Sivistys- ja sotepalvelut kohti uudenlaista yhteistyötä

Miten välttää palvelujen eriytyminen? Löydämmekö yhteiset tavoitteet ja pelisäännöt? Vajaan parin kuukauden päästä tapahtuva hyvinvointialueiden käynnistyminen herättää edelleen paljon kysymyksiä.  

Sivistys- ja sotepalvelut eli SISOTE on iso palvelukokonaisuus, jossa kunnilla, muilla koulutuksenjärjestäjillä ja hyvinvointialueilla on paljon yhteisiä asiakkaita ja palvelujen yhdyspintoja. Sivistyspalvelut ovat arjen lähipalveluita, joiden vaikutus asukkaiden hyvinvointiin on suuri. Niiden sekä sotepalveluiden kesken löytyy lukuisia monialaisia yhteistyömuotoja ja asiakasprosesseja. Onkin kriittistä, että varmistamme yhteistyön toimivuuden myös sen jälkeen, kun sote-palvelut siirtyvät hyvinvointialueelle.  

Miten hyvien käytäntöjen jatko sitten varmistetaan?  

Arjen prosessien onnistuminen edellyttää yhteistyötä monella eri tasolla. Jotta asiakkaan palvelut toimivat, tarvitaan yhteistyötä niin asiantuntijoiden, toimialojen johdon kuin päätöksenteonkin tasolla. Tietojen vaihto ja vuoropuhelu eri tasojen välillä on tärkeää. Asiakkaan kanssa toimivat ammattilaiset havaitsevat ensimmäisinä uudet ilmiöt ja kehittämistarpeet. He tarvitsevat työhönsä tuen ja pelisäännöt yhdyspinnoilla toimimisesta.  

Johdon rooli korostuu yhteistyön johtamisessa ja kehittämisessä sekä yhdyspintoihin liittyvien kysymysten valmistelussa päätöksentekoa varten. Kuntien ja hyvinvointialueiden johdon yhteistyö on erityisen tärkeää SISOTE-palveluissa, joissa yhdyspintoja on paljon.  

Toimiva yhteistyö tarvitsee tuekseen yhdessä sovitun rakenteen ja yhteistyön areenat 

SISOTE-palvelujen yhteistyörakenteessa voi olla monenlaisia ryhmiä ja verkostoja. Keskeistä on määritellä, mistä yhteistyöryhmän mandaatti tulee, ja miten ryhmä on muodostettu. Laki edellyttää opiskeluhuollon alueellisen yhteistyöryhmän perustamista, mutta muiden SISOTE-palvelujen osalta ei suoraa sääntelyä ole.  

Alueella on mahdollista päättää, millä tavoin SISOTE-yhteistyö sisällytetään kuntien ja hyvinvointialueen yhteistyörakenteeseen. Esimerkiksi voidaan sopia laajempaa kokonaisuutta varten perustettavasta sivistys- ja sotepalvelujen yhteistyöryhmästä, joka joustavasti käy vuoropuhelua ja hyödyntää erillisiä tehtäväkohtaisia asiantuntijaverkostoja. Vaihtoehtoisesti voidaan myös perustaa monia teemakohtaisia työryhmiä, joilla kaikilla on sovittu mandaatti ja tehtäväksi anto yhteistyörakenteessa. 

 Yhteistyöryhmää muodostettaessa tulee huolehtia, että mukana on koko alueen edustus.  Se voi tarkoittaa omaa edustajaa jokaisesta alueen kunnasta tai sitä, että kunnat sopivat keskenään yhteisistä edustajista. 

Alueet ovat erilaisia ja kunnat niiden sisällä vielä erilaisempia 

Jokaisen alueen on tahollaan mietittävä, mikä muoto minnekin olisi toimiva. On kuitenkin toivottavaa, että sivistys- ja sotepalvelujen yhteistyö on jossain muodossa määritelty yhteisesti sovitussa rakenteessa. Kuntaliiton yhdyspintaprojektissa valmisteltu strategisen yhteistyösopimuksen malli antaa sopimiseen ja yhteistyön määrittelyyn hyvän pohjan. 

Onko yhteistyöstä sitten tarpeen erikseen sopia, kun viime kädessä kyse on ihmisten toiminnasta? On ja ei. Ihmisten tekemisestä on kaikessa kysymys. Silloin kun yhteistyö toimii luonnostaan, ei vahvistettu yhteistyörakenne välttämättä tuo paljoa lisää. Mutta jos yhteistyötä ei ole tai se on epäselvää, antaa yhdessä sovittu rakenne sille pohjan, mandaatin ja päätöksenteon tahtotilan.  

On todennäköistä, että SISOTE-yhdyspintapalveluissa tulee matkan varrella ilmenemään erilaisia haasteita ja uusia ilmiötä. Silloin korostuu niiden areenoiden merkitys, missä asioita yhdessä setvitään.