Hallitusohjelmalla joustoa vai jäykkyyttä koulutuspalvelujen järjestämiseen?

Petteri Orpon hallitusohjelma näkee tärkeänä tunnistaa ja sallia kuntien erilaistuminen. Kaikkien kuntien toimintaedellytysten vahvistamiseksi jatketaan normien purkamista.Hallitus lupaa karsia kuntien ”toiminnan ja tehtävien mitoitusta ja toteutustapojen yksityiskohtaista sääntelyä” sekä mahdollistaa erilaisia kunta- ja aluekohtaisia kokeiluja. Kuntaliitto on jo pitkään nostanut esiin palvelujen järjestämisen haasteita erilaistuvilla alueilla. Olemme korostaneet sitä, että lainsäädännön tulee joustaa ja antaa riittävästi liikkumavaraa palvelujen järjestämiseen paikallisten tarpeiden mukaisesti. Tähän tavoitteeseen nähden hallitusohjelman normien kevennystä koskevat kirjaukset näyttäisivät lupaavilta.

Väestöpohjaan ja järjestämiskriteereihin liittyvät kirjaukset herättävät kysymyksiä

Vaikka hallitusohjelmasta löytyy ymmärrystä kuntien erilaistumiseen ja palvelujen kokeilevaan kehittämiseen, todetaan siinä toisaalta, että ”vastuu koulutuspalveluista edellyttää riittävän laajaa väestöpohjaa”. Hallitus katsoo, että ”tämä voi toteutua koulutuksen järjestäjätahon hakeutumisella joko järjestämisyhteistyöhön kuntalain sallimien yhteistoiminnan keinoin tai kuntaliitoksin.” Ilmaisu “riittävän laaja” herättää kysymyksiä. Mikä on riittävän laaja milläkin alueella? Alueet ovat erilaisia myös muutoin kuin väestömäärältään. Väestöpohjaan perustuva määrittely koulutuspalvelujen järjestämisessä tuntuu keinotekoiselta Suomen kaltaisessa maassa, jossa tiheästi asuttujen kasvukuntien lisäksi on pinta-alaltaan hyvin laajoja, harvaan asuttuja seutuja ja muutoin haasteellisten kulkuyhteyksien päässä olevia alueita kuten saaristoa.

Hallitusohjelman oppimista koskevassa osiossa todetaan lisäksi, että ”hallitus luo varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen järjestäjille järjestämiseen liittyvät kriteerit, jotta varmistetaan jokaisen lapsen sivistyksellisten oikeuksien toteutuminen asuinpaikasta riippumatta. Varhaiskasvatus ja perusopetus säilyvät jatkossakin kuntien järjestämisvastuulla.” Se, mitä näillä kriteereillä tarkoitetaan, jää nähtäväksi. Tiukkojen kriteerien liittäminen palvelujen järjestämiseen on ristiriidassa hallituksen lupaaman sääntelyn keventämisen ja normien purkamisen valossa.  

Koulujen ja opetuksen järjestäjien välistä yhteistyötä kannattaa tukea

Yhteistyö on välttämätöntä tilanteessa, jossa lasten ja nuorten ikäluokat pienenevät eikä kunta yksin pysty palveluja laadukkaasti järjestämään. Joskus voidaan myös päätyä vapaaehtoisiin kuntaliitoksiin. On tärkeää ymmärtää, että lapsia ja nuoria tulee jatkossakin asumaan pitkien välimatkojen päässä. Näiden oppilaiden palvelutarpeita kaavamaiset aluekriteerit tai kuntien yhdistäminen eivät ratkaise.  Uusien hallinnollisten rakenteiden sijaan katse kannattaakin kääntää toiminnallisen yhteistyön kehittämiseen sekä uusien, monimuotoisten koulutuksen järjestämistapojen tukemiseen. Yhtenä kehittämiskohteena on selvittää etäopetuksen mahdollisuuksia perusopetuksessa. On hyvä, että asiasta löytyy maininta myös hallitusohjelmasta. Uusien yhteistyömuotojen tulee olla myös kunnille taloudellisesti kannattavia. Rahoituksen tulee mahdollistaa erilaisia järjestämismuotoja.

Monilla alueilla opetuksen ja koulutuksen järjestäjien välistä yhteistyötä on jo tehty ja sitä edelleen kehitetään. Selvää on, että ikäluokkien pienentyessä kunnat tarvitsevat toisiaan yhä enemmän. Nyt on hyvä hetki lähteä pohtimaan yhteistyömahdollisuuksia naapurien kesken.  Meneillään olevassa Kuntaliiton Verkostoperuskouluprojektissa  ja sitä edeltäneessä Koulutus palveluna -projektissa on mukana juuri näitä teemoja ja esimerkkejä.