Hallitusohjelman suorat kuntatalousvaikutukset näyttäisivät maltillisilta – toimeenpano ratkaisee

Suomi on saanut uuden hallituksen ja se on ohjelmansa julkistanut. Tarve julkisen talouden sopeuttamiseen näkyy odotetun voimakkaasti.

On hyvä lähtökohta, että ohjelmassa julkista taloutta tarkastellaan kokonaisuutena ja osaoptimointeja pyritään välttämään. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hyvinvointialueiden rahoitusvajetta ei voi paikata kuntataloudesta leikkaamalla.

Hallitusohjelmavaikuttamisessa korostimme, että kuntien liikkumavaran lisääminen ja normien keventäminen ovat paras keino osallistaa kuntataloutta sopeuttamistalkoisiin. Normien keventämisen tavoite näkyykin ohjelmassa, vaikka sen konkretisoiminen vaatii paljon työtä ja myös kuntien omaa ideointia. Myös tavoite vahvistaa yleiskatteista valtionosuusrahoitusta valtionavustusten sijasta on omiaan vahvistamaan kuntien itsehallintoa.

Mittavista sopeuttamistoimista huolimatta kuntatalous välttynee merkittäviltä leikkauksilta

Valtionosuuksien indeksikorotuksia “jarrutetaan” ja tämä alentaa valtionosuuksien tasoa. Vastaavasti perusopetukseen panostetaan lisää, toki velvoitteetkin kasvavat.

Keskeinen linjaus on myös se, että kuntien velvoitteiden ja tehtävien muutokset sekä verotulojen veroperusteisiin tekemien muutosten verotuottovaikutukset kompensoidaan jatkossakin.

Kokonaisuudessaan verotukseen tehtävät muutokset näyttäisivät vahvistavan kuntien verotulopohjaa etenkin sitä kautta, että kiinteistöverotuksessa maapohjan verojen alarajoja korotetaan.

Tavoitteenamme oli myös kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudistuksen käynnistäminen. Se on välttämätöntä, jotta sote häntineen jäisi asteittain historiaan myös kuntien rahoituksen määrittäjänä. Uudistuksen valmistelu sisältyy hallitusohjelmaan. Sen reunaehdot ovat melko väljiä, mikä on hyväkin huolellisen valmistelun mahdollistamiseksi vaikutusarviointeineen. Myös kiinteistöverouudistus toteutetaan – vihdoinkin. Negatiivisten valtionosuuksien kuntien osalta luvataan myös arvioida määräaikaisen korjauksen mahdollisuus.

Keskeinen linjaus on myös se, ettei kuntien ei tarvitse enää rahoittaa lakisääteisiä tehtäviä, jotka kuuluvat hyvinvointialueiden vastuulle. Tämän voisi ajatella tarkoittavan ainakin sitä, että perustoimeentulon rahoitusvastuu poistuisi kunnilta, kuten olemme esittäneet.

Kuntien tehtäväkenttä muuttuu merkittävästi vuoden 2025 alussa, jolloin järjestämisvastuu työvoima- ja elinkeinopalveluista siirtyy kunnille. Pääpiirteittään TE-uudistus etenee aiemmin linjatusti ja voimassa olevan lainsäädännön mukaan. Hallitusohjelman mukaan rahoitusmallia ja kompensaation tasoa kuitenkin tarkastellaan uudelleen kuntien välillä.

Ylipäänsä hallitusohjelman kokonaisvaikutukset kuntatalouteen muodostuvat aivan olennaisesti nyt siitä, miten talous ja etenkin työllisyys kehittyvät. Kunnilla on tässä entistäkin enemmän pelissä sekä kuntatalouden uuden rakenteen että kasvavan TE-palvelujen järjestämisvastuun muodossa.

Hallitusohjelma kuvaa tavoitteita ja osin keinoja. Niistä on aina matkaa toimeenpanoon, tapahtuipa se sitten lainsäädännön tai budjettipäätösten muodossa. Se kuitenkin pitkälti ratkaisee lopullisen saldon.