinpäätöslukuja vuodelta 2023 kirittää kertaluonteisesti sote-muutokseen liittyvä verohäntä sekä ennakolliseen sote-siirtolaskelmaan liittyneet liian myönteiset valtionosuudet. Ensimmäiset arviotiedot kuntien ja kuntayhtymien vuoden 2023 tilinpäätöksistä valmistuvat helmikuussa 2024.

Kansantalouden kasvunäkymä heikentyi vuodelle 2024 

Valtiovarainministeriö ja Suomen Pankki julkaisivat tiistaina päivitetyn reaalitalouden ja julkisen talouden ennusteen. Taloustaantumaa on ennakoitu vuodelle 2023 jo pidemmän aikaa, mutta paineet taantuman pitkittymiseen ja reaalitalouden ennusteen alentamiseen myös vuodelle 2024 koventuivat syksyn mittaan. Suomen Pankki laskikin ensi vuoden kasvunäkymän miinukselle jo syyskuussa ja valtiovarainministeriö seurasi muita ennustelaitoksia joulukuussa. Ministeriö on kasvun viriämisen suhteen kuitenkin optimistisempi ja ennakoi korkojen laskun, inflaation hidastumisen ja palkankorotusten nostavan vuoden 2024 BKT:n volyymikasvun 0,7 prosenttiin. Joka tapauksessa sekä vuosia 2023 että 2024 voidaan pitää kansantalouden kasvun näkökulmasta heikkoina vuosina. Suomen kasvunäkymien heikkous erottuu vaimeudellaan jo kansanvälisessä vertailussa. 

Julkinen talous on heikoimmillaan vuosina 2024 ja 2025

Julkiseen sektoriin taloustaantuman voimakkaimmat vaikutukset välittyvät viiveellä. Julkinen talous onkin heikoimmillaan vuosina 2024 ja 2025. Julkisen talouden alijäämä ylittää tuolloin EU:n kolmen prosentin viitearvot ja Suomi mitä todennäköisimmin joutuu liiallisen alijäämän menettelyyn. Tilanne on hyvin kiusallinen hallitukselle, jonka politiikan ykköstavoite on julkisen talouden sopeuttaminen.

Talouskasvun hiipuminen on myrkkyä julkiselle sektorille. Tehtyjen työtuntien väheneminen, kulutuksen kasvun sekä yritysten kannattavuuden hiipuminen näkyvät suoraan verotuloissa. Verokertymiin iskee myös työttömyysvakuutusmaksun alentaminen vuodesta 2024 lähtien. Julkisen sektorin verotulojen kasvu onkin pienentynyt kansantalouden tilinpidon aikaisemmista ennusteista. Kokonaisveroaste laskee sekä valtiovarainministeriön että Suomen Pankin ennusteessa noin parilla prosenttiyksiköllä suhteessa bruttokansantuotteeseen. Paikallishallinnon verotuloennusteet lähivuosille eivät kuitenkaan ole muuttuneet viime syksystä kovinkaan paljon. 

Suunnitelluista sopeutustoimista huolimatta julkiset menot kasvavat lähivuosina voimakkaasti. Menot eivät ole kasvaneet valtiovarainministeriön ennusteessa suhteessa viime syksyyn, mutta talouskasvun hidastuminen rumentaa bruttokansantuotteeseen suhteutettuja tunnuslukuja. Julkiset menot yltävät vuonna 2024 noin 55 prosenttiin bruttokansantuotteeseen suhteutettuna. Menoja kasvattavat muun muassa eläkkeiden indeksikorotukset, sosiaali- ja terveyspalveluiden palvelutarpeen sekä korkomenojen kasvu, hyvinvointialueiden toiminnan käynnistäminen ja puolustushankinnat. Suomen Pankki arvioi, että Petteri Orpon menosopeutus vähentää valtion menoja 2,5 miljardia euroa vuoteen 2027 mennessä. 

Kuntatalouden ennuste heikentyi vasta vuodesta 2025 lähtien

Kuntien marraskuinen Black Friday näkyy valtiovarainministeriön kuntahallinnon ennusteessa valtionosuuksien reippaana laskuna vuodesta 2025 lähtien. Ennusteessa kuntien valtionosuuksia pienentää paitsi vuoden 2022 verotietojen valmistumisen vaikutukset sote-siirtolaskelmaan niin myös kuntien valtionosuuksien kasvua 2024–2027 hidastava indeksijarru. Muut kuntien tulot kasvavat hidastuneen talouskasvun myötä vaimeasti, mihin vaikuttaa osaltaan myös se, että kunnat kiristivät verotustaan vuonna 2024 varsin maltillisesti. Menoja kasvattaa yleistä ansiokehitystä hieman nopeampi palkkaohjelma, hintojen nousu ja huomattavat investointitarpeet. 

Kuntatalouden kokonaistulojen ja -menojen erotus, nettoluotonanto, on kasvamassa valtiovarainministeriön mukaan keskipitkällä aikavälillä noin -0,3–0,4 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen. Alijäämä ei ole kansantalouden mittakaavassa suuren suuri, mutta huolestuttavaa on sen kasautuminen yksittäisten, usein jo muutenkin vaikeissa olosuhteissa toimivien kuntien niskaan. Kunnissa alijäämät merkitsevät huomattavia sopeutuspaineita ja kuntien eriytymistä entisestään. Sote-uudistus kavensi merkittävästi kuntien talouden liikkumavaraa. Nyt sopeutuspaineet valuvat uusiksi veronkorotuspaineiksi sekä leikkauksista kuntien sivistyspalveluista tai infrasta. 

Riskit kuntaennusteen oletettua pienemmästä tulojen kasvusta ja oletettua voimakkaammasta menojen kasvusta ovat suuret. Talouskasvu voi hyvinkin kallistua Suomen Pankin ennakoimaan haarukkaan, jolloin vero- ja muiden tulojen kasvu pienenisi entisestään. Heikentyvä kasvu merkitsee myös sitä, että sosiaaliturvan leikkaukset valuvat oletettua voimakkaammin perustoimeentulotuen tarpeen kasvuksi. Tämä merkitsee kunnille lisälaskua, sillä kunnat rahoittavat perustoimeentulotuesta puolet. Kehysriihessä riskit tulee arvioida realistisesti. Yksittäisten kuntien taloudellista painetta tulee helpottaa.