Voisiko sinun kuntasi ammentaa oppia maailman suurimmasta pettymyksestä?

Megatrendit kuten teknologian sulautuminen arkeemme ja verkostomaisen vallan kasvu voivat avata paikallistoimijoille uusia mahdollisuuksia osallisuuden edistämiseen. Osallisuuden uusia muotoja pohditaan tänä vuonna Sitran Sivullisesta osallistujaksi -työpajasarjassa.



Ennennäkemättömän osallisuuden ihmeen piti ensin tapahtua internetin myötä ja vähän myöhemmin se oli tuleva sosiaalisen median synnyn kautta.



Viimein maailman terävimmät visionäärit ja tieteentekijät löytäisivät toisensa entistä vaivattomammin, yhdistäisivät aivonsa ja johdattaisivat ihmiskunnan uuteen onnen aikaan! Viimein myös ihmiskunnan köyhempi osa pääsisi verkkokurssien kautta maailman huippukoulujen valon piiriin ja saisi uusia työkaluja oman elämänsä, lähiyhteisönsä ja yhteiskuntansa rakentamiseen!



Ja viimein hirmuhallintojen sortamilla ihmisilläkin olisi kanava, jonka kautta saada äänensä kuuluviin ja tila missä muodostaa joukkovoimaa vääryyttä vastaan!



Kuten nyt tiedämme, asiat eivät ole menneet aivan näin.

Teknologia sulautuu kaikkeen ja niin tekee myös internet – hyvässä tai pahassa

Internetin voi nähdä maailmanhistorian suurimpana ihmiskokeena. Tässä kokeessa otoksen määrä on vähintään riittävä, sillä puolet ihmiskunnasta on jo ennestään internetin käyttäjiä ja seuraava miljardi käyttäjää on parhailla siirtymässä verkon piiriin. Kokeen kiinnostavuutta lisää se, että ihmiset ovat yleensä rehellisimmillään Googlen hakukoneessa ja muuten verkossa surffatessaan. Siellä tietämättömyys, ongelmat ja kiinnostukset näytetään ehkä aidommin kuin missään muualla.

Talouslehti The Economist pohdiskeli viime vuonna ansiokkaassa artikkelissaan (How the pursuit of leisure drives internet use) , että mitä tiedämme ihmiskunnan tavoista käyttää internetiä. Dataa asiasta on kertynyt yllin kyllin: etsimme verkosta ennen kaikkea pelejä pelattavaksi, keinoja olla yhteydessä muihin ihmisiin sekä viihdykettä ja kiihoketta tylsiin hetkiin. Ei siis niinkään henkistä kasvua, koulutusta, rakentavaa dialogia tai ratkaisuja maailman (tai kuntien) polttaviin ongelmiin.



Eli se siitä verkon mahdollistamasta uudesta, upeasta, edistyksellisestä ja osallistavasta maailmasta?

Kysymys on polttavan tärkeä, sillä yksi Sitran tuoreessa Megatrendit2020 -päivityksessä mainittu maailmaa muokkaava megatrendi on, että teknologia sulautuu kaikkeen. Samalla arkeemme yhä saumattomammin integroituva (mobiili)teknologia tarkoittaa sitä, että myös internetistä tulee, tai se jo on, rinnakkainen digitaalinen todellisuus, jonka piirissä olemme tavalla tai toisella koko ajan.



Tällöin myös kysymys siitä, käyttääkö verkko ihmistä vai ihminen verkkoa, on osallisuuden kannalta keskeinen. Olisiko paikallistasolla mahdollista kehittää uudenlaisia verkko-osallistumisen malleja, joissa ihminen itse päättäisi esimerkiksi siitä, mitä häntä koskevalla datalla tehdään?  

 

Verkostomainen valta haastaa käsityksemme osallisuudesta ja kansanvallasta 

Harva ajattelee olevansa erityisen kiinnostunut osallisuudesta sinänsä. Päinvastoin, tutkimusten mukaan kysyttäessä ihmiset eivät erityisesti kaipaa lisää osallisuutta yhteisiin asioihin vaan ennemmin sitä, että joku hoitaisi hommat heidän puolestaan.



Silti, kuten maailman suurin ihmiskoe ja odotuksiin nähden maailman suurin pettymys – internet – osoittaa, jotakuinkin kaikki kaipaavat yhteyttä muihin ihmisiin, tunnetta mahdollisuudesta vaikuttaa välittömään elinympäristöönsä (tai pelin virtuaalimaailmaan) ja tunnetta siitä, että on itse ylipäätään jollain tapaa näkyvä edes jonkun silmissä – vaikka vain anonyymina hahmona keskustelupalstalla.



