Uusi normaali tuli työhön kertarysäyksellä, mutta siihen oppiminen vei minultakin aikaa

Me kaikki tulemme muistamaan vielä pitkään, kuinka pandemia pakotti meidät siirtymään etätöihin vauhdikkaasti keväällä 2020. Omaan mieleeni on painunut kokemus oman työyhteisöni leppoisasta työhyvinvointi-iltapäivästä 4. maaliskuuta. Tuskin olivat lumihiutaleet pipojemme päältä sulaneet, kun olimme kukin kodeissamme etätyön ääressä. Emme ennättäneet edes päivän materiaaleja koota.

Siirryimme uuden epävarmuuden ja hieman pelottavankin tuntemattoman riepoteltaviksi. Kunnissa oli iso huoli tartuntojen leviämisestä, asukkaiden ja työntekijöiden arjen sujumisesta ja sen turvaamisesta sekä kaikkien tahojen hyvinvoinnista. Kunnat vastasivat palvelujen järjestämisestä, uusien toimintatapojen käyttöön otosta, välineiden ja yhteyksien toimivuudesta ja tiedon kulusta. Taudin aiheuttama uhka sekä terveydellemme, että työhömme lisäsi epävarmuutta. Osa toiminnoista suljettiin, suunniteltiin lomautuksia ja toteutettiin työntekijöiden siirtoja toisiin tehtäviin.

Kevään kokemus osoitti, että tarpeen tullen kunta on nopea, notkea ja kohtalaisen ketterä toimija, joka toimii tutkittuun tietoon ja yhteisiin ohjeisiin nojaten ja samalla asukkaiden hyvinvoinnista huolehtien.

Etätyö muutti totuttuja arjen rutiineja. Työn ja muun elämän raja hämärtyi aluksi, kun tilanteen seuraaminen ja muuttuviin tarpeisiin vastaaminen olivat kokopäiväistä toimintaa. Muutos aktiivisen työyhteisön jäsenestä yksintyöskentelijäksi oli melkoinen. Pois jäivät työpaikalla tapahtunut nopea asioiden hoito, yhteiset keskustelut ja ideoinnit sekä tietojen vaihto. Vuorovaikutus ja työpaikan voimaannuttava ilo ja huumori katosivat, samoin toisilta oppiminen ja osaamisen jakaminen.

Nyt kaikki sujuu paremmin. Olemme oppineet uusia työtapoja ja -menetelmiä. Olemme hyväksyneet muuttuneen tilanteen ja epävarmuuden osaksi arkeamme. Olemme oppineet paljon sähköisistä välineistä, niiden käytöstä ja uusista toimintatavoista. Matkustaminen kokousten ja koulutusten vuoksi on loppunut lähes kokonaan ja aikaa säästyy muuhun työhön enemmän. Tästä kiittää myös ympäristö. Olemme oppineet rajaamaan työn ja vapaa-ajan suhdetta paremmin ja huolehtimaan omasta jaksamisestamme.

Meidän tarpeemme sosiaalisille suhteille ja kohtaamisille eivät ole Koronan seurauksena vähentyneet. Tätä nykyä käynti työpaikalla vaikuttaa piristävästi kuin pieni elämysmatka.

Sosiaalisuus koskee myös kaikkia kuntalaisia ja sen vuoksi osallistamisen uudet keinot ovat nousseet tärkeiksi. Kuntalaiset ovat aiempaa kiinnostuneempia paikallisista mahdollisuuksista ja kuntien toiminnasta. Tämä on haastanut kehittämään mahdollisuuksia osallisuuteen ja elämysten kokemiseen koronaohjeet huomioiden.

Tulevaisuuden suunnittelu, unelmointi ja toivon näkökulman ylläpitäminen luovat osaltaan mahdollisuuksia säilyttää motivaatiota, tukea kaupunkilaisten hyvinvointia sekä meidän kaikkien työssä jaksamista.

Olemme jokainen oppineet myös omassa elämässämme uusia asioita. Minulle suurin oppi on ollut luottamus omaan sisäiseen kellooni. Kuuntelemalla itseäni ja noudattamalla oman hyvinvointini vaatimia tarpeita, olen uskaltanut luopua herätyskellon käytöstä.

Koronatilanne on siis vakiintunut ja siitä on tullut minunkin uusi normaalini. Ehkä tämä on pieni asia maailmankaikkeudessa mutta suuri asia minulle.