Somen suolla marjassa

Avoimuus ja osallistuminen, someräyhääjät ja vihapuhe. Miten tätä viestintää voi hallita ja niveltää järkevään päätöksentekoon? Vastaus kuuluu: ei voi hallita, mutta juuri siksi siitä voi saada aitoa hyötyä valmisteluun.

Jo ennen nettiä kuntaväen huolena olivat lehdistön yleisönosastot. ”Nimimerkkien takaa huuteleville ei sitten vastata”, oli monessa kunnassa epävirallinen viestintäohje. Nyt ihmetellään sosiaalisen median puskaradioita. ”Siellä ei kannata olla lainkaan mukana”, toteaa monikin päättäjä.

Kategoriset ohjeet ja kiellot ovat viestinnässä harvoin hyödyksi. Mykkäkoulu on usein vain laiskuutta, ja joka tapauksessa siinä jätetään kenttä väärälle tiedolle ja annetaan aktiivisuuden ajautua aina vaan kauemmaksi rakentavasta vuoropuhelusta.

Väittelyyn ei pidä juuttua, ei somessa eikä torikokouksissa. ”Selittelyn loputon suo” voidaan kuitenkin kiertää pystyttämällä kyltit oikean tiedon ääreen, luottamalla keskustelijoiden itsensä moniäänisyyteen ja vahvistamalla aktiivista omaa viestintää. Suoranainen vihapuhe on asia erikseen; siitä pitää aina käynnistää viranomaistoimet.

Niin yleisönosastojen kuin sosiaalisen median keskusteluissa on syytä nähdä metsä puilta. Kysymys, väite tai väärä tieto on kunnalle - tai kenen vastuulla asia kulloinkin on - tuhannen taalan paikka tehokkaaseen viestintään. Kun vastaat, et vastaa vain kysyjälle, vaan nimenomaan sille suurelle yleisölle, joka odottaa reaktiota ja täsmällistä tietoa esitettyyn väitteeseen.

Sosiaalinen media on tyypillisesti ihmisten yhteisö. Kuntajohtajista 65 prosenttia on työroolissaan somessa; eräs kuntajohtaja kysyi tämän tiedon edessä, missä ne 35 prosenttia ovat. Mielenkiintoista olisi myös tietää, moniko kunnan sektorivalmistelija keskustelee valmisteltavista asioista kuntalaisten kanssa sosiaalisessa mediassa. Eikö se juuri ole nykyaikainen tapa kerätä tietoa kokemusasiantuntijoilta, suunnitella kunnan tulevaisuutta kaikkine käytännön yksityiskohtineen yhdessä kuntalaisten itsensä kanssa?

Tässä yhteydessä on syytä toivoa, että kunnan budjetti- tai muuhunkaan valmisteluun ei leviäisi ajatus, että virkamiesesitystä ei julkisteta ”auki revittäväksi” ennen poliittista käsittelyä. Demokratiaan kuuluu avoin keskustelu nimenomaan siinä vaiheessa, kun asioihin vielä voi vaikuttaa. Keskustelu antaa päättäjille lisäeväitä, ja eri suuntiin vetävistä toiveista on vain pystyttävä vetämään kokonaisuuden kannalta parhaat johtopäätökset. Monivaiheinen keskustelu opettaa myös päätösprosessien ja suunnitelmallisuuden perusteita, kuten tekee esimerkiksi osallistuva budjetointi. 

Sosiaalinen media antaa kunnalle ja toimialalle kasvot. Ihmiset siellä ovat päätöksiä valmistelemassa, kuin naapurin matit ja maijat. Ihmisten kesken on yleensä mukavampi jutella kuin kunnantalon kanssa. Vuorovaikutus toki vie valmistelijoiden aikaa, mutta ehkä sieltä oikeasti löytyy uusia ajatuksia, käytännön tietoa ja tuntumaa asian etenemismahdollisuuksiin.

Kunnalla pitää olla myös virallinen profiili Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa ja Youtubessa - ainakin. Tätä profiilia käytetään tiedottamiseen, markkinointiin ja yhteishengen luomiseen. Myös puskaradion väitteisiin voi vastata kunnan nimissä, ohjaten oikean tiedon äärelle.

Avoimuuden lisäämisestä kuntahallinnossa on keskusteltu ikiajat. Jo vuoden 1976 kunnallislaki painotti avoimuutta. Nyt meillä on taas uusia välineitä avoimen keskustelun käymiseen. Käytetään niitä, vaikka keskustelu ei aina miellytä. Osallistumisella on itseisarvo ja lakiperusta, mutta samalla se tarjoaa resursseja ja uusia palikoita tulevaisuuden rakentamiseen.

Somen suolta löytyy melko varmasti myös kullankeltaisia lakkoja.