Maria Saleniuksen blogi 17.3.2023

Hyvinvointia ja terveyttä edistetään yhteistyössä - ketään ei jätetä

Kun pitkä, epävarmuuksien täyttämä talvi alkaa kääntyä kohti kevättä, on hyvä aika pysähtyä ja kysyä sekä itseltään että läheisiltään: Mitä sinulle kuuluu? Miten sinä voit? Hyvinvoinnin äärelle pysähtyminen on tärkeä ja yhteinen teko. Heitä, joiden vointia ei kukaan kysy, on kuitenkin valitettavan paljon.

Kunnilla on jatkossakin suuri rooli siinä, miten meistä jokainen voi. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on yksi kunnan keskeisimmistä tehtävistä, joka pohjautuu jatkossa vahvasti kuntien ja hyvinvointialueiden sekä muiden toimijoiden kanssa tehtävään yhteistyöhön. Laaja-alaisella yhteistyöllä on mahdollista luoda edellytykset kuntalaisten hyvälle ja toimivalle arjelle, jossa ketään ei jätetä yksin.

Kestävää kunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä toteutetaan muun muassa maankäytön, palveluiden ja osallisuuden keinoin. Siihen kytkeytyvät erottamattomasti myös hyvinvointiin läheisesti liittyvät osa-alueet, kuten yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja eriarvoisuuden kaventaminen. On kuitenkin tärkeä huolehtia, ettei kunnan hyte-rooli jää sumuiseksi. Millainen toiminta eri kunnan toimialoilla edistää laaja-alaisesti kuntalaisten hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta? Jos tästä ns. hyte-työstä ei saa otetta konkretian tasolla, lopputulos jää kevätaamujen sumuihin. Kuntaliitossa on valmisteilla kunnan hyte-roolin määrittelytyö, joka tuo kaivattua selkeyttä ja kirkastaa kokonaisuutta.

Kuntien rooli hyvinvointihaasteiden ennaltaehkäisijänä tulee tunnistaa aiempaa paremmin

Välttämätöntä on, että kuntien ja hyvinvointialueiden palveluiden verkko toimii entistä vahvemmin turvaverkkona kuntalaisille. Palvelujärjestelmää kehitettäessä tulee kiinnittää huomiota hyvinvoinnin turvaamiseen erityisesti elämän murrosvaiheissa sekä asiakaskokemukseen ja tiedon liikkumiseen sujuvan palveluprosessin toteutumiseksi. Lisäksi on tärkeää tunnistaa erilaiset haasteet ja tarpeet, mitä eri sukupolvilla, sukupuolilla, ja väestöryhmillä on. Vaikka suomalaisten hyvinvointi on keskimäärin kehittynyt myönteiseen suuntaan, väestöryhmien välillä on kestämättömiä hyvinvointieroja. Huono-osaisuus ja pahoinvointi kasautuvat ja eriarvoisuus voi liittyä lähes kaikkiin elämän osa-alueisiin. Vuosien aikana on toteutettu lukuisia eriarvoisuuden kaventamiseen tähtääviä hankkeita, joissa kehitetyt toimintamallit ovat osin jääneet hyödyntämättä laajamittaisesti. Näitä jo kehitettyjä toimintamalleja on tärkeä saada vaikuttavammin käyttöön.

Haasteet hyvinvoinnissa voivat tulla eteen elämässä yhtäkkiä, mutta usein ne antavat merkkejä jo huomattavasti aiemmin kuin hetkessä, jossa ongelma kasaantuvat merkittävästi. Haastavinta on tarttua arjessa niihin ensimmäisiin signaaleihin, jotka indikoivat haasteiden kasvamista ja kasautumista. On pysäyttävää, että esimerkiksi alkoholin vuoksi työkyvyttömäksi jäämistä edeltäviä ensimerkkejä jopa vuosikymmeniä aiemmin. Miten tartumme uusissa rakenteissa entistä vaikuttavammin ulkopuolisuutta synnyttävien riskien ensimerkkeihin? Toimiva yhdyspinta kuntien ja hyvinvointialueiden välillä nousee keskeiseen rooliin.

Ennaltaehkäisevällä toiminnalla voidaan vähentää niin sosiaalisten kuin taloudellisten ongelmien syntymistä yksilön, kunnan ja alueen näkökulmista. Myös sosiaaliturva- ja palvelujärjestelmien kokonaisuuden tulee toimia paremmin yhteen niin, että sosiaaliturvan ja toimeentulotuen tarpeen pitkittymistä voidaan ehkäistä.

Myös hyvinvointipolitiikassa kunnilla tulee olla jatkossakin liikkumavaraa eikä sumuiseen ja yksityiskohtaiseen säätelyyn ole tarvetta. Jokaisen kunnan tilanne on erilainen, asukaspohja erilainen ja asukkaiden haasteet yksilöllisiä, toistaen kuitenkin laajempia yhteiskunnallisia hyvinvointihaasteita. Kunnilla on oltava jatkossa mahdollisuudet toteuttaa kynnyksettömiä palveluita kuntalaisten arjen ympäristöissä, joissa kuntalaisia kohdataan.

Hyvinvointia heikentävät syyt ovat mutkikkaita, mutta niiden edessä ei tule luovuttaa. Syrjäytymistä aiheuttaviin monitahoisiin ja sukupolvelta toiselle siirtyviin syihin tulee etsiä tehokkaita kansallisia ratkaisuja, joissa huomioidaan kuntien vahvuudet. Pitkäjänteisen kansallisen ja paikallisen hyvinvointipolitiikan vaikutukset ulottuvat yli sukupolvien, eikä ennaltaehkäisevistä palveluista karsiminen tue niistä kumpaakaan.