Elämme tekojen vuosikymmentä: Meidän on onnistuttava ihmiset mukaan viettelevässä kestävyyden johtamisessa

Tampereella, kuten monilla suomalaisilla kaupungeilla ja kunnilla, on pitkä historia erilaisten kestävän kehityksen toimintaohjelmien ja -kehikoiden hyödyntämisessä aina 1990-luvun lopun paikallisagendatyöstä lähtien. Kuntien laaja perustehtävä ja kuntalain ykköspykälä ovat pitäneet kunnat osallisena lähes kaikkeen yhteiskunnallisen muutokseen ja kestävä kehitys on sanoittunut kaupungin johtamiseen ja kehittämiseen kulloinkin vallalla olleiden virtausten ja painopisteiden mukaisesti. Olemme tarttuneet moniin haasteisiin ja aloitteisiin hanakasti ja teemme ja ylläpidämme hyvää kaupunkia.

Lienee kuitenkin rehellistä sanoa, ettei kestävyyden yhdistävä johtaminen ja laaja kestävyysymmärrys ole lyönyt kuntakentällä vielä riittävästi läpi. Paljon tehdään, mutta kehitettäessä pistemäisesti ja projektipohjaisesti, kytkennät kestävyyden kokonaiskuvaan ovat jäänet osin tunnistamatta ja laajemmat hyödyt saavuttamatta. Elämme tekojen vuosikymmentä, jonka aikana ratkaistaan, saavuttaako maailma Agenda 2030 -toimintaohjelman mukaiset kestävän kehityksen tavoitteet, koko laajuudessaan, ei rusinoina pullasta.

Jotta saavutamme Tampereella Kestävät kunnat -ennakointiprosessissa laaditun Vähähiilisten hyvinvointiverkostojen skenaarion, on Tampereen onnistuttava verkostomaisessa ja eri osapuolet mukaan viettelevässä kestävyyden johtamisessa. Onneksi verkostomainen toimintatapa ei ole meille tamperelaisen mutkattoman tekemisen meiningin myötä sinänsä vieras, ja sujuva yhteistyö ja kumppanuus eri tasoilla on meille luontaista. Meidän tulee kuitenkin vahvistaa ja antaa enemmän tilaa Tampereen asukkaiden, moninaisten yhteisöiden ja yritysten ratkaisuille ja kokeiluille, ja kääntää sen avulla kestävyysmurros yhdessä merkityksellisiksi mahdollisuuksiksi.

Suuri haaste toivotulla skenaariopolulla pysymisessä on, löydämmekö kestävään liikkumiseen laajasti hyväksytyt ja riittävät ratkaisut ja se, miten pysäytämme eri tasoilla tapahtuvan väestön polarisaatiokehityksen. Ketään ei saa jättää kehityksessä jälkeen. Skenaario nostaa oikeutetusti keskiöön myös kestävien julkisten hankintojen merkityksen sekä ikääntyvän väestönosan pysymisen työelämässä. Lisäksi kunnallinen ja kuntien välinen jakamistalous on äärimmäisen mielenkiintoinen avaus: mitä kaikkea muuta voisimmekaan jakaa ilmiselvän lisäksi?

Selvää on, että meidän tulee onnistua tarjoamaan asukkaille hyvää ja merkityksellistä elämää Tampereella, varmistaa vastustuskykymme tulevaisuuden yllätyksille ja pysyä aidosti kiinnostavana, houkuttelevana ja turvallisena paikkana elää ja toimia myös tulevaisuudessa.