Ruuhkaa EU:n digipuolella - miten kunnat tulevat huomioiduksi?

EU:ssa on kuluneena vuonna valmisteltu ahkerasti lakeja, joiden tavoitteena on edistää yhteiskunnan digitalisaatiota, ja näin ollen EU:n kilpailukykyä sekä esimerkiksi vihreän kehityksen tavoitteita. EU-tasolla digitalisaatio nähdään läpileikkaavana teemana, joka koskettaa kaikkia sektoreita aina teollisuudesta julkiselle puolelle. Tällä kaudella Euroopan parlamentin käsittelyssä olleet massiiviset digiaiheiset lakipaketit liittyvät niin markkinoiden toimintaan, tulevaisuuden teknologiaan kuin datatalouteen. 

Luonnollisesti digitalisaatiota koskevalla EU-lainsäädännöllä on vaikutuksia myös kuntien eri toimialoihin, kuten liikenteeseen, koulutukseen, talouteen sekä ympäristöön. Ottaen huomioon, että kunnat ovat lähimpänä kansalaisia, on tärkeää pyrkiä ennakoimaan myös alue- ja kuntatasolla, miltä tulevaisuuden EU:n digilainsäädäntö näyttää, ja mitkä sen tuomat vaatimukset ja vaikutukset ovat julkiselle sektorille. 

Kun aihetta seuraa Brysselissä, jää julkinen sektori kuitenkin usein varsin näkymättömäksi toimijaksi digikeskusteluissa. Haluan osaltani kannustaa tässä muutokseen, koska sivustakatsojina meille jäisi helposti pelkkä lainsäädännön toimeenpanijan rooli ilman tarvittavaa tukea alueiden ja kuntien kasvavalle innovaatiomatoiminnalle tai ymmärrystä pohjoismaisen yhteiskunnan luonteesta.  

"Meidän kaupungeissa ja kunnissa kytee tarve, innostus ja ymmärrys digitalisoida arkea."

Brysselissä on hyvä tuoda esille jo lainvalmistelutyössä, että meidän kaupungeissa ja kunnissa kytee tarve, innostus ja ymmärrys digitalisoida arkea. Esimerkiksi datatalouden kehittämisen on isoissa kaupungeissamme tunnistettu mahdollistavan uusia palveluita kaupunkilaisille ja yrityksille sekä edistävän innovaatio- ja tutkimustoiminnan työtä. 

EU:n digilainsäädäntö pyrkii edistämään visiota uudesta tulevaisuudesta. Näin ollen vertaisin lainvalmistelua liikkuvaan maaliin osumiseen: Teknologinen kehitys ei odota lainsäädännön valmistumista, joten lainsäädännön täytyy olla sekä tulevaisuusorientoitunutta että tarpeeksi käytännönläheistä. Oman haasteensa EU-edunvalvonnan näkökulmasta tuo se, että nykyisen komission alaisuudessa valmistelluilla digisäädöksillä on monta keskinäistä riippuvuutta, mutta niiden valmistelu on edennyt eritahtisesti. 

Tulevaisuusorientoitunut teknologia ja sitä mahdollistavat palaset kuten osaaminen, infra ja kyberturvallisuus tunnistetaan myös komission seuraavan vuoden työohjelmassa tärkeinä digitaalisen kehityksen edellytyksinä. Esimerkiksi virtuaalitodellisuudet ovat ensimmäistä kertaa nostettu vuoden 2023 työohjelmaan osaksi Euroopan digitaalista valmiutta. Kuntaliiton Brysselin toimisto käsitteli aihetta yhdessä Helsinki EU Officen kanssa jo kuluneena syksynä seminaarissa, joka kokosi yhteen suomalaisia ja eurooppalaisia toimijoita keskustelemaan Web 3.0:n yhteiskunnallisista vaikutuksista. 

Laajemmasta näkökulmasta voidaan todeta, että EU:n tavoitteet digilainsäädännön osalta ovat edistää yhtenäisempien sisämarkkinoiden syntymistä. Yhtenäisten sisämarkkinoiden on tarkoitus vastata globaaleihin haasteisiin esimerkiksi raaka-aineiden saatavuuden ja toimitusketjujen varmuuden osalta. Lisäksi Euroopalta odotetaan itsenäisempää otetta ja riippumattomuutta muista globaaleista toimijoista, minkä on osaltaan tarkoitus muun muassa parantaa kansalaisten luottamusta uuteen teknologiaan. Tämä luo toimintavarmuutta myös kunta- ja aluetasolla. 

Niukkojen resurssien ajassa Kuntaliiton näkökulma on juuri digitalisaation horisontaalisissa vaikutuksissa esimerkiksi organisaatioiden osaamistarpeisiin: Kuntaliiton tavoitteena on nimenomaan tukea sellaisen EU-lainsäädännön kehittämistä, mikä tukee kansalaisten ja palveluiden digitaalisia innovaatioita lisäämättä hallintotaakkaa. Tällä lähdemmekin kohti vuotta 2023.