Kohti uutta elämänvaihetta

Kahdeksan vuotta sitten, syksyllä 2014 aloitin työni Kuntaliitossa opetus- ja kulttuuriyksikön johtajana. Nämä vuodet koulutus- ja kuntapolitiikan aitiopaikalla ovat olleet antoisia ja monella tapaa mielenkiintoisia. Työtäni Kuntaliitossa edelsi lähes 35-vuotinen ura erilaisissa kunnallisissa virkatehtävissä.

Työurani viimeiset 25 vuotta olen toiminut johtamistehtävissä. Olen tyytyväinen, että uskalsin 12 vuotta sitten lähteä kotikaupungistani Pietarsaaresta hakemaan uusia haasteita työuralleni, ensin ammatillisen koulutuksen kuntayhtymäjohtajaksi ja sitten Kuntaliittoon kuntien edunvalvojaksi.

Näiden vuosien aikana olen oppinut paljon edunvalvonnasta, johtamisesta, politiikasta ja luottamuksesta. Tätä työtä ei tehdä yksin, sitä tehdään yhdessä kollegojen kanssa ja ennen kaikkea vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa.

Kuntien rooli muuttuu merkittävästi ensi vuoden alusta, kun uudet hyvinvointialueet aloittavat toimintansa. Sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimi siirtyvät kuntien vastuulta laajojen hyvinvointialueiden vastuulle.

"Kasvatuksen, koulutuksen, osaamisen, kulttuurin ja hyvinvoinnin kysymykset nousevat kuntien toiminnassa keskiöön. Kunnista tulee sivistyskuntia."

Kun muutaman vuoden kuluttua sekä TE-palvelut että kotoutuminen siirtyvät kuntien vastuulle korostuvat osaamisen ja hyvinvoinnin kysymykset entisestään.

1990-luvulla säädetyissä koulutuksen järjestämistä koskevissa laeissa tavoitteeksi asetettiin kunnalliseen itsehallinnon, kansainvaltaisuuden ja kustannusvastuun lisääminen sekä valtion viranomaisten tarpeettoman ohjauksen poistaminen ja palveluiden turvaaminen paikalliset olosuhteet huomioon ottaen. Silloin ajateltiin, että kansalaisten yhdenvertaisuutta ei saavuteta yksityiskohtaisella säätelyllä ja valtionvalvonnalla. Nyt on havaittavissa myös toisenlaista ajattelua.

Minä luotan kuntiin ja kuntaperustaiseen koulutusjärjestelmään. Kunnat ja koulutuksen järjestäjät tarvitsevat yhteisesti hyväksytyt kansalliset tavoitteet ja päämäärät, mutta vähemmän tiukkaa normiohjausta ja mitoituksia. Kunnat ja koulutuksen järjestäjät tarvitsevat vahvaa perusrahoitusta ja vähemmän avustuksia.

Kunnat erilaistuvat ja sen vuoksi täytyy olla mahdollisuus ratkaista asioita eri tavoin, löytää parhaat paikalliset ratkaisut. Samalla kun asetamme vaatimuksia valtion suuntaan, tulee myös kuntien omalta osaltaan olla luottamuksen arvoisia.

"Voidakseen huolehtia kaikista sille asetetuista velvoitteista tulle kunnan olla taloudellisesti riittävän vahva. Kunnalla tulee olla myös osaamista ja asiantuntemusta mm. opetuksen järjestämisessä, toisin sanoen niin hallinnollista, juridista kuin pedagogistakin osaamista."

Kuntalaisten näkökulmasta päätöksenteon tulee kunnassa olla avointa ja läpinäkyvää. Nykyinen väestönkehitys johtaa siihen, että kuntien on yhä enenevässä määrin tehtäviä yhteistyötä muiden kuntien ja koulutuksen järjestäjien kanssa, jotta voidaan varmistaa laadukas opetus koko Suomessa. Kuntien ja valtion välinen hyvä ja luottamuksellinen yhteistyö ja työnjako ovat edellytys kuntaperustaisen koulutusjärjestelmän menestystarinan jatkumiselle.

Nyt on aika siirtyä uuteen elämänvaiheeseen - eläkkeelle. Haluan kiittää työtovereitani ja yhteistyökumppaneita hyvästä yhteistyöstä ja haluan toivottaa teille menestystä työhönne suomalaisen sivistyksen ja koulutuksen parhaaksi.