Voiko lukiokoulutuksen rahoituksella jossitella?

Voiko lukiokoulutuksen rahoituksella jossitella?

Kirjoitin aiemmin syksyllä blogitekstin lukiokoulutuksen rahoituksesta uusimpien eli vuoden 2019 kustannustietojen pohjalta. Tilanne on ollut vuosia hyvin vaikea, sillä lukiokoulutuksen rahoitusjärjestelmä kattaa enää vain osittain lukiokoulutuksen järjestämisestä aiheutuvat todelliset kustannukset.

Valtio toteuttaa lukiokoulutuksen rahoitusleikkauksen opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain avulla. Vuonna 2020 lukiokoulutuksen rahoitusta on leikattu noin sata miljoonaa euroa vähentämällä keskimääräistä yksikköhintaa 996,13 €/opiskelija.

Hallitus on syksyn 2020 aikana tehnyt useita esityksiä (esim. HE 132/2020, HE 173/2020 ja HE 174/2020) opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muuttamiseksi. Hallitus ei ole kuitenkaan esittänyt lukiokoulutuksen suoran rahoitusleikkauksen poistamista. Näin ollen valtio leikkaa lukiokoulutuksen rahoitusta noin sadalla miljoonalla eurolla myös vuonna 2021.

Todellinen mitoitusongelma on rahoituksen mitoituksessa

Lukiokoulutuksen rahoitustodellisuutta tuntemattomat puhuvat ajoittain esimerkiksi erilaisista henkilöstömitoituksista. Tällöin on yleensä kyse tyypillisestä osaoptimoinnista, jolla pyritään vain turvaamaan oman viiteryhmän lyhytaikaiset edut. Lukiokoulutuksen todellinen mitoitusongelma on nimittäin rahoituksessa: Valtio mitoittaa lukiokoulutuksen rahoituksen myös vuonna 2021 noin sata miljoonaa euroa matalammalle tasolle kuin koulutuksen järjestäminen edellyttää.

Sadan miljoonan euron vuosittaisen leikkauksen suuruutta voi joskus olla vaikea hahmottaa. Sata miljoonaa euroa vastaa noin 15 000 lukiolaisen koulutuksen rahoittamista vuodessa. Kyse on yhden lukioikäluokan kokoisen opiskelijamäärän rahoituksesta kaikissa Satakunnan, Pirkanmaan, Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin lukioissa.

Onneksi kuntien sivistystahto on vahva. Kunnat ovat tottuneet kantamaan vastuuta valtion lipsuessa omasta rahoitusvastuustaan. Kunnat eivät ole suostuneet ajamaan lukiokoulutusta alas valtion osoittaman esimerkin mukaisesti. Kunnat ovat pelastaneet lukiokoulutuksen laadun ja saavutettavuuden lisäämällä entisestään omaa rahoitusosuuttaan. Samalla on usein turvattu perusopetuksen yläluokkien toiminta.

Entä jos?

Kontrafaktuaalinen historia nostaa silloin tällöin päätään eri yhteyksissä. Olisikin mielenkiintoista pohtia, mitä olisi tapahtunut tai tapahtuisi lukiokoulutuksessa, jos kunnat eivät paikkaisi valtion rahoitusleikkauksia. Mitä jos kunnat toimisivat valtion tavoin ja leikkaisivat lukiokoulutuksen rahoitusta? Mitä jos kunnat eivät 460 miljoonan euron rahoitusosuutensa lisäksi käyttäisikään ylimääräistä 100 miljoonaa euroa lukiokoulutukseen?

Edellä on jo havainnollistettu karttakuvana opiskelijamäärän mukaista rahoitusvajetta. Keskimääräisen yksikköhinnan mukaan laskettuna rahoitus puuttuisi opiskelijamäärältä, joka vastaa yhtä ikäluokkaa Varsinais-Suomen ja Etelä-Karjalan välisen linjan pohjoispuolella. Asiaa voi havainnollistaa myös muilla tavoilla.

Mikäli kunnat rahoittaisivat vain lakisääteisen kuntaosuutensa lukiokoulutuksesta, eivätkä ylimääräistä sataa miljoonaa, lukioissa olisi noin 1500 opettajaa vähemmin. Entäpä sitten lukioverkko? Toteutuneilta kustannuksiltaan 125 pienimmän lukion yhteenlasketut kustannukset vuonna 2019 olivat sata miljoonaa euroa. Lukioverkko ja koulutuksen saavutettavuus olisivatkin aivan toisella tolalla, jos kolmasosa lukioista puuttuisi.

Koska lukiokoulutuksen rahoitusjärjestelmä on periaatteessa kustannusperusteinen, laskisi lukiokoulutuksen rahoitus ilman kuntien lisäkompensaatiota kahden vuoden viiveellä kaikkien koulutuksen järjestäjien osalta. Myös kuntayhtymien ja yksityisten lukiokoulutuksen järjestäjien rahoitus ajautuisi vielä nykyistäkin suurempiin vaikeuksiin.

Kuntien valtuustoissa päätetään joulukuussa seuraavan vuoden talousarvioista. Kunnat ja muut lukiokoulutuksen järjestäjät ovatkin lukiokoulutuksen sankareita. Ne ovat vastuullisuudellaan luoneet edellytykset lukiokoulutuksen korkealle laadulle ja hyvälle saavutettavuudelle. Siitä paikalliset toimijat ‒päättäjät ja virkamiehet ‒ ansaitsevat suuren kiitoksen.