Ensimmäinen lukuvuosi laajennettua oppivelvollisuutta takana

Vaiherikas lukuvuosi on jälleen loppusuoralla useimmissa koulutusmuodoissa, niin myös lukiokoulutuksessa. Noin 25 000 ylioppilasta saa tänäkin keväänä lukio-opintonsa päätökseen. ”Gaudeamus igitur” ‒ iloitkaamme siis!

Samalla lukuvuosi 2021‒2022 on ollut ensimmäinen, jolloin laajennettu oppivelvollisuus on koskenut valtaosaa viime syksynä lukio-opintonsa aloittaneesta ikäluokasta. Onkin paikallaan tarkastella lyhyesti ensihavaintoja uudistuksen ensimmäiseltä lukuvuodelta. Havainnot ovat vasta alustavia ja tiedot tarkentuvat ajan kuluessa.

Kireä toimeenpanoaikataulu loi haasteita

Uudistuksen toimeenpanoaikataulu oli hyvin tiukka. Vaikka kunnat ja koulutuksen järjestäjät kilpailuttivat ja tekivät hankintapäätökset hyvissä ajoin keväällä 2021, oli etenkin tietokoneiden toimittajilla vaikeuksia saada toimituksia ajoissa lukuvuoden alkuun. Lainsäädännön kireä toimeenpanoaikataulu ja globaali komponenttipula aiheuttivatkin ongelmia osalle koulutuksen järjestäjistä sekä lukio- että ammatillisessa koulutuksessa.

Alkusyksyn havaintojen perusteella näytti julkisuudessa jääneen hieman epäselväksi, että toisen asteen opiskelun maksuttomuus seurasi nimenomaan oppivelvollisuudesta. Tällöin julkisuudessa vertailtiin oppivelvollisten ja ei-oppivelvollisten asemaa keskenään. Nyt onneksi ymmärretään jo paremmin, että yhdenvertaisuustarkastelussa tulee verrata keskenään samassa oikeudellisessa asemassa olevia henkilöitä.

Opiskelijat pysyneet hyvin koulutuksessa

Laajennetun oppivelvollisuuden piiriin kuuluvat opiskelijat ovat tunnistaneet itseään koskevat velvoitteet. Opiskelijat ovat sekä hakeutuneet koulutukseen että pysyneet koulutuksessa ‒ joko alkuperäisessä koulutuksessa tai sitten vaihtamassaan koulutuksessa. Samalla se tarkoittaa, että kunnat ja koulutuksen järjestäjät ovat huolehtineet hyvin velvoitteistaan ja tehtävistään.  

Tulevat vuodet näyttävät, miten hyvin opiskelijat pysyvät opintojen parissa oppivelvollisuutensa loppuun eli täysi-ikäisyyteensä saakka ja myös suorittavat koulutuksen tai tutkinnon. Perinteisesti keskeyttäminen lukiokoulutuksessa on ollut pientä ja oletettavaa on, että oppivelvollisuuden laajentaminen vähentää keskeyttämistä entisestään.

Opetushallituksen tilastot osoittavat, että noin prosentti laajennetun oppivelvollisuuden piiriin kuuluvista nuorista on ollut esimerkiksi helmikuussa 2022 ilman opiskelupaikkaa. Osuus on sama sekä suomen- että ruotsinkielisten keskuudessa. Huolestuttavaa on, että osuus on viisinkertainen äidinkielenään muuta kieltä puhuvien keskuudessa. Tässä on vielä tehtävää.

Uudistuksen kustannuksista tietoa myöhemmin

Hallitus päätti jo hallitusohjelmaneuvotteluissa keväällä 2019 uudistuksen kustannuksista valtiolle. Toistaiseksi ei ole tiedossa, kuinka paljon uudistus tulee aiheuttamaan kustannuksia kunnille ja koulutuksen järjestäjille. Kuntataustaisten lukiokoulutuksen järjestäjien osalta oppivelvollisuuden laajentamiseen liittyvät kustannukset eritelläänkin uudistuksen seurantasuunnitelman mukaan Valtiokonttorin tiedonkeruussa vasta vuodesta 2022 lukien.

Käytännössä siis vuoden 2022 kustannustiedot ovat käytettävissä vasta kevään 2023 eduskuntavaalien jälkeen. Mikäli todelliset kustannukset ovat hallituksen esityksessään arvioimaa suuremmat, tulee seuraavan hallituksen lisätä rahoitustaan. Valtio on nimittäin lain 1705/2009 (64 §) ja 1704/2009 (55.2 §) mukaan velvollinen rahoittamaan uudistuksen täysimääräisesti.

Uudistuksen rahoitus laskennallista ja yleiskatteellista

Uudistuksen rahoitus kunnille ja perusopetuksen järjestäjille tapahtuu kuntien peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmän kautta. Samoin toisella asteella sekä lukio- että ammatillisessa koulutuksessa valtio ohjaa uudistuksen rahoituksen koulutuksen järjestäjille normaalin valtionosuusrahoituksen kautta. Rahoitus on luonnollisesti yleiskatteellista.

Lukiokoulutuksessa oppivelvollisuuden laajentamisen suurimmat kustannukset aiheutuvat oppimateriaaleista ja työvälineistä. Vaikka ohjauksen merkityksestä puhutaan paljon, jäi se valtionrahoituksessa esimerkiksi vuonna 2021 jo laskennallisestikin alle kolmen euron lukio-opiskelijaa kohti.

Uudistukseen varattu rahoitus on kuitenkin nimenomaan laskennallista. Valtio on lainsäädännön valmisteluvaiheessa käyttänyt eri parametrejä arvioidessaan tarvittavan kokonaisrahoituksen suuruutta kansallisella tasolla. Rahoitusta ei siis ole kohdennettu yksittäisiin toimintoihin, kuten vaikkapa oppimateriaaleihin, työvälineisiin tai ohjaukseen.

Kunnat ja koulutuksen järjestäjät onnistuneet

Lukiokoulutuksen kannalta kiinnostavinta oppivelvollisuusuudistuksessa on sen vaikutukset opiskelijoiden hakeutumiseen eri lukioihin. Ensimmäiset tiedot vuodelta 2021 kertovat muutoksista yksittäisillä seuduilla etenkin kehyskuntien ja keskuskaupungin välillä. Tätä tullaan tulevina vuosina toivottavasti selvittämään ja siten saamaan lisätietoa.

Oppivelvollisuusuudistuksesta on vasta ensimmäisen lukuvuoden jälkeen kovin ennenaikaista sanoa mitään lopullista. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että kunnat, koulutuksen järjestäjät ja oppilaitokset ovat onnistuneet hyvin vaativan uudistuksen alkuvaiheen toteuttamisessa. Kuntien ja koulutuksen järjestäjien vastuullisuuteen voikin luottaa ‒ niin myös tässä uudistuksessa.