Oikea aika on ajoissa – ollaan sitä myös tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioissa

Parhaillaan pohditaan sote-uudistukseen liittyen rakenteita, yhteistyötä sekä kuntien ja hyvinvointialueiden yhdyspintoja. Yksi sekä kunnille että hyvinvointialueille kuuluva tehtävä on toiminnallinen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyö. Molemmilla on viranomaisina lakisääteinen velvollisuus edistää näitä poikkileikkaavia kokonaisuuksia ja laatia tarvittavat suunnitelmat tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Puhe tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden yhdyspinnasta ei ole vielä ollut keskiössä, mutta se on tunnistettu.

Mutta missä kohdin on oikea hetki ja vaikuttavin paikka ottaa puheeksi myös nämä laajat kokonaisuudet ja yhdyspinnat? Entä konkreettisesti pohtia yhdessä, kenties yhteensovittaakin, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön tavoitteita kuntien ja alueiden välillä? Koska vuoropuhelu ja samansuuntaisuus vievät kohti vaikuttavinta lopputulosta, keskustelua ei ole syytä lykätä. On hyvä ottaa riittävän ajoissa myös yhdenvertaisuus ja tasa-arvo osaksi niitä vuoropuheluja, joissa pohditaan eri suunnitelmien, kuten hyvinvointikertomuksen ja -suunnitelman sekä alueellisen hyvinvointisuunnitelman yhteensovittamista sekä osaksi niitä strategisia arvokeskusteluja, joita eri päätöksentekofoorumeilla käydään.

Monin paikoin myös mietitään, olisiko vaikuttavaa tuoda tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tavoitteita osaksi hyvinvointisuunnitelmaa vai laatia erilliset suunnitelmat. On hyödyllistä kysyä, mikä toteutustapa palvelee parhaiten lopputulosta ja mihin resurssit riittävät. Myös johdon ja päätöksentekijöiden tuki ja asenteet, muutosvalmius, kehitysideoihin tarttuminen sekä asiakkaan asettaminen keskiöön tukevat myös yhdenvertaisuus ja tasa-arvotyötä.

Lait eivät aseta yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuussuunnitelmille määrämittaa tai tarkkaa yksityiskohtaista sisältöä, mikä on mahdollistanut paikalliset painotukset, vahvuudet ja kehittämiskohteet, mikä on jatkossakin tärkeää. Vuorovaikutus kuntien ja hyvinvointialueiden kesken rikastaa puolin ja toisin suunnitelmien laadintaa ja auttaa tavoitteiden asettamisessa. Vaikuttavaan lopputulokseen päästään tässäkin kokonaisuudessa osaamista jakamalla, avoimella tiedonvälityksellä ja selkeillä pelisäännöillä. Kunnilla on pitkä kokemus yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmien laadinnasta ja niiden jalkauttamisesta.

Työtä haastaa laajasti resurssien niukkuus: kunnilla on valtava määrä lakisääteisiä suunnitelmia, mutta monin paikoin resursseja suunnitelmien laadintaan erittäin niukasti. Suunnitelmien täytäntöönpanoon ja toteutumisen aika ajoin tapahtuvaan arviointiin tulisi myös olla aikaa, jotta suunnitelmien laadinta koetaan mielekkäänä.

Muutoksessa on usein nähtävissä mahdollisuuksia kestävämpiin valintoihin. Kun tasa-arvo ja yhdenvertaisuus integroidaan suunnitelmallisesti kuntien ja hyvinvointialueiden strategiaan ja palveluihin sekä arvioidaan niiden toteutumista konkreettisilla mittareilla epäkohtiin puuttuen, rakennetaan samalla sosiaalisesti ja taloudellisesti kauaskantoista sekä elinvoimaista yhteiskuntaa.

Tasa-arvoiset ja yhdenvertaiset yhteiskunnat ovat terveempiä, paremmin voivia, turvallisempia ja vetovoimaisempia - ja siitä hyötyvät kaikki. Kuntien mahdollisuudet tähän työhön on turvattava. Varmaa on, että tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisen merkitys ei ainakaan vähene moninaistuvassa yhteiskunnassa arvokeskustelun käydessä kiivaana.

Kirjoittajat:

• Maria Salenius, Erityisasiantuntija, ratkaisupäällikkö, Kuntaliitto, Hyvinvointi ja sivistys-yksikkö
  • Maria Salenius toimii tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden erityisasiantuntijana Kuntaliitossa ja vastaa Kuntaliiton strategisesta teemasta Sosiaalisesti kestävät kunnat.
• Marjo Hannu-Jama, kehittämissuunnittelija, TKI-yksikkö/ FUI-enheten, Österbottens välfärdsområde/Pohjanmaan hyvinvointialue. 
  • Marjo Hannu-Jama työskentelee Pohjanmaan hyvinvointialueella ja hänellä lisäksi pitkä kokemus Vaasan kaupungin yhdenvertaisuus ja tasa-arvoasiantuntijana.