Miksi sosiaali- ja terveyspalveluiden saaminen kestää? — Suostumusviidakosta siirryttävä asiakaslähtöisiin palveluihin

Matti on juuri eronnut vaimostaan ja muuttanut pieneen yksiöön. Hänen rahansa riittivät takuuvuokraan juuri ja juuri. Matti on kärsinyt selittämättömästä päänsärkyä jo pidemmän aikaa. Lääkärillä on keskusteltu tilanteesta, mutta päänsärkyyn ei ole löytynyt ratkaisua. Tilanne on ajanut Matin kokemaan olevansa umpikujassa, ja hänellä on itsetuhoisia ajatuksia.

Myöhemmin Matin arki on jälleen raiteillaan, sillä hän on vihdoin saanut tarvitsemiaan sote-palveluita. Mattia jää kuitenkin vaivaamaan se, miksi tilanteen piti mennä niin pitkälle, ennen kuin ammattilaiset tarjosivat oikeat palvelut?

Matti on fiktiivinen henkilö, mutta hänen kohtaamat ongelmat ovat monelle arkipäivää. Erilaisilla sote-palveluilla haastavat tilanteet saadaan ratkaistua, mutta niiden saaminen kestää liian kauan. Miksi Matin ja niin monen muun kohdalla palveluiden saaminen kestää?

Vaikka sote-uudistuksen tavoite on tuoda sote-palvelut saman katon alle, ei asia toimi käytännössä. Matin tiedot ovat edelleen eri rekistereissä: sosiaalihuollon asiakastiedot sosiaalihuollon asiakasrekisterissä ja terveydenhuollon potilastiedot terveydenhuollon potilasrekisterissä.

Asiakastietoja ei saa luovuttaa yli rekisterirajojen ilman asiakkaan suostumusta. Tämän takia asiakkaalle ei pystytä tarjoamaan palveluita kokonaisvaltaisesti ennen kuin asiat ovat usein menneet liian pitkälle ja moniammatillisten palveluiden tarve havaitaan. Myös Matti olisi tarvinnut apua jo aikaisessa vaiheessa kohtaamiinsa sosiaali- ja terveysongelmiinsa.

Mikäli ammattilaisella olisi laajempi näkymä soten asiakastietoihin, voitaisiin asiakas ohjata ajoissa oikeiden palveluiden piiriin ja ennaltaehkäiseviin palveluihin. Mitä aikaisemmassa vaiheessa apua tarjotaan, sitä kevyemmät palvelut riittävät ja vältytään raskailta, kalliilta palveluilta.

Suostumusviidakon sijaan tarvitaan kokonaisvaltaista apua

Laajempaa näkyvyyttä asiakastietoihin voitaisiin hyödyntää tietojärjestelmäratkaisuissa: tietojärjestelmä voisi esimerkiksi tehdä automaattisen hälytyksen asiakkaan muuttuneesta tilanteesta, jolloin ammattilainen voisi nopeasti tarkistaa asiakkaan tilanteen ja napata hänet palveluiden piiriin ajoissa.

Niin kauan, kun meillä on sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen välissä Kiinan muuri, ei tieto liiku. Tämä muuri on keinotekoinen väline asiakastietojen suojaamiseen. Tiedot voitaisiin suojata nykytekniikalla siten, että työntekijällä olisi käyttöoikeudet asiakastietoihin työtehtäviensä perusteella.

Nyt tietosuojamme perustuu siihen, että asiakas antaa suostumuksen sote-asiakastietojen käsittelyyn. Asiakkaan on hyvin vaikea ymmärtää, miksi eri tilanteissa joutuu uudestaan ja uudestaan antamaan suostumuksen asiakastietojen käsittelyyn.

Asiakas saakin suostumusähkyn ja vastaa kyselyyn ”Yes to All” eli ”Hyväksy kaikki”. Näin tietosuoja ei aidosti toteudu. Meillä onkin vain keinotekoinen suostumusviidakko, jolla ei ole mitään tekemistä tosielämän tietosuojan kanssa.

Voisiko tämän ajattelutavan jo unohtaa? Ei pitäisi olla enää sosiaalihuoltoa ja terveydenhuoltoa eri siiloissa, vaan hyvinvointialue. Alueilla halutaan palvella asiakkaitamme kokonaisvaltaisesti ja ajoissa, jotta hyvän elämän edellytykset täyttyvät. Palvelut kehitetään asiakaslähtöisiksi, saumattomiksi palvelupoluiksi ja myös asiakastiedon käsittelyn tulee toimia asiakaskeskeisesti.

Asialla on suurta arjen merkitystä Matille ja muille palveluita tarvitseville. Eniten asia koskettaa heikoimmassa asemassa olevia asiakkaita. He ovat väsyneitä ja tarvitsevat apua. Avun tarjoamisen sijaan heidät viedään läpi suostumuslomakkeiden byrokratiaviidakon.

Kun Matti tuli hakemaan tilanteeseensa kokonaisvaltaisesti apua eri elämänaluilla, olisi ammattilaisilla tullut olla lakiin perustuva oikeus ja velvollisuus käsitellä asiakkaan sote-tietoja ilman, että Kiinan muuri toimi esteenä. Suostumusten avulla tietoja voidaan käsitellä, mutta asiakkaan näkökulmasta aivan liian myöhään.