Kaikissa näissä on kyse inhimillisistä perustarpeista. Ja ne ovat taustalla myös toisessa Megatrendit2020 -päivityksen nostamassa muutosvoimassa eli verkostomaisen vallan kasvussa. Tämä megatrendi tarkoittaa muun muassa sitä, että erilaiset muotoaan notkeasti muuttavat verkostot tulevat haastamaan perinteisiä instituutioita ja samalla mm. hämmennys vallankäytön muotona yleistyy (lue tarkemmin Megatrendit2020 -julkaisusta).



Tähän kehitykseen liittyviä jännitteitä näemme suoraan tai epäsuorasti uutisissa joka päivä: perinteiset instituutiot menettävät merkitystään, kirkot ja puolueet tyhjenevät ihmisistä, ja niiden tarjoaman institutionaalisen osallistumisen sijaan nähdään yhä enemmän yksittäisten asioiden tai ilmiöiden ympärille syntyviä spontaaneja ja hetkellisiä liikkeitä, jotka organisoituvat verkon välityksellä. Samalla näin syntyvät verkostot haastavat totunnaisia hierarkioita.

Verkostomaisen vallan kasvu tuo mukanaan haasteita perinteisille käsityksillemme kansanvallasta ja osallisuudesta. Jos hämmennys on valtaa, jota nykyisin myös hanakasti käytetään, miten voisimme lisätä ymmärrystä kokonaiskuvasta ja toisistamme? Kuinka löytää tasapaino sananvapauden ja -vastuun välille? Miten välttää kuplautumista tai ainakin edistää dialogia eri kuplien välillä?

Kuinka valjastaa megatrendit ja inhimilliset perustarpeet uuden rakentamiseen?

Iso kysymys on, että miten nämä kehityskulut, teknologian sulautuminen arkeemme ja verkostomaisen vallan kasvu, voitaisiin valjastaa edistämään osallisuutta kansanvallan ja esimerkiksi kunnallisen itsehallinnon näkökulmasta. Olisiko uutta vaikutus- ja viestintäympäristöä mahdollista käyttää trollaamisen ohella myös johonkin rakentavaan ja siksi palkitsevaan toimintaan?  



Mitä jos edes kokeeksi nyrjäyttäisimme ajatteluamme niin, että esimerkiksi kunta nähtäisiin (pelkän) hallintorakenteen sijaan elävänä ja muuttuvana ”tapahtumana” ja kuntalaisuus vaikkapa pääsylippuna hyvään arkeen? Mitä jos osallistuminen yhteisiin asioihin ei näyttäytyisi taakkana tai velvollisuutena vaan keinona ilmaista itseään? Mitä jos kuntademokratia ei olisikaan vain äänestämistä kuntavaaleissa vaan osallisuuden ja turvallisuuden tunnetta joka päivä?

Samasta aiheesta mutta eri näkökulmasta kirjoitti viime syksynä tässä blogisarjassa myös mm. kansanedustaja Hilkka Kemppi, joka pohti, miten kunnat voisivat ottaa uudelleen ja uudella tavalla perinteistä rooliaan asukkaidensa yhteiskunnallisen osallistumisen kanavina. Suoran osallisuuden ohella uudet välineet voisivat toimia myös kunnallisen itsehallinnon elvyttäjinä kuntalaisten keskinäisen yhteistyön ja päätöksenteon vauhdittajina.



Vähän nyrjähtäneetkin pohdiskelut ja vaihtoehtoiset ratkaisut tulevat tarpeeseen, sillä ellei oma lähiyhteisö tarjoa edellä kuvattuja merkityksellisyyden tunteita – joko reaalimaailmassa tai digiympäristössä –, verkosta kyllä löytyy loputon määrä yhteisöjä, heimoja ja liikkeitä, joiden kautta merkityksellisyyttä voi simuloida, stimuloida ja levittää joko vihan tai jonkin muun tuntemuksen kautta.



Juuri nyt erilaiset hämmentäjät ja vihanlietsojat näyttävät osaavan hyödyntää merkityksellisyyden ja osallisuuden kaipuuta rakentavia toimijoita paremmin.



Sitra järjestää Sivullisesta osallistujaksi -työpajasarjan vuoden 2020 aikana. Ensimmäinen työpaja pidetään Helsingissä 25.2.2020. Katso lisätiedot tapahtumasivulta ja ilmoittaudu mukaan! Työpajassa mm. esitellään vielä julkaisemattoman selvityksen tuloksia siitä, millaisia suomalaiset ovat kansalaisvaikuttajina ja pohditaan, mitä tämä tarkoittaa osallistamisen kannalta. Työpajat ovat osa Sitran projektia Kansanvallan peruskorjaus ja kytkeytyvät tänä vuonna alkaviin Demokratikokeilut2020 -kokeiluihin.

Jukka Vahti työskentelee johtavana asiantuntijana Sitran viestinnässä. Hän on myös Kansanvallan peruskorjaus -avainalueen vastuuviestijä ja mukana Verkostomainen valta ja vaikuttaminen -hankkeessa.