Huostaanotto ja lapsen perusoikeudet

On huolestuttavaa, että muutaman viime vuosikymmenen aikana kiireellisesti sijoitettujen lasten määrä on noussut noin 4000:lla, ja huostassa olevien lasten määrä noin 5000:lla. Huostaanotosta ja sijaishuollosta on tullut ikään kuin ensisijainen palvelu tietyissä tilanteissa, vaikka ne on säädetty yhteiskunnan viimesijaisiksi palveluiksi.

Voi esittää kysymyksen, toteutuuko lapsen etu näissä tilanteissa?

Huostaanottoon ei pidä ryhtyä kevyin perustein

Huostaanotolla puututaan lapsen ja perheen perustuslaissa säädettyihin perusoikeuksiin, kuten yksityiselämän suojaan ja henkilökohtaiseen vapauteen. Lisäksi sijaishuollossa olevan lapsen perusoikeuksia saatetaan rajoittaa rajoitustoimenpiteillä, kuten henkilötarkastuksilla tai -katsastuksilla, eristämällä lapsi muista sijoituspaikan lapsista taikka rajoittamalla hänen liikkumisvapauttaan tai yhteydenpitoaan vanhempiinsa.

Lasta ei tulisi koskaan ottaa huostaan jonkun pyynnöstä

Haluamme korostaa ja nostaa keskusteluun, että perusoikeuksiin voidaan puuttua ainoastaan silloin, kun siihen on olemassa lakiin perustuva syy. Vanhemman, lääkärin tai opettajan pyynnöt lapsen huostaanottamiseksi eivät sellaisenaan ole lakiin perustuvia syitä.

Laissa säädettyjen perusteiden ja edellytysten on täytyttävä jokaisessa huostaanotossa. Ne on arvioitava, ja sosiaalityön selvitys on tehtävä huolellisesti myös silloin, kun vanhemmat eivät vastusta suunniteltua huostaanottoa.

Haluamme painottaa erityisesti sitä, että huostaanoton perusteet ovat samat riippumatta siitä, tekeekö kunta päätöksen lapsen huostaanotosta huoltajan ja lapsen suostumukseen perustuen vai hallinto-oikeus viranhaltijan hakemukseen perustuen.Vanhempien pyyntöön perustuvan huostaanoton perusteet eivät siis voi olla kevyemmät tai vähäisemmät kuin vastentahtoisen huostanoton, josta päätetään hallinto-oikeudessa.

Huostaanotossa ja sijaishuollon aikaisissa toimissa on syvälle perusoikeuksiin kajoava luonne. Niin lastensuojeluammattilaisten kuin ammattilaisten muuallakin palvelujärjestelmässä on se ymmärrettävä.

Huostaanoton perusteista ja edellytyksistä säädetään lastensuojelulaissa

Huostaanotossa on myös kysymys lapsen oikeudesta välttämättömään huolenpitoon, joka sekin on perusoikeus. Lapsen oikeuksien sopimuksessa kielletään lapsen erottaminen vanhemmistaan ilman erityistä perustetta. Se on sallittua vain silloin, kun erottaminen on lapsen edun mukaista.

Huostaanotto ja sijaishuollon järjestäminen ovat lastensuojelulain systematiikassakin viimesijainen toimenpide. Päätös on mahdollinen vain silloin kuin lastensuojelulaissa säädetyt avohuollon tukitoimet eivät ole sopivia tai ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Tämän ohella kokonaisuutta on arvioita lapsen edun näkökulmasta.

Lastensuojelulaissa tämä lapsen etu on ilmaistu siten, että huostaanoton ja sijaishuollon järjestämiseen voidaan ryhtyä vain, jos sijaishuollon arvioidaan olevan lapsen edun mukaista.

Viimesijaisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki avohuollon tukitoimet tulisi ennen huostaanottoa kokeilla lapsen edun kustannuksella. Lapsella on oikeus tulla huostaanotetuksi välittömästi silloin, kun laissa säädetyt edellytykset täyttyvät.

Lapsen edun huomioiminen tarkoittaa myös sitä, että tilanne huostaanoton jälkeen on lapsen edun kannalta lähtötilannetta parempi.

Huostaanoton perusteena ovat lapsen kasvuoloissa olevat puutteet ja/tai lapsen oma käyttäytyminen.

Kasvuolojen puutteet voivat liittyä eri tavoin esimerkiksi

• vanhempien päihde- tai mielenterveysongelmiin
• vanhempien kasvatuskyvyn puutteisiin
• lapsen perushoidon tai terveydenhuollon laiminlyöntiin
• lapsen kaltoinkohteluun tai
• vanhempien rikolliseen elämäntapaan.

Lapsen psyykkinen tai fyysinen sairaus tai vammaisuus eivät yksinään ole huostaanoton perusteita, kuten ei sekään, että lapsen tarvitsema psykiatrinen hoitopaikka puuttuu tai sitä joudutaan pitkään jonottamaan.

