Onko hallitus synnyttämässä alueellista eriarvoisuutta lukiokoulutukseen?

Pääministeri Marinin hallitusohjelman tilannekuvassa tunnistetaan alueelliset, sosioekonomiset ja sukupuolten väliset erot oppimisessa ja kouluttautumisessa. Hallitusohjelmassa luvataan tarttua toimeen muun muassa korkeakoulutuksen alueellisen tasa-arvon toteutumiseksi. Perusopetuksen osalta luvataan kiinnittää erityishuomio mm. alueelliseen eriarvoistumiskehitykseen.

Julkisessa keskustelussa saatetaan puhua myös lukioiden välisistä eroista. Tällöin on kuitenkin keskeisesti kyse lukioiden erilaisesta opiskelija-aineksesta eli opiskelijoiden valikoitumisesta eri lukioihin. Tämä käy ilmi muun muassa Valtion taloudellisen tutkimuskeskus VATT:n 2010-luvulla tekemistä ansiokkaista lukiotutkimuksista.

VATT:n tutkimusten perusteella tiedetään, että lukioiden väliset laatuerot ovat pääosin pieniä, samoin myös yksityisten ja julkisten lukioiden laatuerot ovat pienet. Niin sanottujen eliittilukioiden osalta tiedetään, että ”eliittilukiossa” opiskelu ei paranna ylioppilastutkintomenestystä, eikä ”eliittilukioon” pääsy johda todennäköisempään opiskelupaikkaan yliopistossa. Lukiot ovatkin melko tasalaatuisia, kun opiskelijoiden lähtötaso otetaan huomioon. Mielikuvat ovat kuitenkin kovin toisenlaisia.

Neljännes lukiolaisista ulkopaikkakuntalaisia

Suomessa on tällä hetkellä 310 kuntaa, joista Manner-Suomessa 294 ja Ahvenanmaalla 16. Kun lukiokoulutuksen järjestäjiä on 270 eli vähemmän kuin kuntia, on selvää, että osa lukion opiskelijoista tulee oppilaitoksen sijaintipaikkakunnan ulkopuolelta.

Noin 75 prosenttia uusista lukiolaisista opiskelee omalla kotipaikkakunnallaan. Neljänneksellä uusista lukiolaisista edellisen vuoden lopun kotipaikkakunta oli jokin muu kuin heidän lukiopaikkakuntansa. Kaikista lukiolaisista osuus on pari prosenttiyksikköä korkeampi, mutta nuorten lukiokoulutuksen opiskelijoilla osuus on noin 25 prosenttia.

Erityisen suuri vieraspaikkakuntalaisten osuus on erityistehtävälukioissa sekä lukioissa, joiden naapurikunnassa ei ole lukiota. Erityistehtävälukioista tällaisia ovat mm. Kaustisen musiikkilukio, Kuortaneen urheilulukio ja Tampereen yhteiskoulun lukio (ilmaisutaidon erityistehtävä). Esimerkiksi Kosken lukioon ja Nousiaisten lukioon taas tullaan lukiottomista naapurikunnista.

Lukioverkko on tällä hetkellä valtakunnallisesti tiheä ja koulutuksen maantieteellinen saavutettavuus on hyvä. Peruspalvelujen tila 2020 -raportin mukaan koko maassa 84,5 prosenttia 15-vuotiaista asui vuonna 2019 korkeintaan 10 kilometrin päässä ja 99,6 prosenttia korkeintaan 30 kilometrin päässä lähimmästä lukiosta.

Lukiolaiset käyvät tällä hetkellä yleensä joko kotipaikkakuntansa tai lähipaikkakunnan lukiota ja harvinaisempaa on siirtyä lukioon toisen maakunnan alueelle. Kaikista uusista lukiolaisista 7 prosentilla edellisen vuoden lopun kotipaikkakunta on muualla kuin lukion sijaintimaakunnassa. Nuorten lukiokoulutuksen opiskelijoilla osuus on 5 prosenttia.

Oppivelvollisuuden laajennus muuttaa tilanteen

Maan hallitus valmistelee parhaillaan oppivelvollisuuden laajentamista 18 ikävuoteen saakka. Tämä toisi tullessaan myös muun muassa koulumatkojen maksuttomuuden. Koulumatkatuen alaraja esitetään laskettavaksi seitsemään kilometriin ja koulumatkatuen omavastuuosuus esitetään poistettavaksi. Näin ollen opiskelijalle voi syntyä uusi kannuste hakeutua muuhun kuin lähimpään lukioon.

Tätä muutosta hakeutumisessa voi vielä vahvistaa oppimateriaalin muuttuminen maksuttomaksi. Tällä hetkellä osa pienistä lukioista on voinut tarjota osan oppimateriaalista opiskelijan käyttöön, jolloin lukion opiskelijamäärän lasku ikäluokkien pienentyessä on ollut hallittavissa. Näin kunnat ovat samalla pyrkineet huolehtimaan paikkakunnan elinvoimasta.

Eriarvoistumisriskit ovat todellisia

Oppivelvollisuuden laajentamisen vaikutukset nuorten käyttäytymiseen voivat olla vaikeasti ennakoitavissa. Tällä hetkellä on kuitenkin nähtävissä kaksi todennäköistä vaikutusta: Ensinnäkin on mahdollista, että hakeutuminen pieniltä paikkakunnilta keskuskaupunkien lukioihin lisääntyy. Kun tämä yhdistyy pienten lukioiden jo valmiiksi pieniin opiskelijamääriin ja pieneneviin ikäluokkiin, kasvaa lukioverkon hallitsemattoman harvenemisen riski.

Toiseksi myös segregaatiokehitys on hyvin mahdollinen eli että lukioiden eriytyminen kiihtyy. Mikäli nuoret alkavat kiihtyvästi hakea ympäryskunnista keskuskaupunkien lukioihin, niiden keskiarvorajat nousevat. Tällöin suuri osa keskuskaupunkien nuorista ei saa opiskelupaikkaa omalta kotipaikkakunnaltaan. Tuloksena voi olla ”kahden kerroksen lukioiden” syntyminen: keskuskaupunkien korkean sisäänpääsykeskiarvon lukiot ja ympäristökuntien matalamman keskiarvon lukiot.

Olen kirjoittanut aiemmin, että oppivelvollisuuden laajentaminen on synnyttämässä lukiokoulutukseen uuden epäsuoran rahoitusleikkauksen valtion osoittaman riittämättömän rahoituksen vuoksi. Aivan yhtä oleellista on kuitenkin tunnistaa oppivelvollisuuden laajentamishankkeen ilmeiset riskit lukiokoulutuksen eriarvoistumiseen. Edellä kuvatut riskit koskevat sekä keskuskaupunkeja, kehyskuntia että harvaan asuttuja kuntia.