Kunnat ovat elinvoiman moottoreita

On vaikea löytää tahoa, jolla olisi kuntia paremmat edellytykset toimia elinvoimaisuuden edistämisen keskeisenä toimijana. Kunnissa tunnetaan paikalliset olosuhteet, minkä lisäksi sillä on asukkaidensa yhteisöinä luontainen rooli haettaessa yhteistä tahtotilaa elinvoimatyön pohjaksi.

Kuntatasolla elinvoimaisuuden tavoitetta on mahdollista lähestyä samanaikaisesti eri toimialoilla tehtävien päätösten yhteisvaikutuksen kautta. Abstrakti elinvoiman käsite saa tarttumapintaa, kun elinvoiman edistämistoimenpiteet jäsennetään osaksi maankäytön, asuntopolitiikan tai joukkoliikenteen toimenpiteitä, yritysten kasvua ja kansainvälisyyttä tukevia yrityspalveluja, yliopistojen kanssa tehtävää yhteiskehittämistä innovaatioiden edistämiseksi tai vaikkapa paikkakunnan vetovoimaa lisääviä liikunta ja kulttuuripalveluiden kehittämistä.

Yritystoiminnan ja työllisyyden edistämiseen suunnatut elinkeinopoliittiset toimet ovat kunnissa osa laajaa elinvoiman vahvistamisen kokonaisuutta.

Tulevaisuuden kuntapäättäjänä pääset luomaan uutta

Hallituksen linjausten mukaan sosiaali- ja terveystoimen tehtävät siirtyvät vuoden 2023 alusta aloittaville hyvinvointialueille. Voidaankin sanoa, että kunnista tulee jatkossa entistä enemmän niin sanottuja sivistys- ja elinvoimakuntia, joiden keskeiset tehtävät liittyvät koulutukseen, maankäytön, asumisen ja liikenteen muodostamaan kokonaisuuteen sekä elinkeino- ja työllisyyspolitiikkaan. Monet laajat yhteiskunnalliset ongelmat ja haasteet ratkaistaan lopulta paikallisella tasolla - kunnissa.

Kuntien elinkeinojen kehittäminen kytkeytyykin monella tapaa valtion elinkeinojen edistämisorganisaatioiden, kuten Business Finlandin, ELY-keskusten ja TE-toimistojen toimintaan. Kuntien kehittämisorganisaatioista on entistä vahvemmin muodostumassa se toimija, jolla on kontaktipintansa ansiosta edellytykset toimia kattavasti kaikkien julkisten yrityspalveluiden jakelukanavana. Hyvänä esimerkkinä tästä olivat kevään ja kesän 2020 aikana toteutettu yksinyrittäjän koronatuki ja sen kohdentaminen yrittäjille kuntien kautta. Tukiprosessi onnistui niin yrittäjien kuin hallinnonkin näkökulmasta mainiosti, vaikka tuen myöstämiseen liittyvät käytännöt jouduttiin luomaan tyhjästä. Keskeisenä onnistumisen elementtinä oli kuntien elinkeinotoimen ja kehittämisyhtiöiden vahva yritysrajapinnan tuntemus.

Kuntatalouden jatkuvasti kiristyessä on vaarana, että myös kunnat supistavat neuvontapalvelujaan yrityksille, jolloin koko julkisen yrityspalvelujärjestelmän toimivuus on vaarassa. Julkista yrityspalvelua olisikin nyt syytä tarkastella kokonaisuutena, jossa kuntien rooli asiakasrajapinnassa tunnistetaan ja sen hyödyntäminen ja resurssien turvaaminen nähdään osana myös valtion elinkeinopolitiikkaa. Päänavaus tähän suuntaan on nähtävissä maaliskuun alussa käynnistyvissä työllisyyden kuntakokeilussa, jossa työllisyyspalveluiden järjestämisvastuuta siirretään TE-keskuksilta kunnille, samalla kun kuntien käyttöön siirtyvät myös tähän toimintaan suunnattu rahoitus ja toimintavaltuudet.

Tulevissa kuntavaaleissa valitaan siis päättäjiä, joilla on yhä vahvempi rooli kunnan elinvoiman vahvistamiseen tähtäävissä toimissa. Kuntavaaleilla todella on merkitystä paikalliselle elinvoimalle.