Osallisuus elää uudistuvissa kunnissa

Osallisuus näyttäytyy kuntalaisille hyvin monin tavoin, kuten mukana olemisena, osana yhteisöä, osana isompaa kokonaisuutta, mahdollisuutena tulla kuulluksi ja vaikuttaa itseään ja elinpiiriään koskeviin asioihin, päästä palvelujen piiriin ja vaikuttaa niihin. Olla aktiivinen ja osana yhteisöä. Kunnissa edistetään monin eri tavoin kuntalaisten osallisuutta. Osallisuutta edistävä toiminta on myös lainsäädännössä vahvasti läsnä eri sanoituksin.

Kunnissa osallisuuden edistämistyössä tarvitaan strategisia linjauksia, ohjelmia ja suunnitelmia sekä osallisuuden johtamista. Toimintatavoissa on monia erilaisia valinnan paikkoja, hyvä näin. Lapsistrategia tukee osallisuutta, mutta myös yksi osallisuutta tukeva toimintamalli on lapsibudjetointi, jolla yli hallinnonrajojen tarkastellaan lapsiin, nuoriin ja lapsiperheisiin kohdistuvaa palvelutoimintaa ja sen euromääriä. Osallisuuden menetelmin voidaan ottaa mukaan lapset ja nuoret kuntien lapsibudjetoinnin yhteydessä.

Osallistuvaa budjetointia on toteutettu tai ainakin kokeiltu osallistavana toimintamallina jo monissa kunnissa. Osallistuvan budjetoinnin avulla voidaan kohdentaa jokin päätetty euromäärä talousarviosta kuntalaisten esitysten pohjalta valittaviin toteutuksiin. Osallistuvaa budjetointia voidaan myös suunnata tietylle kohderyhmälle tai alueellisesti kunnan sisällä. Usein kuntalaisten toiveet ovat tuoneet heidän kaipaamiaan aktiviteetteja tai viihtyisyyttä asuinympäristöön tukemaan yleisemminkin kuntalaisten hyvinvointia ja pitovoimaa kunnassa asumiseen. Osallistuvan budjetoinnin toteuttamisessa on kuitenkin hyvä tunnistaa, että prosessi vaatii aikaa, suunnittelua, työtä eri vaiheissa ja sen onnistumisen arviointia.

Yksi pohdittavana oleva asia on niin osallistuvassa budjetoinnissa kuin ylipäätään osallisuudessa, demokratiaosallistumisessa, äänestysmahdollisuuden käyttämisessä, vaikuttamisessa tai osallistumisessa yhteiskunnalliseen keskusteluun, erilaiseen toimintaan ja palveluihin on se, kuinka saada mukaan ne, jotka jäävät ulkopuolelle ja joiden ääni ei kuulu. Ne, joiden tarpeet ja toiveet eivät ole tiedossa. Asian havaitseminen ja tiedostaminen, sekä ympärillä olevien voimavarojen kokoaminen tilanteeseen sopivien ratkaisujen löytämiseksi on kuitenkin jo harppaus oikeaan suuntaan.

Osallisuus on varsin oleellinen elementti tasa-arvoisessa ja yhdenvertaisessa yhteiskunnassa ja sillä on myönteisiä hyvinvointivaikutuksia. Osallisuus perustuu kuitenkin itse kunkin vapaaehtoisuuteen, joten täysimääräistä osallisuus ei ole. Osallisuus voi olla myös edustuksellista. Monipuolisten osallisuusmahdollisuuksien esiin saaminen ja kontaktien luomien erilaisiin kohderyhmiin, vaikkapa yhteistyössä paikallisten järjestöjen ja toimijoiden kanssa, voi tavoittaa ja motivoida ihmisiä osallistumaan.

Kokemusasiantuntijoiden mukaan ottamisesta on saatu hyviä kokemuksia. Monipuolista keinovalikoimaa tarvitaan osallisuuden tukemiseen, yksi toimintamalli tai menetelmä ei varmasti tavoita kaikkia. Digitaalisuus on lisännyt mahdollisuuksia tavoittaa kuntalaisia, mutta jättää samalla osan kokonaan digikanavien tiedon ulkopuolelle. Edes kaikki laajassa työikäisten ikähaarukassa eivät käytä lainkaan tietotekniikkaa, puhumattakaan ikäihmisistä. Tietoa onkin saatava jaettua monikanavaisesti, vuorovaikutteisuus on hyvänä lisänä.

Kuntien tehtävät ovat muutoksessa hyvinvointialueiden rakentuessa. Molemmissa osoitteissa osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksien edistämistyötä tarvitaan. Osallisuus on yksi hyvinvointia edistävä yhdyspinta kuntien ja hyvinvointialueiden keskinäiseen yhdessä tekemisessä. Osallisuus vaatii huomiota kaikilla päätöksenteon ja toiminnan tasoilla. Ehkäpä hyvinvointialue ja alueen kunnat voivat myös koota voimavarojaan osallisuuden edistämistyössä. Asuuhan sama asukas niin kunnassa kuin hyvinvointialueellakin.