Kunnat maksavat uudet ja laajenevat tehtävät ihan itse

Tiistaina alkavassa syksyn budjettiriihessä on jälleen paljon pelissä. Vuoden 2022 veropäätökset, ilmastotoimet ja ratkaisut työvoimapulan helpottamiseksi lienevät tämän budjettiriihen akuuteimpia kysymyksiä. Ne ansaitsevatkin oman tilansa ja paikkansa lähestyvän budjettiriihen kärkinä. Perinteiseen vääntöön valtion menojen ja tulojen tasapainottamisesta liittyy toki vaikeuskertoimia, mutta mitä todennäköisimmin ne kuittaantuvat tällä erää sillä, että kansantalous ja valtion verotulot ovat kasvaneet viime kuukausina odotettua voimakkaammin. 

Maassa kaikki hyvin? Liekö kyse viime vuoden muhkeista koronatuista vai mistä, mutta kuntakentälle kehysriihessä kohdistetut isot valtionosuusleikkaukset ja kuntatalouden tilan ennustettu jyrkkä heikentyminen vuonna 2022 eivät ole juuri puhututtaneet toreilla ja tantereilla. Pikemminkin päättäjät ja kuntalaiset elävät kuplassa, jossa julkista rahaa on rajattomasti.  

Osittain kuplaa ruokki se, että valtakunnan päättäjät ovat luvanneet kunnille paljon. Koronan aiheuttamat terveysturvallisuuden kustannukset, hoito- ja palveluvelka, uudet ja laajenevat tehtävät sekä veroperustemuutosten aiheuttamat aukot veropohjaan, kaikki nämä on luvattu kompensoida kunnille täysimääräisesti.

Tällä hetkellä kuntakenttä kuitenkin kiehuu kiukusta, sillä näkemyserot kustannuksista ja niiden korvaamiseen tarvittavista summista ovat revenneet ennennäkemättömiksi. Näkemyserot koskevat paitsi laajenevia tehtäviä niin erityisesti koronaan liittyviä välittömiä ja välillisiä kuluja. 

Kiukkua herättää myös se, että hallitus kohdistaa kuntatalouteen vuonna 2022 ison valtionosuusleikkauksen, mutta koittaa naamioida sen ihan muuksi. Jo kehysriihestä asti hallituksen linjaukset ovat toistelleet, että valtion ja kuntien välinen rahoitussuhteen korjaaminen eli ns. kustannustenjaon tarkistus, +562 miljoonan euroa, ”jätetään huomioimatta” vuonna 2022 jo maksettujen koronatukien vuoksi. Valtionosuutta kuitenkin korotetaan erillisellä 246 miljoonan euron lisäyksellä.

Kunnan talousjohtajalle tuo linjaus on selvä, pysyvä valtionosuusleikkaus. Talousjohtajalta ei ole jäänyt huomaamatta myöskään se, että lupauksista huolimatta kiky-työajan pidennykseen pohjautuva 234 miljoonan euron valtionosuusvähennys ollaan viemässä pysyväksi pienennykseksi valtionosuusprosenttiin.

Valtion kunnille kohdistaman huomattavan ison perusrahoituksen leikkauksen päälle ei tule laittaa hyssytellen laastaria ja hyvitellä kuntia lupauksilla muista täysimääräisistä kompensaatioista tai valtionavustushankkeista. Kun perusrahoitusta leikataan toisaalla, muualle annetuilta lupauksilta putoaa pohja pois. Euroissa se tarkoittaa, että kunnat maksavat ensi vuonna uusien ja laajenevien tehtävien kustannukset kokonaan itse.

Vaikka kuntatalouden tila on suoltanut tällä hetkellä ulos varsin vahvoja lukemia, kuntien raportoimista osavuosikatsauksista kuuluu kummia. Koronatestaukset, jäljittämiset ja muut koronaan ja kuntien tehtäväkenttään liittyvät laajennukset ovat nostaneet menokehityksen kaksinumeroisiin kasvulukemiin. Menopaineet ovat kovat myös loppuvuonna. Sen sijaan kuntien tulopuoli kasvaa vain vaimeasti. Vuonna 2022 tulojen ja menojen epätasapaino kasvaa dramaattisesti.

Hallituksen kuntiin kohdistamat leikkaukset osuvat pahaan saumaan ja kärjistävät kuntatalouden heilahtelua aallonhuipulta uudestaan aallonpohjaan. Kunnilla on kuitenkin kuntalakiin perustuva velvoite tasapainottaa taloussuunnitelmansa. Jos budjettiriihessä valtion kuntapäätöksiin ei tule muutoksia tai jos talouden kasvu ei vahvista kuntien verotulokehitystä, kunnissa on pakko käynnistää sopeutustoimet jo hyvin pian.