Vaaran vuodet eivät ole ohi

Tänään julkistettu, kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä, bestseller eli kuntatalousohjelma kokoaa jälleen yhteen arviot kuntatalouden tilasta, valtion toimenpiteiden vaikutuksista sekä kehitysarviosta.

Vaikka kuntatalouden kehitys näyttää koronakriisin keskellä tänä ja myös ensi vuonna selvästi pelättyä paremmalta, vaaran vuoden eivät ole suinkaan ohi, vaan vasta edessä.

Valtiolle kuuluu tunnustus siitä, että kuntakentän huolia on kuultu ja niihin on pyritty vastaamaan sekä jo keväällä että nyt syksyn budjettiriihessä tehdyillä koronan vaikutuksia puskuroivilla tukipaketeilla.

Kaikkiaan nämä päätökset vahvistavat kuntataloutta kuluvana vuonna arviolta noin kahdella miljardilla ja ensi vuonnakin lähes miljardilla eurolla riihikuivaa rahaa. Päälle tulee vielä välittömiä koronavaikutusten kustannuskorvauksia muun muassa testauskapasiteetin lisäämisen vuoksi.

Kukaan ei toisaalta vielä tiedä, millaisen loppulaskun koronasta kuittaamme niin taloudessa kuin palvelutarpeissakin, joten myös valmiutta lisätoimiin tarvitaan.

Jo tehtyjen kuntatalouden tukipäätösten summat näkyvät nyt myös kehitysarviossa ”viivan alla”. Niillä osaltaan voidaan hillitä kuntaverojen korotuksia, epävarmuutta ja työttömyyttä lisääviä YT-neuvotteluja sekä tarpeellisista ja työllistävistä investoinneista leikkaamista.

Jos kunnat ajettaisiin näihin toimiin, olisi se räikeässä ristiriidassa koko kansallisen koronasta selviytymisstrategiamme kanssa.

Nyt tehdyt kuntataloutta vahvistavat päätökset koskevat vain kuluvaa ja ensi vuotta. Kysymys on siis väliaikaisesta, ei pysyvästä avusta. Sen jälkeen palataan lähtöruutuun - tai sen taakse. Esimerkiksi kiky-sopimuksen työajan pidennyksestä on kunta-alallakin pääosin luovuttu, mutta valtionosuuksien noin 250 miljoonan euron pysyvä leikkaus on edelleen purkamatta. 

Menopaineita puolestaan lisätään muun muassa oppivelvollisuuden pidentämisellä. On välttämätöntä, että valtio pyrkii kattamaan näiden uusien ja laajenevien tehtävien aiheuttaman kustannukset ainakin lähtötilanteessa täysimääräisesti.

Valmisteilla oleva sote-uudistus luo osaltaan kuntatalouden ja varsinkin kasvavien kaupunkien lainanhoito- sekä investointikyvyn ympärille epävarmuutta.  Muutosten lieventämiseksi ehdotetut toimet sekä omaisuusjärjestelyjä koskevat ratkaisut saivat osakseen kuntakentältä laajaa kritiikkiä juuri päättyneellä lausuntokierroksella. Toivottavasti myös tässä kuntien perustellut huolet otetaan jatkovalmistelussa vakavasti.

Olennaista on muistaa, että kuntatalouden alijäämäisyys eli tulojen ja menojen epätasapaino oli muodostunut krooniseksi ja rakenteelliseksi jo paljon ennen koronakriisiä.

Korona osaltaan kärjistää ongelmia, muttei ratkaise niistä ainoatakaan. Tosin parhaimmillaan koronan pakottamina syntyneet toimintatavat esimerkiksi etäteknologian hyödyntämisestä ja resurssien joustavammasta kohdentamisesta saattavat palvella myös talouden tavoitteita.

Budjettiriihessä päätettiin myös käynnistää kokonaistarkastelu kuntien rahoituksesta, tehtävistä, kuntien välisestä yhteistyöstä ja rakenteesta sekä eri kokoisten kuntien roolista tulevaisuudessa. Hyvä niin, mutta tästä on vielä pitkä ja kenties mutkainen matka konkreettisiin kuntataloutta tasapainottaviin toimenpiteisiin. 

Kuntavaalien lähestyessä onkin erityisen tärkeää muistaa, että vaaran vuosien keskellä pidättyväisyys kaikenlaisten menoja kasvattavien tai tuloja nakertavien vaalilupausten antamisesta on viisautta - melkein kuin laitaisi rahaa pankkiin.

Vaaliteemoja kannattaa nyt etsiä sieltä, mistä ”uuteen normaaliin” siirryttäessä voitaisiin löytää työn, yrittäjyyden ja elinvoiman eväitä kullakin alueella sekä toisaalta uudistaa kuntien toimintaa ja palvelujen järjestämistä myös koronan oppeja hyödyntäen. Tähän myös EU:n elvytysrahoista ja niiden kuntia ja alueita kuullen valmistellusta kohdentamisesta voi saada vipuvoimaa.

Kaiken takana on kunta. Mutta kaiken takana ei ole pohjatonta kassaa.