Kuntien digitalisaatiossa tarvitaan ajantasaista ja vertailukelpoista tietoa ICT-kustannuksista

Kuntaliitto ja sen edeltäjäorganisaatiot ovat seuranneet kuntien tietotekniikan kehitystä muutaman vuoden välein tehtävillä tietotekniikkakartoituksilla 80-luvun alusta lähtien. Viimeisin kartoitus valmistui nyt syksyllä 2021, edellinen kartoitus toteutettiin 2018.

Yksi mielenkiintoisimpia kartoituksilla selvitettäviä asioita on ollut kuntien tietotekniikkakulut ja niiden kehitys verrattuna edellisten kartoitusten tuloksiin. Aikasarjaa katselemalla näyttäisi siltä, että kuntien ICT-kustannukset ovat nousseet jokseenkin tasaisesti, suunnilleen samaa tahtia BKT:n kanssa. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Joka kerta kartoitusta tehdessä olemme törmänneet kysymykseen siitä, miten tarkan arvion kustannuksista käytetty menetelmä antaa ja miten vertailukelpoisia eri vuosien luvut ovat keskenään.

Yksi keskeinen epävarmuustekijä on tietysti se, että vapaaehtoisuuteen perustuvan kyselyn vastaajien joukko vaihtelee kartoituksesta toiseen. Tätä voidaan tietysti oikaista muodostamalla saatujen lukujen pohjalta asukasmääriin perustuvia vertailulukuja ja skaalaamalla niitä koko kuntakentän tasolle. Näin on saatu suuruusluokka-arvioita, joita voi sitten verrata toisiin vastaaviin. Parhaimmillaankin kysymys on siis ”valistuneista arvauksista”.

Entä miten päteviä nämä suuruusluokka-arviot sitten ovat? Siinä onkin hyvä kysymys. Vielä parempi kysymys on, mitä kaikkea ICT-kustannuksiin pitäisi laskea? Jos tarkastellaan pelkästään peruskuntia organisaatioina, tarkastelun ulkopuolelle jäävät esim. kuntien liikelaitokset, kuntakonserneihin kuuluvat yhtiöt ja kuntien yhdessä omistamat in-house-yhtiöt. Kun esimerkiksi kunnat aikaisemmin vastasivat itse henkilöstö- ja talouspalveluiden tietojärjestelmistä, ne on yhä enenevässä määrin ulkoistettu kuntien omistamiin yhtiöihin, jotka laskuttavat näistä palveluista, mutta joiden ICT-kulut eivät näy kuntasektorin kuluina. Oma lukunsa ovat myös kuntayhtymät, kuten sairaanhoitopiirit ja koulutuskuntayhtymät.

Jotta tämä ei olisi liian helppoa, jokaisella kunnalla on myös oma tapansa järjestää ICT-palvelut. Yksi kunta tekee kaiken itse, toinen on ulkoistanut hela hoidon ja sitten on kaikki mahdolliset variaatiot näiden väliltä. Tämä johtaa siihen, että on lähes yhtä monta tapaa laskea kunnan ICT-kustannukset kuin on kuntiakin.

Miksi Kuntaliitossa sitten edes yritämme, jos tämä on näin vaikeaa? Siksi, että kyseessä on tärkeä tieto ja kukaan muukaan ei sitä ole edes yrittänyt selvittää. Digitalisaatio on koko yhteiskunnassa keskeinen mahdollistaja ja kiinteä osa lähes kaikkea kuntienkin toimintaa tänä päivänä. On siis tärkeää kuntien ja koko julkisen talouden suunnittelun kannalta tietää keskeisiä tunnuslukuja ICT:n käyttökustannuksista ja investoinneista kuntasektorilla.

Tämän vuoden alusta alkanut kuntien taloustietojen automaattinen raportointi Valtiokonttorille ja siihen liittynyt tilikarttojen standardisointi voi tuoda tilanteeseen helpotusta. Ei mitään helppoa ratkaisua, mutta ehkä lisää työkaluja, joilla päästään ainakin lähemmäs totuutta. Yhteistä tililuetteloa päivitettäessä tulisi ottaa huomioon myös tarve saada vertailukelpoista tietoa siitä, mistä digitalisoitumisen hinta kunnassa muodostuu.