Kuntatalouden koronavuoristorata

Ei ole ylimitoitettua sanoa, että kuluva vuosi on ollut hyvin poikkeuksellinen. Keväällä ympäri maailmaa levinnyt koronapandemia on mullistanut paitsi normaalin arkielämämme niin myös työnkuvamme ja elantomme.

Koronan aikana työttömyys on lisääntynyt, yrityksiä on laitettu säppiin ja asiakasvirrat ovat hiljentyneet. Toisaalta joillekin aloille pandemia on tarjonnut lisää työtä ja vähitellen näin vuoden loppupuolella talouden tilasta, kuten palkkasummasta, nousee meillä myös elpymisen ja kasvun merkkejä. Korona on vaikuttanut yhteiskuntaamme myös monilla muilla tavoin. Erityisen huolestuttavaa on kodeissa lisääntynyt väkivalta ja nuorten yleistynyt alkoholin- ja muiden päihteidenkäyttö. Mikä mahtaakaan olla myös esimerkiksi lukioissa toteutettujen pitkien etäkoulujaksojen vaikutus nuorten tulevaisuuteen?

Kuntataloudelle korona on merkinnyt yhtä vuoristorataa, jonka matkassa on ollut syöksyjä, nousuja ja yllättäviä käänteitä.

Koronapandemian vyöryessä päälle kunnissa ja koko yhteiskunnassa korostui epätietoisuus siitä, mitä tuleman pitää. Kukaan ei tiennyt, miten voimakkaasti kansantalouden suhdanteet ja verotulot tippuisivat tai kuinka paljon julkisen sektorin menot lisääntyisivät. Viralliset arviot koronan talousiskusta nousivat kevään mittaan rajusti, kun pandemia levisi eri maihin ja työpaikalla käynti ja palvelut seisahtuivat. Kuntien talousjohtajat arvioivat tuolloin koronan aiheuttamien taloudellisten menetysten mittaluokan noin parin miljardin euron haarukkaan. Kuntatalousohjelman ennuste oli keväällä poikkeuksellisen synkkä.

Näin vuoden loppupuolella voidaan jo sanoa, että pahimmat skenaariot koronan talousmenetyksistä eivät ole toteutuneet. Tämä pätee myös kuntatalouteen, jos mukaan luetaan valtion kunnille myöntämä koronatuki. Se ja kuntien omat toimet koronan taltuttamiseksi ja taloutensa sopeuttamiseksi ovat nostaneet kuntatalouden kuiville.

Kuntatalouden kolmen ensimmäisen vuosineljänneksen kehityksestä tiedetään jo ennakollisia tilastotietoja. Kevään ennakkoarvioista poiketen ne kertovat, että kuntien menot eivät ole kasvaneet koronan ytimessä juuri lainkaan. Yllättäen myös kuntien verotulot, mukaan lukien jopa kunnallisvero, ovat kasvaneet vahvasti. Kun tähän yhtälöön lisätään koronatukien vuoksi lisääntyvät valtionosuudet ja muut avustukset niin kuntatalouden tunnusluvut tulevat tänä vuonna vahvistumaan selvästi viime vuoden erittäin heikoista lukemista.

Samaan hengenvetoon tulee kuitenkin lisätä, että koronakriisi ei ole vielä ohi. Jo nyt näyttää yhä todennäköisemmältä, että pandemian todellinen hintalappu kuntataloudelle tulee vasta viiveellä.

Kuntatalouden taloudellisten tunnuslukujen vahvistuminen vuoden 2020 osalta on herättänyt keskustelun koronatukien ylikompensaatiosta. Tämä voi hyvinkin olla mahdollista, vaikkakin koronavaikutusten eriyttäminen talouden muusta kehityksestä on haastavaa. Lopullinen totuus talouskehityksestä saadaan tietää jälkikäteen, kun taas päätökset tukien määrästä piti tehdä etukäteen epävarmuuden vallitessa. Kuntien näkemykset koronan talousiskusta kuluvana vuonna ovat edelleen parin miljardin haarukassa. Kunnille myönnetyn koronatuen yhteismäärä vuonna 2020 taas noin 2,6 miljardissa eurossa.

Valtio kohdisti kunnille vuonna 2020 tuntuvan määrän yleiskatteellista tukea paitsi nopeuden ja vaikuttavuuden niin myös valtion muita budjettivuosia sitovan tiukan menokehyksen vuoksi. Lisäksi kuntatalouden vahvistumisen taustalla on myös muita kuin koronatukeen liittyviä tekijöitä. Suhdannekehityksen ohella yksi on vuonna 2019 toteutettu verokorttiuudistus, joka siirsi kunnallisveron tilityksiä vuodelta 2019 vuoden 2020 puolelle. Tämä verotulokertymien jaksotusmuutoksiin liittyvä ilmiö, rytmihäiriö, on kunnille valitettavan tuttu juttu.

Helmikuussa julkistettavat vuoden 2020 tilinpäätösarviot antavat yleisen taloustilanteen ohella tuntumaa myös koronatuen kohdistumisesta kuntien kesken. Alijäämäisten kuntien lukumäärä tulee pienenemään selvästi, ja mitä todennäköisemmin valtaosa kunnista tekee ensi vuonna ylijäämäisen tuloksen. Vaikka koronatuki ei ole ylijäämien ainoa syy niin tänä vuonna se hellii pieniä kuntia, joissa koronan talousvaikutukset ovat jääneet vähäiseksi. Ylijäämä antaa näille kunnille mahdollisuuden varautua tuleviin, heikompiin vuosiin.

Ylikompensoinnin sijasta tulisi kuitenkin puhua enemmän koronatuen alikompensoitumisesta niissä kunnissa, joissa koronamenetykset ylittävät koronatuen. Miten ne kunnat, joissa koronan jälkilasku on suurin, pystyvät vastaamaan asukkaiden pahoinvointiin, sairaanhoitopiirien lisälaskutukseen ja muihin kasvaviin vaatimuksiin parhaalla mahdollisella tavalla?

Kuntatalouden vuosien 2021-2023 näkymät ovat kaikkien kuntien kohdalla hyvin tiukat, eikä kunnille myönnetty koronatuki ole näiden vuosien ennusteita juuri heilautellut. Nyt jos koskaan kaikkien kuntien toiveena on käynnistää uudelleen pöhinä ja elinvoima kunnissa sekä hoitaa loppulasku koronan aiheuttamista menopaineista.