Ammatilliseen koulutukseen vakautta ennakoitavasta rahoituksesta ja pitkäjänteisestä kehittämisestä

Minulla oli mahdollisuus viettää mennyt huhtikuu työvaihdossa tutustuen ammatillisen koulutuksen arkeen ja koulutuksen järjestäjän tehtäviin. Tarkoituksena oli päästä seuraamaan monialaisen ammatillisen koulutuksen kuntayhtymän toimintaa. Satakunnan koulutuskuntayhtymä Sataedu valikoitui vaihtoni kohteeksi useammasta varteenotettavasta vaihtoehdosta.

Tutustumisjaksolleni yhtenä odotuksenani oli päästä näkemään miten valtakunnan tasolla tehtävät linjaukset ja politiikka näyttäytyvät ammatillisen koulutuksen toimijoiden arjessa ja työssä. Suuria yllätyksiä puhututtavien aiheiden suhteen, kuten taloudelliset raamit, koronapandemian vaikutukset, Ukrainan kriisi, jatkuva oppiminen ja työelämäyhteistyö, ei jaksollani tullut. Uskallan siis todeta, että Kuntaliiton tuntosarvet ammatillisen koulutuksen kentän suuntaan toimivat suhteellisen hyvin.

Valtakunnallisten päätösten vaikutukset kuitenkin kirkastuivat eri tavalla, kun esimerkiksi eduskunnassa päätettävien ammatillisen koulutuksen kymmenien miljoonien tulevaisuusinvestointien ja epävarmuuden näiden jatkosta näin konkretisoituivan kentän arjessa siihen, että lasketaan paljonko opettajia ja ohjaajia on mahdollista resursoida seuraaville vuosille. Kehysriihessään huhtikuun alussa hallitus toi hieman helpotusta tilanteeseen vakiinnuttaessaan tulevaisuusinvestointirahoista edes osan eli 50 milj. euroa osaksi ammatillisen koulutuksen perusrahoitusta.

Koulutuksen järjestäjien peräänkuuluttama rahoituksen ennakoitavuus ja pysyvyys takaisivat sen, että vakaasti voidaan opiskelijoille luoda parhaat puitteet oppia ja kehittyä osaaviksi ammattilaisiksi.

Liian rivakat tai toistuvat muutokset kääntyvät helposti resurssisyöpöiksi

Koulutuspoliittisissa kehittämistoimissa ja näiden vaikutuksia arvioitaessa soisi huomioitavan myös ajan ja työmäärän, mikä kuluu valtakunnallisten päätösten tekemisestä niiden toimeenpanoon paikallisesti eli sovittamiseksi osaksi esimerkiksi ammatillisen koulutuksen arkea. Liian rivakat tai toistuvat muutokset kääntyvät helposti resurssisyöpöiksi ja alkuperäiset tavoitteet voivat olla haastavia saavuttaa. Kentällä tarvitaan aikaa omaksua uusia tai mukautua muuttuviin tehtäviin.

Sataedun arjessa näin miten omistautuneesti henkilökunta halusi taata opiskelijoille parhaat mahdollisuudet oppia. Samalla huolehdittiin siitä, että koulutuksesta saatava osaaminen palvelee alueen työ- ja yrityselämää. Näiden ammatillisen koulutuksen perustehtävien toteuttamiseen meidän pitäisi antaa valtakunnan tasolta riittävästi liikkumatilaa ja myös työrauhaa.

Kiitän vielä kuntayhtymän johtaja Matti Isokalliota, rehtori Anne Lainetta ja muuta henkilökuntaa sekä opiskelijoita ystävällisestä vastaanotosta osaksi Sataedun arkea!