Puutteet mielenterveyspalvelujen saatavuudessa eivät saisi johtaa huostaanottoihin

Kuntaliiton kuntakyselyn (2018) mukaan puolet Suomen väestöstä asuu kunnissa, joissa usein otetaan lapsia huostaan ja sijoitetaan sijaishuoltoon siksi, että lapsen tarvitsema mielenterveyspalvelu ei jostain syystä järjesty.

Näin huostaanotosta ja sijaishuollosta on tullut ikään kuin ensisijainen palvelu tietyissä tilanteissa, vaikka huostaanotto sijaishuoltoineen on säädetty yhteiskunnan viimesijaiseksi palveluksi. – Toteutuuko lapsen etu näissä tilanteissa?

Mikäli julkisen terveydenhuollon palvelut eivät ole riittäviä, on kunnan järjestettävä tarpeenmukaista mielenterveyshoitoa hankkimalla palvelua esimerkiksi yksityiseltä palveluntuottajalta.

Mikäli vanhemmat eivät huolehdi lapsen viemisestä terveydenhuollon palveluihin tai vanhemmat estävät kokonaan lapsensa terveydenhuollon palvelut, joudutaan huostaanottoa harkitsemaan.

Sijaishuollossa asuvien lasten oikeudet terveydenhuollon palveluihin samat kuin muillakin lapsilla

Erityisen huolestuttavaa mielestämme on se, että huostassa olevilla lapsilla on runsaasti psykiatrisia ja neuropsykiatrisia diagnooseja, päihdeongelmia ja muita hyvinvointiin liittyviä pulmia. Kertooko tämä siitä, että palvelujärjestelmästämme puuttuvat riittävät palvelut ja ymmärrys näiden häiriöiden hoitamiseen? Onko huostaanotto ja sijaishuolto tosiasiassa näille lapsille lähes ainoa keino saada edes jotakin palvelua?

Sijaishuoltoa ei saisi koskaan järjestää psykiatrisen hoidon, muun terveyspalvelun tai vammaispalvelun sijasta. Onko sijaishuollosta muodostunut ikään kuin palvelujärjestelmän rinnakkainen järjestelmä, jossa iso joukko lapsia on näennäisesti hoidossa, ja tosiasiallisesti vailla tarvitsemiaan terveyspalveluja?

Kuntaliiton lastensuojelun kuntakyselyistä ilmeni, että lapsen ollessa sijaishuollossa hänen hoitokontaktinsa lasten- tai nuorisopsykiatriaan saatettiin katkaista sen vuoksi, että lapsen katsottiin jo olevan hoidossa sijaishuoltopaikassaan.

Toisaalta on muistettava, että sijaishuollossa asuvilla lapsilla on yhtäläiset oikeudet saada tarvitsemiaan terveydenhuollon palveluja kuin muillakin lapsilla. Terveydenhuolto ei esimerkiksi voi edellyttää huostaanoton tekemistä ehtona mielenterveyspalvelujen antamiselle.

Huostaanottojen määrään voidaan vaikuttaa vahvistamalla ensisijaisia palveluja

Suomessa on vuosikausia ihmetelty sijaishuollon tarpeen ja kustannusten kasvua. Tämän seurauksena lastensuojelua on yritetty korjata kymmenillä pykälämuutoksilla lastensuojelulakiin.

Mikäli huostaanottojen määrään halutaan vaikuttaa, niin:

• Lasten ja heidän vanhempiensa tarvitsemia mielenterveys- ja päihdepalveluja on kyettävä järjestämään nykyistä paremmin terveydenhuollossa.
• Kouluterveydenhuollon kykyä vastata mielenterveyden ongelmiin on parannettava.
• Lasten oppimisvaikeuksien ja muiden kouluvaikeuksien selvittelyä kouluterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa on parannettava.
• Koulu- ja muiden vaikeuksien taustalla olevat neurologiset syyt on ajoissa selvitettävä, ja lapsille ja heidän perheilleen on taattava riittävä hoito ja kuntoutus.

Uskomme, että jo näillä toimilla huostaanottojen määrää voidaan vähentää merkittävästi.

Faktaa huostaanotoista

Vuonna 2020 sijoitettiin kiireellisesti noin 4 700 lasta, ja huostassa olleiden lasten määrä oli miltei 11 400.

Kunnat käyttivät vuonna 2020 lähes miljardi euroa lastensuojelun laitos- ja perhehoidon järjestämiseen. Kustannukset ovat kaksinkertaistuneet 15 vuoden aikana.

Puutteet psykiatrisen hoidon tai muun mielenterveyspalvelun saatavuudessa ovat lisänneet Suomessa huostaanottojen määrää ja sijaishuollon kustannuksia viime vuosikymmenien aikana.