Vähemmän on seuraavalla hallituskaudella enemmän

Valtiovarainministeriö julkaisi marraskuussa näkemyksensä julkisen talouden ohjausjärjestelmän toiminnasta ja kehittämistarpeista. Raportti tarjoaa päättäjille tietoa parhaista julkisen sektorin hoitoa ohjaavista säännöistä, joilla ohjata julkiset varat tavoitteisiinsa tehokkaasti, suojella veronmaksajia verorasituksen kohtuuttomalta kasvulta ja huolehditia sukupolvien välisestä tasa-arvosta. Otimme kehittämisehdotuksiin kantaa marraskuisessa blogissa.

Kuntatalouden ohjausjärjestelmä pysynee ennallaan

Raportti ei ehdota muutoksia prosesseihin, joilla kuntatalous on ollut mukana julkisen talouden ohjausjärjestelmässä. Julkisen talouden ohjaus kattaa jatkossa valtion- ja kuntahallinnon, hyvinvointialueet ja sosiaaliturvarahastot.

Julkisen talouden suunnitelmassa kuntataloudelle tulee asettaa nimellinen rahoitusasematavoite, joka on yhteensopiva koko julkisen sektorin rahoitusasematavoitteen kanssa. *

Tavoitteena on ollut jo pidempään julkisen sektorin velkaantumisen taittaminen tai vähentäminen keskipitkällä aikavälillä. Toimenpidekokonaisuuden sisältöä ja kuntatalouden näkymiä seurataan ja syvennetään kuntatalousohjelmassa sekä lakisääteisessä kuntien ja valtion välisessä neuvottelumenettelyssä.

Miten kuntalinjausten tulee muuttua uudessa hallitusohjelmassa?

Valtion kuntatalouden ohjauksen vaikuttavuuden ratkaisee loppupeleissä kuntalinjausten sisältö. Raportissa listataan monia jo aiemmin käytössä olleita linjauksia. Osa näkemyksistä on ehdotuksia nykykäytäntöjen parantamiseksi.

Tarve hillitä julkisen sektorin velkaantumista on huutava. Raportin suositukset valtion kuntapäätösten kehittämiseksi ovat tulevalla hallituskaudella entistäkin tärkeämpiä. Sote-uudistuksen jälkeinen kuntasektori on velkaantuneempi ja liikkumavaraltaan pienempi. Sen rahoituksen leikkaaminen ei voi enää toimia samanlaisena valtiontalouden sopeutuskohteena kuin ennen.

Myös valtiovarainministeriö on esittänyt, että päättäjien tulisi pidättäytyä uusista valtionosuusleikkauksista ja uusien tehtävien antamisesta. Finanssipoliittinen osaoptimointi julkisen talouden eri sektoreiden välillä tulee kerta kaikkiaan estää. Kunnat tarvitsevat työrauhaa ja pitkäjänteistä, kestävää kuntapolitiikkaa.

Valtiontalouden kehyksissä tulisi olla enemmän liikkumavaraa. Kehysten tiukkuus on viime vuosikymmeninä johtanut toistuvasti tilanteisiin, joissa kuntien tehtäviä lisätään tai laajennetaan alimitoitetulla rahoituksella.

Alimitoitettuun kompensaatioon liittyy tuplaongelma, kun koko maan tasolle mitoitettua rahoitusta ei pystytä kohdistamaan täsmällisesti niille kunnille, joille menetys tai lisäkustannukset kohdistuvat. Kauniit kirjaukset täysimääräisistä kompensaatioista ja kunta-valtio-suhteen neutraaliudesta ovat silmänlumetta, jos rahoitusperiaate ei toteudu nykyistä paremmin.

Raportin huomio siitä, että päättäjät hyödyntävät tiukkojen menokehysten vuoksi liian helposti veroetuja, on erittäin ajankohtainen. Verojärjestelmän kautta tulevaa veroetua ei tule käyttää silloin, kun tavoite saavutetaan vaikuttavammin erilaisten etuuksien tai menojen lisäämisen kautta. Verojärjestelmän kautta jaettujen etujen osumatarkkuus on tyypillisesti heikko ja hinta suurempi kuin menoilla kohdennetun tuen.

Kuntapolitiikassa ongelma on näkynyt esimerkiksi varhaiskasvatusmaksujen alentamisen toistuvassa kompensoinnissa kuntien yhteisövero-osuutta korottamalla, vaikka valtionosuuslisäys kohdentaisi kompensaation kunnittain huomattavasti paremmin.

Tiukka menokehys realismia myös jatkossa – jakovaraa ei ole

Kaikkiaan valtion rahoituspäätökset kuntapolitiikassa ovat kehittyneet viime vuosina positiiviseen suuntaan. Julkisen sektorin rahoituspäätösten sisäinen osaoptimointi on vähentynyt. Valtion päätöksillä on tavoiteltu kunta-valtio-suhteen neutraaliutta, kuten uusien tehtävien tai valtion veropäätösten täysimääräistä kompensointia kunnille.

Positiivisista kirjauksista huolimatta kuntapäätösten käytännön toteutus on jäänyt vaillinaiseksi muun muassa tiukan menokehyksen vuoksi. Tämä ei muutu tulevilla hallituskausilla. Siksi kuntapolitiikan rahoituslinjausten toteutusta on kehitettävä VM:n viitoittamaan suuntaan. Onnistumisen ratkaisee se, ymmärretäänkö tyytyä poliittisesti vaatimattomampiin tavoitteisiin.

Kuntien ensisijainen tarkoitus on palvella kuntalaisia. Siksi tärkeintä, mitä kunnat julkisen sektorin ohjauksessa tarvitsevat, on pidemmän aikavälin kestävyys. Sen sekä osaamisen ja yhteistyön lisäämisen tulee painottua myös kuntien päätöksenteossa.

* Marinin hallituksen tavoitteenasettelu koko julkisen sektorin nimelliselle rahoitusasemalle vuonna 2023 on -1,7 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. BKT:hen suhteutettu tavoite paikallishallinnolle on noin 0,5 prosentin alijäämä ja valtiontaloudelle noin 2,25 prosentin alijäämä. Hyvinvointialueiden rahoitusaseman tulee olla lähellä tasapainoa, työeläkerahastojen ylijäämä noin prosentti suhteessa BKT:hen ja muiden sosiaaliturvarahastojen rahoitusasema lähellä tasapainoa.