Kaksivuotinen esiopetus käynnistää velvoittavan koulutuspolun viimeistään 5-vuotiaana

Esiopetus on ollut osa koulutusjärjestelmäämme jo pitkään. Nykyisen kaltaista esiopetusta on järjestetty vuodesta 2001 alkaen, mutta velvoittavaa se on ollut vuodesta 2015. Tällä hetkellä 105 kunnassa on käynnissä tutkimusasetelmaan perustuva lakisääteinen kaksivuotisen esiopetuksen kokeilu. Kahdelle ikäluokalle tehtävä kokeilu on määrä päättyä 31.5.2024. Sen jälkeen on päätösten aika. Mikäli kokeilun jälkeen päädyttäisiin kaksivuotiseen esiopetukseen, siirryttäisiin velvoittavaan esiopetukseen sinä vuonna, kun lapsi täyttää viisi vuotta. Tämä laajentaisi myös kuntien tehtäviä nykyisestä. 

Monipuolinen keskustelu esiopetuksen tulevaisuudesta kannattaa

Välillä eri tahojen lausumien perusteella tosin vaikuttaa, että asia on ratkaistu kokeilun tuloksista riippumatta. Mielestämme asiasta pitäisi käydä syvempää keskustelua kehittämissuunnasta ja ratkaisuvaihtoehdoista. Millä perustein esiopetuksen tavoitteet eivät voisi olla selkeästi pelkästään varhaiskasvatusta tai perusopetusta? Onko tosiaan edelleen tarpeellista rakentaa näiden kahden merkittävän palvelun väliin istutettava, mutta paljon yhteensovittamista vaativa toiminta yhden tai kahden ikävuoden osalta?

Esiopetuksen laajentamisesta keskusteltaessa on hyvä muistaa, että oppivelvollisuutta on vastikään laajennettu ja sen vaikuttavuutta voidaan arvioida vasta alustavasti. Varhaiskasvatusta on viime vuosina myös kehitetty voimakkaasti. Kaikilla lapsilla on oikeus saada varhaiskasvatusta siihen saakka, kunnes lapsi aloittaa oppivelvollisuuden suorittamisen peruskoulussa. Elokuusta 2017 lähtien varhaiskasvatuksen järjestämisessä on pitänyt noudattaa varhaiskasvatussuunnitelman perusteita.

Varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen välinen eheä jatkumo edellyttää selkeää lainsäädäntöä

Varhaiskasvatukselle ja velvoittavalle esiopetukselle asetetut tavoitteet ovat lähellä toisiaan. Tämä on tärkeää eheän jatkumon lisäksi myös siitä syystä, että suurin osa esiopetukseen osallistuvista lapsista on nykyään varhaiskasvatuksessa. Näiden lasten osalta mahdollistuu lapsen kokonaisen päivän toteutuminen hyvällä varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen yhteistyöllä. Vaikka esiopetusta järjestetään perusopetuslain mukaisesti, toteutetaan sitä kuitenkin pääsääntöisesti varhaiskasvatustoimintana päiväkodeissa tai koulun tiloissa (kts. Kuntaliiton julkaisu Esi- ja alkuopetuksen yhteistyö ja joustavuus kunnissa).  

On hyvä tunnistaa, että kunnissa varhaiskasvatuksen, esi- ja perusopetuksen jatkumon kehittämiseen on panostettu. Kaksivuotiseen esiopetukseen osallistuvat tai joustavaa esi- ja alkuopetusta toteuttavat kunnat ovat tehneet merkittävää paikallista kehittämistyötä. Palveluiden järjestämisen osalta lainsäädäntö kaipaisi kuitenkin selkiyttämistä ja yhtenäisemmän kokonaisuuden rakentamista. Siiloja syntyy helposti mm. varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen ottamisen erillisistä päätöksentekoprosesseista sekä lapsen tuen järjestämisestä ja päättämisestä.  Kaksivuotinen esiopetus nykyisillä rakenteilla tuo tullessaan maksuttoman matkaetuuden jo osalle 4–5 vuotiaista lapsista.

Lapsen näkökulma huomioitava koulutielle siirtymisessä

Olemme Kuntaliitossa pohtineet esiopetuksen tulevaisuutta ja järjestämisen vaihtoehtoja. Lasten kasvun ja kehityksen varhaisiin vuosiin liittyy paljon toiveita ja odotuksia, jolla halutaan ratkaista mm. lapsen hyvinvointia sekä oppimisvalmiuksien kehittymistä. Esiopetusikäisten osalta on otettava huomioon, että vähintään 700 tuntia lukuvuoden aikana toteutettava esiopetus ei nykyään enää täytä perheiden laajempaa palvelutarvetta. Lapsen näkökulmasta painopiste olisikin siirrettävä eheän kokopäiväisen toiminnan toteuttamiseen joustavasti. Olisiko tällöin parempi rakentaa sellainen järjestämistä ohjaava kehikko, missä alle kouluikäisten lasten palvelu suunniteltaisiin kokonaisuudeksi, josta siirrytään joustavasti koulutielle? Tämäntyyppinen malli integroisi esiopetuksen varhaiskasvatustoiminnaksi. Järkevästi ja koulutusjatkumo-tietoisesti rakennettuna kehikko sisältäisi käsityksen alkuopetuksen tavoitteista sekä lapselle keskeisten valmiuksien kehittymisestä vähintään 2–4 vuoden ajalta. Näin varmistettaisiin, että koulutuspalveluiden elinikäisen oppimisen jatkumo toteutuu.  

Vielä ei ole varmuutta siitä, kuinka vaikuttavaa suhteessa kustannuksiin esiopetuksen aikaistaminen ja ajallinen kasvattaminen vähintäänkin 1 400 tuntiin olisi. Kokeilun ulkopuolelle jätettiin sellaiset esiopetusmuodot, jossa lapset osallistuvat ainoastaan koulun opetushenkilöstön järjestämään esiopetukseen. Kokeilua ei myöskään toteutettu niin, että olisi muodostettu verrokkiryhmä, jossa samat tavoitteet olisi pyritty saavuttamaan varhaiskasvatuksen kokopäiväsenä eheänä toimintana. Päätöksiä tehtäessä olisikin kyettävä pohtimaan pitkäjänteisesti mikä varhaiskasvatuksen, esi- ja alkuopetuksen kokonaisuudessa olisi lasten näkökulmasta olennaista ja palveluna selkeää. On hyvä pitää mielessä, että varhaiskasvatuksen osallistumisen lisääminen on jo selkeä tavoite. Edellyttääkö jatkossa siirtymä varhaiskasvatuksesta perusopetukseen erillisen esiopetusajan?  Vaikka tuntuukin houkuttelevalta rakentaa kaksivuotisen esiopetuksen polku nykylainsäädännön nojalla, onko se sittenkään tapa mihin haluamme edetä?