Miten kuntiin kohdistuvat tunteet liittyvät kuntajohtamiseen?

Kunnat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässämme paikkoina, ihmisinä ja palveluina, mutta myös tunteiden kohteina ja herättäjinä. Tunnenäkökulma on jäänyt toistaiseksi vähäiselle huomiolle kuntiin ja kuntajohtamiseen liittyvässä keskustelussa, vaikka sillä on suuri merkitys esimerkiksi kuntien vetovoiman ja kuntiin kohdistuvan luottamuksen kannalta.

Tunneside kuntaan liittyy muihin asukkaisiin, asuinpaikkaan ja ympäristöön sekä palveluihin, kuntainstituutioon ja kunnan toimintaan. Kuntiin kohdistuvien tunteiden kirjo vaihtelee ilosta ja rakkaudesta pettymykseen ja vihaan. Uuden valtuustokauden alussa kunnissa kannattaa pysähtyä pohtimaan, minkälaisia tunteita oma kunta herättää, miten niihin voi vaikuttaa, ja miten ne liittyvät kuntajohtamiseen.

Kunnat herättävät ilon, onnellisuuden ja kiitollisuuden tunteita…

Kuntia arvostetaan niiden tuottamien mahdollisuuksien vuoksi. Kuntapalveluja pidetään tärkeinä ja niistä ollaan kiitollisia ja onnellisia. Kuntia arvostetaan ja niistä iloitaan myös siellä olevien yhteisöjen, turvallisen ja viihtyisän asuinympäristön, viheralueiden, luonnon sekä vapaa-ajanmahdollisuuksien vuoksi.

Kunnat tarjoavat kollektiivisia hyvinvoinnin edellytyksiä, mutta myös mahdollisuuksia, jotka tukevat ihmisiä heidän henkilökohtaisissa pyrkimyksissään ja erilaisissa elämäntilanteissaan. Kuntiin kohdistuva tyytyväisyys on institutionaalista tyytyväisyyttä. Se liittyy taustalla olevaan hyvinvointiyhteiskuntajärjestelmään, joka todellistuu ja tulee näkyväksi ja koetuksi kuntien toiminnassa.

…mutta myös pettymystä, surua, ärtymystä ja vihaa

Kunnat voivat myös suututtaa, ahdistaa ja tuottaa pettymyksiä. Pettymyksen tunteet kohdistuvat lähinnä kuntien päätöksentekoon, johtamiseen ja viestintään.

Poliittis-hallinnollista pettymystä aiheuttaa paitsi päätösten sisältö ja lopputulos, myös käsitys taustalla olevista päätöksentekoa ohjaavista arvoista. Myös päätöksentekoprosessit, -tavat ja -käytännöt voivat turhauttaa, ärsyttää, suututtaa ja raivostuttaa.

Kuntiin kiinnytään, kuulutaan ja juurrutaan – ja niitä rakastetaan!

Kuntia kaivataan, niihin kiinnytään ja kuulutaan. Kunta voi tuntua kodilta. Kunnista ollaan ylpeitä – ja niitä rakastetaan. Kuntiin juurrutaan, ja ne toimivat identiteetin rakennusaineina ja yhteisöllisyyden luojina. Kunta voi kuitenkin tuntua myös vieraalta, jännittävältä ja pelottavaltakin ja herättää yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteita.

Kuulumisen tunne kohdistuu fyysisiin paikkoihin ja sitä vahvistavat kulttuuriset erityispiirteet, jotka ovat leimallisia juuri jollekin tietylle kunnalle. Kuuluminen kuntaan on myös kuulumista kuntayhteisöön.

Miten kuntatunteita voisi huomioida kuntajohtamisessa?

Kuntiin siis kohdistuu ja ne herättävät institutionaalisen tyytyväisyyden, poliittis-hallinnollisen pettymyksen sekä yhteisöllisen kuulumisen tunteita. Vaikka kunta ei voikaan hallita sitä, minkälaisia tunteita siihen kohdistuu, se voi kuitenkin osin vaikuttaa sen herättämiin tunteisiin suoraan ja epäsuorasti.

Institutionaaliseen tyytyväisyyteen kunnat voivat vaikuttaa laadukkaalla palvelutarjonnalla sekä monipuolisilla asumis-, työskentely- ja vapaa-ajanmahdollisuuksilla. Poliittis-hallinnollisia pettymyksiä voidaan ehkäistä parantamalla päätöksentekoa, johtamista, viestintää, toiminnan eettisyyttä, oikeudenmukaisuutta ja avoimuutta. Mahdollisuudet vaikuttaa yhteisöllisyyden ja kuulumisen tunteisiin ovat rajoitetummat. Kunta voi kuitenkin pyrkiä tukea kiinnittymistä paikallisyhteisöön tarjoamalla kohtaamisen ja yhdessä tekemisen tiloja, yhteisöavustuksia sekä kuntalaisosallistumisen väyliä.

Vaikka kuntajohtamisessa korostetaankin rationaalista ja tietoperusteista päätöksentekoa ja johtamista, tunteet ovat jatkuvasti läsnä kunnissa niin organisaatioina kuin yhteisöinä. Tämä korostaa tarvetta ymmärtää emotionaalisen kuntasuhteen merkitystä kuntia, niiden olemusta ja toimintaa määrittävänä taustatekijänä, joka vaikuttaa myös kuntajohtamiseen ja -päätöksentekoon.

Kirjoittaja 

Anni Jäntti, tutkijatohtori, Tampereen yliopisto

***

Teksti perustuu kirjoittajan tutkimusartikkeliin, joka on julkaistu Humanistinen kaupunkitutkimus -teoksessa.

Jäntti, Anni (2021) Kaupunki ihmisten tuntemana. Teoksessa Vahtikari, T., Ainiala, T., Kivilaakso, A., Olsson, P., Savolainen, P. (toim.) (2021) Humanistinen kaupunkitutkimus. Vastapaino. 95–118.