Kunnat ongelmissa sote-kiinteistöjensä vuokrauksen kanssa

Sote-uudistuksen yhteydessä kuntien omistuksessa olleet sote-kiinteistöt jäivät kuntien omistukseen ja hyvinvointialueet tulivat niihin vuokralle. Uudistuksen voimaantuloon liittyvä voimaanpanolaki määritteli alkuvuosien vuokra-ajan ja vuokratason, mutta tilanne tulee muuttumaan lähitulevaisuudessa. 

Kunta ja hyvinvointialue ovat keskenään tasavertaisia juridisia toimijoita. Tämä korostuu vuokrasopimuksissa, joita kunnat ja alueet ovat tehneet sosiaali-, terveys- ja pelastustoimen kiinteistöistä. Jos kunta tulevaisuudessa jatkaa toimitilojen hallintaa, ottaa roolin kiinteistökehittäjänä ja vuokraa omistuksessaan olevia kiinteistöjä hyvinvointialueille, toiminta tulee kuntalain mukaan yhtiöittää. Myös sopimusehdot, tärkeimpänä vuokrataso, sovitaan tuolloin uudelleen.  

Yhtiöittämisvelvoitteella varmistetaan se, että hyvinvointialueelle vuokratun rakennuksen vuokrataso kattaa jatkossa rakennuksen kaikki kulut, ja kunnille ei tule houkutusta tarjota tiloja huomattavan pienellä vuokralla lähipalveluiden säilyttämiseksi. Samoin yhtiöittämisen tulisi estää hyvinvointialueiden mahdolliset vaatimukset vuokrien pienentämisestä niiden talouden tasapainottamiseksi. 

Palveluverkkopäätöksillä kiinteistöjen kautta suora vaikutus kuntien talouteen

Kiinteistöihin liittyvä yhdyspinta on kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyön muodoista euromääräisesti merkittävin. Hyvinvointialueiden palveluverkkopäätöksillä on kiinteistöjen kautta suora vaikutus kuntien talouteen. Hyvinvointialueen maksama vuokra on toimintatuottoa kunnalle. Jos alue luopuu kiinteistön käytöstä, tämä tulo jää saamatta ja kunnan tulee järjestää kiinteistölle uusi käyttötarkoitus, myydä se, tai viime kädessä purkaa pois.  

Hyvinvointialueiden suoran valtionohjauksen ja suppean oman talouden päätösvallan tilanteessa päätökset palveluverkoista ovat harvoja, joita alueet pystyvät itse tekemään taloutensa tasapainottamiseksi.  Kunnille tyhjenevät kiinteistöt aiheuttavat negatiivisen vaikutuksen kunnan käyttötalouteen.  Lisäksi päätökset toimipisteiden lopettamisista vaikuttavat kunnan talouteen myös välillisesti menetettyjen työpaikkojen ja verotulojen kautta. Vaikutuksia kunnan talouteen ja elinvoimaan tulee myös tukipalveluiden, hankintojen ja sote-liitännäisen yritystoiminnan, kuten esimerkiksi järjestöjen toimintaedellytysten kautta.

Asukkaiden näkökulmasta palveluverkkopäätökset ja lähipalvelujen säilyminen ovat keskeisin näkymä sote-uudistukseen, minkä vuoksi hyvinvointialueiden toimitilakysymykset ovat oikeutetusti aiheuttaneet paljon julkista keskustelua.

Hyvinvointialueet hakevat säästöjä vuokramenoistaan

Hyvinvointialueiden tarve etsiä säästöjä on johtanut ainutlaatuiseen tilanteeseen, missä alueet pyrkivät vyöryttämään omia asetettuja säästötavoitteitaan kunnille vastoin sovittuja periaatteita ja sopimuksia. Esimerkkinä tällaisesta toiminnasta on hyvinvointialueen kieltäytyminen sovituista vuokrankorotuksista vuodelle 2024. Hyvinvointialueet ovat myös lähestyneet kuntia esittäen vuokranalennuksia, jotta kuntien lähipalvelut säilyisivät. Pahimmillaan alueiden säästöpaineet ja resurssipula on johtanut tilanteeseen, jossa hyvinvointialue ei ole maksanut vuokria kunnalle lainkaan vuonna 2023.

Hyvinvointialueet hakevat säästöjä vuokramenoistaan, mutta kunnille on asetettu vaatimus yhtiöittämisvelvoitteen kautta toimia ammattimaisesti ja läpinäkyvästi siten, että kuntien kiinteistöjen vuokratuotot kattavat menot. Kunnat toivovat, että myös hyvinvointialueet toimisivat ammattimaisesti ja sopimuksia kunnioittaen.

Hyvinvointialueiden palveluverkkoratkaisujen myötä kunnat kohtaavat merkittävän haasteen, kun suuri määrä sote-kiinteistöjä jää tyhjilleen. Muutos vaikuttaa negatiivisesti erityisesti pienemmissä kunnissa. Kunnat ja kiinteistöt -verkostohanke käynnistyy alkuvuodesta 2024. Tutustu siihen täällä!