Onnistunut elinvoimatyö kääntää heikkoudet vahvuuksiksi

Elinvoima on noussut viime vuosina vahvasti esiin keskusteluissa toimialakeskeisen ajattelun sijasta. Elinvoiman eri osa-alueisiin liittyvät kysymykset ovat erityisesti sote-muutoksen edetessä ja uusien hyvinvointialueiden syntymisen myötä kasvattaneet huomiota kunnallisessa päätöksenteossa.

Muutos on mahdollisuus

Maankäyttöön ja asumiseen, liikenneyhteyksiin, elinkeinoasioiden edistämiseen, koulutusmahdollisuuksiin sekä kunnan palvelurakenteeseen liittyvät kysymykset nousevat kuntatyön keskiöön. Kun lisäksi huomioidaan suunnitteilla oleva työllisyydenhoidon kuntalähtöiseksi muuttava TE-palveluiden uudistus, on kuntakenttä isojen muutosten keskellä. Kuntien budjetit pienenevät ja tehtäväkenttä supistuu. Muutos on merkittävä haaste, mutta samalla erinomainen mahdollisuus tarkastella monia rakenteisiin kivettyneitä toimintamalleja ja -tapoja uudelleen.

Elinvoimainen kunta luo hyvinvointia

Elinvoima on monen osa-alueen summa ja sitä voidaan pitää kunnan olemassaolon oikeuttajana. Elinvoiman ylläpitäminen on kunnan tärkein tehtävä ja kunnan tulevaisuus ratkaistaan elinvoimaisuuden ympärillä. Elinvoimainen kunta pystyy investoimaan ja kehittämään palveluita, mikä houkuttelee kuntaan uusia asukkaita ja yritystoimintaa. Tämä taas synnyttää positiivisen kierteen, jossa asukkailla on töitä, yrityksillä osaavaa työvoimaa ja kunnan palveluilla käyttäjiä. Välillisinä vaikutuksina kunnan yksityiset palvelut parantuvat ja myös suomalaiseen elinvoimamaisemaan vahvasti kuuluvat yhdistykset saavat vahvemmat hartiat tehdä arvokasta kolmannen sektorin elinvoimatyötä. Elinvoimainen kunta luo hyvinvointia kaikille kunnan vaikutuspiirissä oleville tahoille. Elinvoimatyössä epäonnistuminen johtaa väistämättä kunnan kuihtumiseen, kun asukkaat ja yritykset siirtyvät kohti elinvoimaisempaa asumis- ja toimintaympäristöä.

Kunnan omat vahvuudet esille

Elinvoimaisuuden kehittäminen ei ole yksinkertainen asia. Monet elinvoimaisuutta parantavat toimenpiteet vaikuttavat selkeiltä ja toimivat yleisellä tasolla, mutta useimmiten ne vaativat vahvaa soveltamista jokaisen kunnan omiin lähtökohtiin. Kunnan elinvoimaisuuden kehittämiseksi olisikin tärkeää ymmärtää kunnan tai alueen ominaispiirteet, mahdollisuuksineen ja heikkouksineen. Ja käytävä työhön käsiksi rehellisesti nämä edellä määritellyt tuntomerkit huomioon ottaen. Jokaisella kunnalla on omia vahvuuksia, joita tulee tuoda esille ja hyödyntää entistä aktiivisemmin ja näkyvämmin. Onnistuneen elinvoimatyön kautta mahdollisuuksia voidaan lunastaa ja heikkoudet kääntää vahvuuksiksi.

Yhteistyössä ja verkostoissa on voimaa

Kehyskunnat ovat organisoituneet yhteistyötä ja vertaisoppimista edistäväksi kehyskuntaverkostoksi. Verkostoon kuuluu 44 suuren kaupungin kehyskuntaa, jotka ovat nyt päättäneet kääriä hihat ja ryhtyä toimiin myös elinvoimayhteistyön lisäämiseksi. Haluamme rakentaa juuri käynnistyneestä kehyskuntien elinvoimaverkostosta alustan, joka kannustaa oppimaan toisilta ja tukee kehyskuntien elinvoimaisuuden kehittämistä. Elinvoimaverkosto avaa uuden tavan löytää ratkaisuja ensin kansallisen ja mahdollisesti myöhemmin myös kansainvälisen yhteistyön kautta. Kun jaamme tietoa onnistumisista ja epäonnistumisista, opimme toisiltamme ja saamme kaivattua vertaistukea. Jakamalla kokemuksia voimme löytää oman väylämme kohti elinvoimaisempaa tulevaisuutta.

Elinvoimakysymyksiin pureutuvasta verkostosta voimme myös löytää uusia kumppaneita samankaltaisten, tai sopivasti erilaisten, kuntien joukosta esimerkiksi erilaisten kehittämishankkeiden toteuttamiseksi. Ja jos hyvin käy, opimme myös mittaamaan elinvoimaisuuden kehittymistä uudella, kestävämmällä tavalla. Uskon, että uudenlaisella työskentelytavalla saamme aikaan pysyviä ja elinvoimaista tulevaisuutta rakentavia toimenpiteitä ja tuloksia kaikkien 44 kehyskunnan alueella.

Kirjoittaja on Naantalin elinkeinopäällikkö.