Pandemian kestävä kaupunki?  

Taudit ovat muovanneet kaupunkeja kautta historian. Oman aikamme koronapandemiaa on verrattu espanjantautiin, joka riehui maailmalla vuosina 1918–1920. Suomessa noista ajoista jäivät päällimmäisenä mieleen vuoden 1918 tapahtumat, vaikka espanjantautiin kuoli noin 20 000 suomalaista. Nyt elämme erilaista aikaa. Ihmishengellä on eri paino. Maailma on myös kaupungistuneempi kuin koskaan: yli puolet maailman ihmisistä asuu kaupungeissa, ja kaupunkiväestön osuus kasvaa yhä. Kaupungistuminen vaikuttaa koko maapallon väestöön, koska kaupunkien toiminta perustuu globaaleihin vuorovaikutussuhteisiin, tavaravirtoihin ja infrastruktuureihin. 

Koronapandemia osoitti kaupunkien tiheyden tuottaman riskin 

Koronapandemia on iskenyt erityisesti tiheästi rakennettuihin suurkaupunkeihin ja ravistellut niiden kautta globaalia talousjärjestelmää. Samalla pandemia on tehnyt näkyväksi kaupunkimaiseen elämäntapaan ja ympäristöön nojaavan arvontuotannon logiikan. Kaupungistuminen kiihdyttää kiinteistöihin sidottujen omaisuusmassojen arvonnousua. Ihmisten ja toimintojen tiheys sekä verkottuneisuus voimistavat talouskasvua, koska ne edistävät kulutusta, vuorovaikutusta ja keksintöjen syntyä. Esimerkiksi Helsingin brändi korostaa kaupungin olevan täynnä ”vaikuttavia ihmisiä, tekoja ja kohtaamisia”.  

Näissä oloissa pandemian synnyttämä huoli ei liity ainoastaan sairauden ja kuoleman uhkaan, vaan myös siihen, kuinka virus muovaa kaupunkien toimintaa ja siihen nojaavaa talousjärjestelmää. Mitä yhteiskuntiemme rakenteille tapahtuu, kun monet kaupunkien vahvuuksista muuttuvat heikkouksiksi?  

Taudit kaupunkeja muovaamassa 

Länsimaisia kaupunkeja on kehitetty tautien ehkäisemiseksi 1800-luvun puolivälistä lähtien. Vuosisadan alussa riehuneet rutto, kolera ja tuberkuloosi olivat yhteydessä kaupunkien rakenteellisiin uudistuksiin, kuten Lontoon vesi- ja viemärijärjestelmien ja jätehuollon kehitykseen sekä New Yorkin puistojen suunnitteluun. Samalla kehittyi moderni epidemiologia. John Snow osoitti Lontoon koleran aikaan vuonna 1854, että tauti ei johtunut pilaantuneesta ilmasta, vaan sairastuneet olivat yhteydessä tiettyyn vesipumppuun. Funktionalistisen tyylisuunnan yleistyessä 1930-luvulla syntyi ajatus steriilistä arkkitehtuurista. Esitettiin, että ihminen syntyy ja kuolee sairaalassa. Miksi hän ei myös eläisi sairaalankaltaisissa rakennuksissa?  

Oman aikamme koronapandemia paljastaa suomalaisen kaupunkirakenteen vahvuudet. Metsät, järvet ja meri työntyvät sormina kaupungin sisään. Kun italialaiset menivät parvekkeelle, suomalaiset hakeutuivat metsiin ja rannoille. Oma etuovi ulos ja piha ovat arvossaan. Pyörien ja sähköpyörien myynti on kasvanut räjähdysmäisesti kaikkialla länsimaissa. Ihmiset ovat siirtyneet käyttämään kevyen liikenteen reittejä, tosin myös yksityisautoja. Samalla joukkoliikenteen käyttö on ainakin hetkellisesti romahtanut. Liikkumisen ja muun aktiviteetin romahtaessa ilmanlaatu on parantunut ja vedet ovat kirkastuneet. Kattavien langattomien laajakaistaverkkojen ansiosta digitaalisten etäkokousalustojen käytöstä on nopeasti tullut ”se tavallinen käytäntö”. Verkkokauppa on ottanut aiempaa suuremman osan kaupasta.  

Samaan aikaan kaupunkeja muovannut kulttuuri- ja elämysteollisuus on hiljentynyt. Vierailut ystävien luona, osallistuminen ryhmäliikuntaan sekä ravintoloissa ja kahviloissa syöminen ovat vähentyneet. Osa työpaikoista on ollut suljettuna jo pitkään, ja etätyöskentelystä on tullut normi. Esimerkiksi Google on jatkanut etätyöaikaa heinäkuuhun 2021, ja Suomessa jotkut työpaikat siirtyvät vuorotyöskentelyyn syksyllä 2020. Työnteon rytmiksi voisi muodostua viikko työpaikalla, kaksi viikkoa kotitöissä.  

Taudit eivät tähän mennessä ole pysäyttäneet kaupungistumiskehitystä. Kriisien vaikutusta pyritään poistamaan fyysisen ja toiminnallisen kaupunkisuunnittelun keinoin – kuten teollisten suurkaupunkien koleraa 1800-luvulla. Koronaa ei luultavasti pystytä kaupunkisuunnittelulla poistamaan, mutta sen sijaan voidaan miettiä, miten elämä olisi pandemian aikana mahdollisimman miellyttävää. Pääsy metsiin ja rannoille on hyvä lähtökohta pandemian kestävän kaupungin suunnittelulle. 

Lähteitä  

Dobson, A. (12.5.2020). How Covid-19 will reshape our cities. New Statesman. https://www.newstatesman.com/spotlight/2020/05/how-covid-19-will-reshap…;

Fitjar, R. D. (13.5.2020). COVID-19 has turned cities' greatest assets into disadvantages. LSE blog. https://blogs.lse.ac.uk/covid19/2020/05/13/covid-19-has-turned-cities-main-economic-assets-into-their-worst-enemies/ 

Jokela, S. (2019). Transformative city branding and the evolution of the entrepreneurial city: The case of “Brand New Helsinki.” Urban Studies, 1–16. https://doi.org/10.1177/0042098019867073 

Ricker, T. & Hawkins, A. J. (14.5.2020). Cities are transforming as electric bike sales skyrocket. The Verge. https://www.theverge.com/2020/5/14/21258412/city-bike-lanes-open-streets-ebike-sales-bicyclist-pedestrian 

Kirjoittajat:

Markus Laine HT, Kestävän kaupunkikehityksen yliopistonlehtori, Johtamisen ja talouden tiedekunta, Tampereen yliopisto 

Salla Jokela FT, Kestävän kaupunkikehityksen yliopistonlehtori, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto 

Panu Lehtovuori TkT, Yhdyskuntasuunnittelun teorian professori, Arkkitehtuurin yksikkö, Tampereen yliopisto