Rajat kiinni? - Huomioita sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä sote-maakunnan alueella

Lausunnolla olevan niin kutsutun sote-järjestämislakiluonnoksen kahdeksannessa pykälässä on säädetty - kuinka ollakaan - sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuusta. Pykäläluonnoksen mukaan sote-maakunta vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä alueellaan ja on järjestämisvastuussa asukkaidensa sosiaali- ja terveydenhuollosta.

Vastuun rajaaminen asukkaisiin ei ole uusi asia, eikä vailla poikkeuksia ole sekään, mutta erityisesti mielenkiinnon herättää aluetta koskeva rajaus. Asukashan jo sinällään liittää järjestämisvastuun alueeseen, koska lakiluonnoksen määritelmänkin mukaan asukkaan kotikunta on sote-maakunnassa. Kysymys kuuluukin, että mihin tällä ilmaisulla järjestämisestä alueellaan siis oikein pyritään?

No, perusteluistahan vastaus varmaan löytyy. Ilmaisua on siellä täsmennetty muun muassa toteamalla, että sote-maakunta ei voisi järjestää sosiaali- ja terveydenhuoltoa jonkin toisen maakunnan alueella, jos kyse ei ole sote-maakuntien välisestä yhteistyöstä. Sote-maakunnalla ei voisi siten olla toimipaikkoja muiden sote-maakuntien alueella.

Mitä tämä nyt oikein tarkoittaa? Perusteluista löytyy viittaus julkisilla varoilla tapahtuvaan kilpavarusteluun, jolloin jäljet johtavat erikoissairaanhoitoon ja muutamiin yksittäistapauksiin.

Onko tässä kuitenkaan ajateltu sosiaali- ja terveydenhuoltoa laajemmin? Erikoissairaanhoidossa ostopalvelut eivät ole kovin suuressa roolissa, mutta esimerkiksi sosiaalihuollossa niitä käytetään laajalti. Ja eikös oma toiminta ja ostopalvelut ole vaihtoehtoja järjestämisen toteuttamisessa? Voiko maakunta silloin ostaakaan yksityiseltä, jonka toimipiste on maakunnan alueen ulkopuolella?

Toisaalta taas perustelujenkin mukaan sote-maakuntalain kuudennen pykälän perusteella sote-maakunnalla ei voisi olla toimintaa muiden sote-maakuntien alueella muissa kuin lakisääteisissä tehtävissä. Näin ollen lakisääteistä toimintaa voisi siis lähtökohtaisesti harjoittaa maakunnan alueen ulkopuolella - ainakin siltä osin, mitä tämä järjestämislakiluonnoksen kahdeksas pykälä ei sitten erikseen rajaa.

Kysymys kuuluu, onko tällä aluerajauksella tarkoitus rajata myös ostopalvelut maakunnan alueelle?

Jos rajaus on jostakin syystä tarkoitettu koskemaan vain omaa toimintaa (toimipaikkaa), niin tässä on mielenkiintoinen ristiriita - ainakin periaatetasolla - järjestämislain 12. pykälän kanssa, joka taas rajaa ostopalvelujen käyttöä. Jos taas rajauksen on tarkoitettu koskevan myös ostopalveluja ja palvelusetelillä hankittavia palveluja, niin lähestytään toisenlaisia ongelmia.

Voidaanko tällaista kategorista rajausta edes tehdä julkisia hankintoja koskeva sääntely huomioon ottaen? Eihän oman kunnan alueellakaan olevia yrityksiä voida asettaa muita parempaan asemaan. Käytännössä ostopalveluja käytetään yli maakuntarajojen tälläkin hetkellä palvelun saatavuuteen ja erityisasiantuntemukseen liittyvistä syistä.

Tarvitaanko siis tätä aluerajausta erikseen, kun asukkaatkin kytkeytyvät alueeseen? Lainsäädäntö on varsin vahva väline yksittäistapauksiin puuttumiseen. Muutoin menee helposti lapsi pesuveden mukana.